MINÄ USKALLAN!

Olemme ESLi: llä viime syksystä saakka tehneet Mikkelin Teatterin kanssa yhteistä proggista Minä Uskallan. Yhteistyötä tehdään Esedun, Mikkelin lukion ja perusopetuksen 9. lk:n oppijoiden ja heidän opettajiensa kanssa. Meillä on tänä keväänä toiminut 11 eri nuorten ryhmää, joissa on ollut mukana n. 180 opiskelijaa. Olemme tavanneet ryhmien kanssa n. 10 kertaa, jolloin toiminnallisissa ja liikunnallisissa miitingeissä olemme opetelleet kohtaamista, omien vahvuuksien ja ominaisuuksien tunnistamista.

Toimintamme tavoitteena on lisätä nuorten fyysistä, henkistä ja sosiaalista hyvinvointia liikunnan ja kulttuurin keinoin sekä kehittää nuorten itsetuntoa ja edistää hyvinvointitaitoja.

Toimintatapamme perustuu toiminnallisiin menetelmiin ja liikkumiseen nuorten toivomien lajikokeilujen kautta. Olemme tutustuneet eri ryhmien kanssa paikallisten urheiluseurojen ja liikunta-alan yritysten tarjontaan jousiammunnasta jenkkifutikseen ja ilmajoogasta golf-simulaattoriin.

Työparinani toimii teatterikuraattori Jimmy Asikainen. Hän vastaa ryhmiemme toiminnallisista harjoitteista, jotka liittyvät vuorovaikutustaitoihin, esiintymiseen ja itsetuntoon. Minun tehtäväni on vastata samoihin teemoihin liikuntalajikokeilujen kautta ja tuoda tutuksi eri harrastamisen mahdollisuuksia.

Liikuntaa ja teatteria - mutta mitkä ovat toimintamme kannalta kaikkein tärkeimpiä kysymyksiä?

Oletko liikkunut terveysliikunnan suositusten mukaisesti vai…

  • Mitä kuuluu?
  • Kuinka olet nukkunut?
  • Mitä harrastat?
  • Missä olet hyvä?
  • Mitkä asiat ovat tuoneet iloa sinulle viime aikoina?
  • Hyvä porukka, jossa olet viihtynyt?
  • Mitkä ovat olleet parhaita hetkiä arjessasi tällä viikolla?
  • Oletko auttanut toisia? Oletko kohdellut muita reilusti?
  • Henkilö, jota arvostat?

Ehkä sinun ja minun on myös hyvä irrottautua hetkeksi ja miettiä näitä asioita aika ajoin?

Aina on kiire, toiminnan pitää olla tehokasta, opetussuunnitelman mukaista, sen pitää olla kirjattuna juuri minun toimenkuvaan tai se ei kuulu minulle. Tärkeät asiat jäävät toisten tärkeitten asioiden jalkoihin.

Olemme huomanneet, että aktiivisuuden ja fyysisyyden lisääminen opiskelupäivään on merkityksellistä opiskelukyvyn ja työkyvyn vahvistamiseksi, mutta kuinka merkityksellisiä ovat psyykkiset ja sosiaaliset näkökulmat? Näin tässä sanottuna päivän selvä asia, mutta kuinka ne toteutuvat käytännössä? Jos tärkeitä perustarpeita ovat uni, ravitsemus ja liikunta, niin kyllä tärkeitä perustarpeita ovat psyykkinen ja sosiaalinen hyvinvointi. Sen olemme tämän toiminnan kautta muistaneet uudelleen.

Pitääkö olla huolissaan?

Kokemuksemme perusteella ”kuilut” ovat kasvaneet entisestään. Osa opiskelijoista liikkuu todella paljon ja osa ei liiku oikeastaan yhtään. Ja nämä samat asiat kertaantuvat oikeastaan muidenkin tärkeiden elämän peruselementtien osalta.

  • Nukkuu tarpeeksi ja hyvin vai on paljon erilaisia unen haasteita?
  • Pelaa / ruutuilee / somettaa / kuormittaa aivoja sopivasti vai kaiken aikaa, vapaa –ajat ja yöt?
  • Syö monipuolisesti ja sopivasti vai syö kouluaterian - ei muuta (tai ei syö koulussa ollenkaan, koska ruoka on pahaa?).

Olemme lähestyneet liikkeen lisäämistä hieman eri näkökulmasta kuin aikaisemmin. Ennen olen toiminut kovin asia- tai liikuntalaji lähtöisesti nuorten ryhmien kanssa. Esimerkkinä tästä voisi mainita, että kun olemme aiemmin menneet ryhmän kanssa frisbeegolffaamaan, niin tärkeintä on ollut millainen on puttaus-heiton tekniikka ja kuinka opastaa se osallistujille? Nyt me taidamme ensin tsekata päivän fiilikset ja mitä kuuluu?

Kaikelle on aikansa ja paikkansa, mutta olisi ehkä entistä tärkeämpää miettiä mikä on missäkin tilanteessa oikeasti tehokasta ja tärkeää, jotta asetetut tavoitteet saavutetaan? Ja ehdimme käymään läpi myös puttaus tekniikkaa ja väitän, että tehokkaammin kuin ennen.

Kohtaaminen ja arvostus

Kuinka saa respaa nuorilta? Ihan huippua huomata fiilis kouluyhteisössä, opiskelijaryhmissä ja opiskelijoissa, joiden opettajat ja henkilöstö ovat onnistuneet saamaan opiskelijoiden arvostuksen ja luottamuksen. He ovat läsnä, aidosti kiinnostuneita, rehellisiä ja kuuntelevat mitä heille puhutaan ja silti tavoitteet kirkkaana mielessä. Ihminen ihmiselle. Se tarttuu koko yhteisöön. Kiitos teille rohkeille, te teette niin hyvää duunia!

Miettimisen arvoinen asia on, pitäisikö olla enemmän aikaa tutustua ja oppia tuntemaan? Ja että pitääkö nuorten uskaltaa, jos me aikuiset emme uskalla? Olisiko meillä aikaa välittää?

Tällaisilla ajatuksilla, näillä helteillä, aurinkoa ja uskallusta viikkoon

Anna Parta

Lasten ja nuorten liikunnan kehittäjä

Etelä-Savon Liikunta

Minä Uskallan on Etelä-Savon Liikunnan hallinnoima kaksivuotinen hanke ja se on Euroopan unionin sosiaalirahaston (ESR) rahoittama.