Hylätty kaupunki, laskemista ja outoa navetan hajua: Huippuvuoret osa 2

Behind the Frames
Suomalaiset matkatoverit Heppu ja Ode ovat saapuneet kylille, siis Pyramideniin.

Toukokuu 2017. Seikkailu Huippuvuorilla jatkuu. Lue ensimmäinen osa täältä.

Pitkän ja jännittävän nousun jälkeen laskemme alas Pyramidenin kaupunkiin. Kaupungin historia on hyvin mielenkiintoinen: Ruotsalaiset tutkimusretkeilijät löysivät kaupungin 1900-luvun alkupuolella ja kiinnostuivat siitä alueen hiiliesiintymän vuoksi. Myöhemmin kaupunki myytiin Neuvostoliitolle, ja lopulta se autioitui, kun hiilikaivos ei useista yrityksistä huolimatta tuottanut voittoa. Viimeiset asukkaat jättivät kaupungin 20 vuotta sitten, vuonna 1998.

Behind the Frames
Tässä vielä noustaan kohti laskua Pyramideniin.
Behind the Frames
Nousu on pitkä ja loiva, mutta sää hellii.
Behind the Frames
Lasku on lähellä.
Olemme saapuneet Neuvostoliiton hylkäämään kaivoskaupunkiin.

Kaupungissa vallitsee jännä tunnelma, tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt. Kiertelemme ympäriinsä ja katselemme hylättyjä taloja. Linnut ovat asuttaneet muutamia rakennuksia, mutta muuten kaikki seisoo tyhjillään. Kierroksen jälkeen suuntaamme kaupungissa sijaitsevaan baariin: Tätä baaria pitää 3 Ukrainalaista. He asuvat täällä keskellä ei mitään ja pitävät baaria ja vuonna 2013 uudelleen avattua hotellia, jossa ei vierailumme aikana ole yhtäkään majoittujaa. Yritämme saada Ukrainalaiset viemään meidät sisälle paikallisiin rakennuksiin mm. elokuvateatteriin ja urheiluhalliin, mutta heillä ei ole tällä hetkellä avainta, koska yksi heistä on lähtenyt hoitamaan asioita avain mukanaan. Päädymme siis vain juomaan muutamat juomat baarista ja ihmettelemään hotellin matkamuistomyymälää. Myymälässä huomaamme leimasimia, joita on käytetty passien leimaamiseen. Ne joilla ei ole passeja mukana päätyvät leimaamaan erinäisiä kehonosia. Tämän operaation jälkeen siirrymme virnuillen takaisin veneelle ja lähdemme kohti länttä.

Behind the Frames
Pyramidenin keskusaukio.
Behind the Frames
Paluumatkalla takaisin kohti venettä.
Behind the Frames
Loppumatka taitetaan merijäätä pitkin.

Vene puksuttelee eteenpäin meidän ihaillessa taianomaisia maisemia kannelta. Aurinko paistaa läpi vuorokauden ja kaikkialla ympärillämme siintää vain valkohuippuisia vuoria. Missään ei ole jälkeäkään ihmisistä, olemme täysin luonnon keskellä, onnellisina ja kiitollisina vieraina maailman laitamilla. Tarkkailemme rinteitä bongataksemme hyviä laskupaikkoja. Tuntuu kuin olisimme vapaalaskijoiden karkkikaupassa: Valitse mieluisin rinne, rantaudu ja laske! Illalla saavumme määränpäähän ja ankkuroimme tällä kertaa veneen vuonon keskelle. Meidän ei tarvitse pitää jääkarhuvahtia vaan pääsemme kaikki nukkumaan.

Behind the Frames
Vene ankkuroituna vuonon keskelle, turvaan jääkarhuilta.
Behind the Frames
Ode tarkkailee laskettavia kuruja veneen kannella auringossa, yöllä.

