Seikkailun ensipäivät ja pieni lento-onnettomuus: Huippuvuoret osa 1

Behind the Frames
20 metrinen purjevene, jolla matkasimme Huippuvuorilla vuonolta toiselle.

Toukokuu 2017. Tätä on odotettu ja kauan. Tiedossa 8 päivää purjehtimista ja laskemista Norjan Huippuvuorilla maisemissa, jotka ovat ainutlaatuisia koko maailmassa. Reissu on ensisijaisesti loma- ja hupireissu eikä niinkään kuvausmatka, mutta ilman kameroita ei tällaiseen paikkaan voisi kuvitella lähtevänsä.

Reissun suunnittelu sai alkunsa kun juttelin suomalaisen vuoristo-opas Ode Siivosen kanssa mielenkiintoisista laskupaikoista tehdessämme yhteistä projektia Ranskan Alpeilla Chamonixissa. Kaksi kuukautta tästä keskustelusta - Oden yllyttämänä - oli paikka varattuna reilu 20 metriä pitkän purjeveneen hytistä. Huippuvuorilla purjevene on helikopterin lisäksi ainoa tapa liikkua paikasta toiseen, sillä teitä ei näissä karuissa maisemissa luonnollisestikaan ole.

Päätöstä matkaan lähdöstä ei tarvinnut kauaa miettiä, sillä Ranskan vuorilla jäätiköllä laskiessa huomasin, kuinka paljon ilmastonmuutos oli vaikuttanut lumitilanteeseen vuosien saatossa. Kun Ode ehdotti Huippuvuorille lähtöä tiesin, että reissu olisi tehtävä nyt tai ei koskaan: Lumitilanne huononee jatkuvasti myös maapallomme pohjoisimmissa osissa.

Kun arktiseen merimatkailuun sopivat varusteet oli haalittu kasaan ja pakattu vesitiiviisti, saattoi matka kohti Svalbardia alkaa. Ensimmäinen lento Helsingistä Tromssan kautta laskeutui Longyearbyenin lentokentälle, josta suuntasimme kaupunkiin ja hotelliin valmistelemaan varusteita ja syömään. Kaupungin ulkopuolelle lähtemistä ei suositella, koska mukana tulisi olla ase jääkarhujen varalle. Muutama vuosi takaperin kaksi turistia kohtasi jääkarhun kaupungin laidalla olevalla rinteellä, eikä kohtaaminen päättynyt hyvin. Päätämme siis pysytellä kaupungissa ja käydä museossa sivistämässä itseämme. Kiertelimme kaupungilla ja päädyimme hotellille kellon ollessa 23.10. Aurinko paistoi vielä tähänkin aikaan korkealla, joten heti tuli selväksi ettei pimeydestä tarvitsisi tällä reissulla kärsiä.

Behind the Frames
Longyearbyenin kaupunki.
Behind the Frames
Kävelymatka museolta takaisin hotellille.
Behind the Frames
Etäisyyksiä ja vuorten kokoa oli vaikea hahmottaa. Mökki antaa hieman perspektiiviä.

Matkan toisena päivänä alkoi siirtyminen kohti vuonoja. Seurueeseen kuului 12 henkilöä: Norjalaiset kokki ja kapteeni, 3 suomalaista minä mukaan lukien, 1 australialainen ja 6 jenkkiä. Pakkaamme veneen ja kun ylimääräistä aikaa jää, otan dronen esille kuvatakseni vähän venettämme satamasta. Vaikka kuvaushelikopteria on tullut lennätettyä yhteensä tuntikausia, lennän vahingossa dronen satamassa olevaan metallirunkoiseen mastoon. Onnekseni drone jää mastoon roikkumaan eikä tipu maahan saakka, joten selviän tästä kolarista potkureiden vaihtamisella. Ystäväni Antti Pendikaisen sanoin ”Kun tekee paljon, sattuu paljon, ja kun sattuu paljon, siihen tottuu että sattuu paljon”. Kamerakaluston kanssa touhutessa näitä sattumuksia mahtuu jokaiselle reissulle.

Lähdemme matkaan keskelle merestä nousevia lumisia vuoria. Näillä leveysasteilla on vaikea hahmottaa etäisyyksiä, koska missään ei ole puita eikä oikeastaan mitään muuta kuin vettä ja jäätä. Tiedän meidän kuitenkin lähestyvän venäläisten 1998 hylkäämää hiilikaivoskaupunkia, Pyramidenia. Alunperin ruotsalaisten perustama ja Neuvostoliitolle sittemmin myyty kaupunki on saanut nimensä läheisestä pyramidin muotoisesta vuoresta.

Behind the Frames
Maisemaa matkan varrelta.
Behind the Frames
Vuoristo-oppaamme Andrew ja Ode: Aurinko paistaa, matka etenee ja seikkailut odottavat!
Behind the Frames
Kapteeni työssään.

Matka etenee, aurinko paistaa ja hengailemme purjeveneen kannella. Illan tullen pääsemme hiilikaivokselle, jossa merijää odottaa meitä. Ankkuroimme veneen merijäähän ja syömme iltapalan. Tämän jälkeen laadimme vahtivuorot jääkarhujen varalle. Jokainen retkueen jäsen on yön aikana vuorollaan kahden tunnin verran vahdissa, etteivät jääkarhut pääse nousemaan merijäältä huomaamatta veneeseen.

Behind the Frames
Ankkurointi merijäähän. Näkyykö jääkarhuja?

Aamu koittaa, eikä yksikään utelias jääkarhu pyrkinyt tervehtimään. Päivä lähtee käyntiin aamupalalla, jonka jälkeen siirrämme veneen avoveteen ja rantaudumme kumiveneellä. Maisemat ovat henkeäsalpaavat ja aloitamme 900 metrin nousun yli vuoren, jonka takana Pyramiden sijaitsee…

Seuraavassa osassa käydään Pyramidenissa ja päästään myös laskuille rinteisiin. Lue osa 2 tästä!