Herään päiväunilta hurjaan paukkeeseen ja rytinään, jonka jälkeen tulee hiljaista. Veneen moottorin kierrokset ovat laskeneet ja matkavauhti on hidastunut. Tässäkö tämä oli, vai vieläkö pääsemme laskemaan Huippuvuorten koskemattomia rinteitä?

Vene puksuttelee eteenpäin meidän ihaillessa taianomaisia maisemia kannelta. Aurinko paistaa läpi vuorokauden ja kaikkialla ympärillämme siintää vain valkohuippuisia vuoria. Missään ei ole jälkeäkään ihmisistä, olemme täysin luonnon keskellä, onnellisina ja kiitollisina vieraina maailman laitamilla.

Kun ystävä ehdotti Huippuvuorille lähtöä tiesin, että reissu olisi tehtävä nyt tai ei koskaan: Lumitilanne huononee jatkuvasti myös maapallomme pohjoisimmissa osissa.