Aamu alkaa aamupalalla, jonka jälkeen rantaudumme kumiveneellä ja aloitamme kiipeämisen laskupaikoille. Osa seurueesta suuntaa muualle ja me lähdemme suomalaisten ja yhden lisävahvistuksen voimin siirtymään edessä siintäviä kuruja kohti, tarkoituksenamme kuvata dronella (sillä mastoon kolaroimisesta selvinneellä) muutama laskupätkä. Siirtymä alkaa jäätiköiden ylityksellä. Aurinko paistaa ja pakkasta on -5 astetta, skinnaaminen on aivan mahtavaa näissä olosuhteissa. Kiipeämme rinteitä siis sukset jalassa: Yksinkertaistettuna suksen pohjassa on karva, joka estää liukumisen taaksepäin ja mahdollistaa näin kiipeämisen jyrkälläkin rinteellä. Huipulla karva otetaan tietenkin pois, jolloin suksi muuttuu tavanomaiseksi laskusukseksi, tai lumilaudaksi.

Behind The Frames
Kumivene on taksien kuningas pohjoisessa.
Behind the Frames
Ode ja Heppu nousemassa kohti laskun lähtöpistettä.

Nouseminen on rankkaa ja joudumme välillä ottamaan sukset pois ja kiipeämään jääraudat monojen pohjissa, mutta pääsemme viimein kohtaan, josta kuvaus on tarkoitus suorittaa. Äkkiä lämmintä päälle sekä dronen akut lämpiämään kehon ympärille. Muut suomalaiset jatkavat ylemmäs ja itse virittelen dronen valmiiksi seuratakseni heidän laskuaan. Olemme yhteydessä radiopuhelimella: Kaikki valmista, saa suorittaa. Kun olen seurannut heidän laskuaan dronella, otan sen alas ja lasken itse perässä. Voisin valehdella että pääsemme laskemaan parhaassa mahdollisessa puuterilumessa, mutta todellisuudessa lumi on vähän jäistä, kosteaa ja painavaa nuoskalunta. Maisemat ovat kuitenkin henkeäsalpaavat, eikä rinteessä tarvitse väistellä muita laskijoita: Ketään muuta ei ole kilometrien säteellä. Onnistuneen laskun jälkeen palaamme veneelle syömään.

Behind the Frames
Laskemamme kuru sijaitsee tämän vuoren vasemmasta "olkapäästä" alaspäin.
Behind the Frames
Ja tältä näyttää maisema vastakkaiseen suuntaan.

Seuraavaksi siirrymme taas uuteen paikkaan, kohti uusia rinteitä. Koska aikaa on rajallisesti, siirrymme koko ajan eteenpäin, vaikka yhdessäkin vuonossa riittäisi laskettavaa koko viikoksi. Matkalla yritämme löytää jääkarhuja, mutta näiden bongaaminen on vaikeaa. Kapteenimme mukaan ennen jääkarhuja näkyi näillä paikoilla enemmän, nyt heikentynyt merijää ja tästä syystä vähentyneet hyljekannat ovat aiheuttaneet jääkarhujen muuton pohjois- ja itäosiin. Siellä merijäätä on vielä jäljellä hylkeen pesille. Ilmastonmuutos todella tekee näiden lajien selviytymisestä yhä vaikeampaa. Ajatus on vielä tavallistakin surullisempi, kun vaikutuksen näkee konkreettisesti silmiensä edessä.

Hiekkasärkän pääty, nenässä alkaa tuntua navetan tuoksua.

Vene heiluu ristiaallokossa epämukavaan tahtiin, muutamalle on tullut jo vähän huono olo. Itse fiilistelen pärskeitä, jotka lähtevät veneen keulasta. Lähestymme hiekkasärkkää, jossa kapteenin mukaan makoilee usein merileijonia. Merileijonista lähtee tuttu, hieman yllättävä haju: On kuin lähestyisimme navettaa, haisee aivan lehmältä. Ajelemme muutaman kierroksen merileijonien edessä, mutta emme rantaudu kovan tuuleen ja merenkulun vuoksi. Merileijonat tuntuvat ottavan rennosti, ne köllöttelevät kallioilla ja uiskentelevat sinne tänne. Saamme joitakin valokuvia ja ihmettelemme valtavia otuksia hieman, kunnes jatkamme matkaa. Kuvien kohteet jäävät pieniksi 200mm linssillä, ja kirjoitan muistiin: “Osta isompi linssi”.

Behind the Frames
Merileijonia puuhissaan, nauttimassa elämästä.

Huippuvuorisarjan viimeisessä osassa kuunnellaan hylkeiden hyminää ja lasketaan vähän lisää, luvassa myös video reissusta!