Kirsikankukkien loistoa Japanissa - osa 2

Tokiosta siirryimme luotijunalla Gamagoriin Tyynen valtameren rannalle. Siellä majoituimme japanilaiseen ryokan- majataloon. Huoneisiin päästyämme suurin ihmetyksen aihe oli se, että huoneissa ei ollut lainkaan sänkyjä. Huoneemme oli niin pieni, ettei siihen olisi sänkyä mahtunutkaan. Päivän pääohjelmanumero oli ilkosillaan kylpeminen japanilaisessa kylpylässä eli furossa. Kylpylän vesi tuli maan uumenista ja oli lähes polttavaa. Kylpemiseen oli varattu aikaa kaksi tuntia, joten kyllä hitaampikin siinä ajassa sai itsensä putipuhtaaksi. 

Sillä aikaa kun lojuimme kylpylän tulikuumissa altaissa, huoneemme lattialle oli levitetty makuupatjat. Huoneet laitettiin yöpymiskuntoon. Hyvin nukutti, vaikkei sänkyjä ollutkaan. Toki patjalta ylös nouseminen vei oman aikansa.

Majatalon itsepalveluillallinen

Illallisen nautimme kylpytakeissa yhdessä suuressa tilassa lattiatyynyillä istuen. Illallispöydän korkeus ei ollut mitoitettu suomalaisen koipien koon mukaan, ei ainakaan meikäläisen hujopin.  Ainoa vaihtoehto oli kuitenkin työntää koivet matalan pöydän alle. Saimme itse valmistaa illallisemme. Hyvältä se maistui, olihan meillä hyvät raaka-aineet ja kokkaus onnistui hyvän tunnelman sekä kannustavan matkaporukkamme ansiosta.

Takaisin Nagoyaan

Nagoyan linna - kaunis nähtävyys

Viimeinen kohteemme oli Tokion ja Kioton välissä sijaitseva Nagoyan kaupunki. Tutustumiskohteina olivat Nagoyan linna, Tokugawan taidemuseo ja puisto sekä Toyotan teollisuusmuseo. Toyotan museo osoitti mielenkiintoisella tavalla yhtiön kehityksen tekstiiliteollisuudesta autonvalmistajaksi. Firman perustaja mr. Toyota oli todellinen nero. Hänen uskomattoman tarkat 1900- luvun alun piirrokset erityyppisistä koneista tekivät vaikutuksen, vaikka en kauppatieteilijänä niistä paljoakaan ymmärtänyt. Teollisuusmuseosta poistuessamme robotti soitti meille klassista viulumusiikkia! Soittajan taito ei ollut aivan huippuviulisti Yoshiko Arain luokkaa, mutta entisen basistin mielestä oikein kuunneltavaa.  

Viulunsoittaja Toyotan museossa

Matkasta muistuvat päällimmäisinä mieleeni kirsikankukkien loisto, kohteliaat ja täsmälliset ihmiset, ihmisten paljous kaikkialla, siisteys ja pitkä sekä värikäs historia.

Kirsikankukkien loistoa Nagoyassa

Loppuanekdoottina voisin vielä kertoa että japanilaiset vievät lahjan kaikkiin mahdollisiin tilaisuuksiin. Ei voi ajatella kylään tai naapurille menemistä ilman lahjaa. Heillä on myös tapana antaa saamiaan lahjoja eteenpäin.  Lahjansaajan velvollisuus on antaa vastavierailulla lahjanantajalle myös lahja. Niinpä on yleistä että japanilaiset pitävät lahjojen paljoudesta johtuen lahjakirjanpitoa. Näin he tietävät kenelle he ovat lahjavelkaa ja keneltä kodissa vielä oleva lahja on saatu. Ilman lahjakirjanpitoa voisi nimittäin käydä niin köpelösti että antaa saman lahjan takaisin lahjanantajalle. Kaunis tapa!

Itse ihastuin Japaniin ikiajoiksi, ainakin osittain nappiin menneen ajoituksen vuoksi. Kirsikkapuiden kukinta ei kestä montaa päivää. Kauneus pilkisti esiin myös muualla kuin kirsikkapuissa. Japanilaiset puutarhat olivat uskomattoman kauniita, monissa museoissa olisi pitänyt viipyä useita päiviä, kaikkialla oli siistiä, ihmiset erittäin ystävällisiä, maan pinta-ala on vain 12 % suurempi kuin koto-Suomen, pinta-alasta vain 25 % on asuttua, asujia 127 miljoonaa.

Ihastuksemme Japanin kevääseen johti siihen että pian matkamme jälkeen istutimme mökillemme toukokuun lopussa ensimmäisen kirsikkapuun. Se voi nyt hyvin, on jo kukkinut ja muistuttaa meitä tulevina vuosina kiehtovasta Japanista.