American Car Show 2018

Kaikki ei aina ole siltä mille näyttää, mutta liekit ovat komeita.

Hieman jopa hävettää tunnustaa, mutta en ole oikeastaan koskaan käynyt automessuilla tai vastaavissa suuremmissa autojen rakenteluun pohjautuvissa tapahtumissa. Viikonloppuloma Helsingissä tarjosi oivan tilaisuuden tukkia tämä veekasin kokoinen aukko sivistyksessä, sillä Messukeskuksen oli pääsiäisen kunniaksi vallannut perinteisesti American Car Show, jonne rallieläkeläinen päätti soluttautua niittivöiden ja bootsien sekaan. Tapahtumassahan on paisumisen vuoksi nykyisin nähtävillä myös paljon muitakin kuin pelkkiä jenkkiautoja, mutta päärunko rakentuu edelleen jenkkien varaan.

Mukavaltahan siellä näytti ja kuulosti. En ole fanaattinen amerikanautojen ystävä, mutta isot nahkasohvat, reilusti kiiltävää kromia ja taustalla soiva rockabilly kyllä toimivat tässä yhteydessä! Poiketen monista muista messuista, tunnelma oli varsin rento ja hyväntuulinen, kuten toki pääasiassa harrastamiseen keskittyvässä tapahtumassa pitää ollakin. Oli oikein mukavaa katsella autoja rauhassa ja päättää itse, koska haluaa olla sosiaalinen tai syrjäytyvä. Paras tapahtumahan on sellainen, jossa voi olla omalla porukalla rauhassa ja välttää kaikkea mahdollista kontaktia vieraisiin ihmisiin ja eläimiin.

Autojen taso oli varsin korkealla, sillä käytännössä jokainen esille tuotu auto oli hienosti rakennettu ja viimeistelty. Suurimpaan osaan osastoista oli myös panostettu, autojen ympärille oli koostettu auton teeman mukaista rekvisiittaa tai värvätty DJ soittamaan levyjä. Ja olihan paikalla messutyttöjä, mutta vaimon ollessa mukana jouduin turvautumaan pulunsilmä pro:hon, joka aiheuttaa pitkittyneellä käytöllä päänsärkyä. En tedä tapahtuman perinteitä, mutta osastoilla oli melko vähän itse rakentajia tai auton rakennusvaiheesta koostettuja kuvakollaaseja, näistä jompikumpi vaihtoehto olisi ollut mukava lisä kertomaan esiteltävän auton tarinaa.

Kirjoittamalla tapahtuma ei juuri sen kummemin aukea, joten alla pari kuvaa kromin ja lakan loisteesta.Alimmat kuvat saa klikkaamalla suuremmiksi, ei tarvitse rullata Control pohjassa.

Tässä omat suosikit TOP 3:

Starlet. Siksi koska minulla oli tuollainen.
Hiace. Ei ole pyöreälamppuista Toyota Hiacea legendaarisempaa autoa.
Välikoppa. Vaikken sen suuremmin ole Ford-miehiä, niin tämä oli hieno!

Ja teemalla "Jonnet ei muista", legendaariset puukengät joilla on tehty muutakin kuin ajettu rahtia Mussaloon:

Tämän purkautumisen olen joskus todennut tuosta ohjaamon sisäpuolelta ja ihan reaaliaikaisessa tilannenopeudessa. Edellisen Hudsonin innoittamana pieni aikamatka viime kesään ja aikaisempaan blogiin. vanha 190D -mies liikkuttui niin, että kuva oli otettava. Näihin mietelauseisiin... ...on hyvä lopettaa.