Makrokuvaus - ensimmäinen lähestyminen

Kuvaaminen: Makrokuvaus on yksi itseäni suuresti kiinnostavista valokuvauslajeista

Kukka jäässä

Makrokuvaustahan voi harrastaa tietenkin milloin vaan, mutta varmaan eniten makroja kuitenkin kuvataan kesällä, kun kuvaaminen luonnossa on mielekkäänpää, sekä lämpötilojen puolesta, että kohteiden suuremman määrän puolesta.

Olen makrokuvaamisesta ollut oikeastaan aina kiinnostunut, mutta ensi alkuun koko juttu oli kovin hämärän peitossa. Kamerassani oli kittiobjektiivi, tarkennuksen sai johonkin 20-30 sentin etäisyydelle.

Heräsi kysymys; Miksi en saa kärpäsestä sitä silmäkuvaa, miksi kuvassani on koko kukka, eikä vain heteet. Mitä ihmettä teen väärin?

No enhän minä mitään väärin tehnyt, kesti vaan hetken tajuta mikä on homman nimi. Laitteet. Käytössäni olevat laitteet eivät vaan riitä. Pitää olla makro-objektiivi. Kauppaan… ja takaisin kotiin ilman sitä uutta optiikkaa. Nehän maksaa ihan… no hemmetisti.

Onko kaikilla sitten tosissaan tonnin, pari maksava objektiivi? Ihan vaan makrokuvia varten?

Ei ole. Tähän hommaan kun pääsee kiinni ja sisään paljon halvemmallakin. Piti vaan tehdä hieman lisää selvitystyötä.

Mutta ennen kuin pääsen itse laitteisiin asti, niin pikkuisen yleisjuttua makrokuvaamisesta.

Mitä Makrokuvaus on?

Makrokuvaus on lähikuvausta. Mitä lähemmäs kohdetta päästään, sitä isompi suurennus kohteesta saadaan.

Yleisesti ottaen makrokuvauksen rajana tunnutaan pidettävän 1:1 kerrointa. Eli kuvattava kohde täyttää kennon kokonaan. Tämä kerroin ei ole ehdoton, lähikuvausta on kaikki missä kohteesta saadaan yksityiskohtia sisältävä kuva.

Canon 100mm 2.8L USM, ruuvinkanta. 1:1. Rajaamaton.

Käytännössähän tämä tarkoittaa, että jos kuvataan perhonen ja se perhonen mahtuu kokonaan kennolle, niin suurennussuhde on 1:1. Kyseessä on luonnollisen koon suhde kuvassa olevaan kohteeseen. Kameroissa on erikokoisia kennoja, joten pienempikennoisella saa tässä edun, kohteen koon suhteen.

Se kuinka suuri kuva perhosesta sitten tulostetaan ei ole sama asia. Tulostehan voi olla vaikkapa metrin leveä ja perhonen olisi 36mm pitkä. Jos saadaan otettua suurempi kuva kuin kohde on, voi kerroin olla esimerkiksi 2:1. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että esimerkiksi tuo 36mm pitkä perhonen saataisiin kuvaan vain puoliksi, eli 18mm sen pituudesta. Tällöin yksityiskohdat erottuvat taas tarkemmin, kuin 1:1 kuvassa.

Suurennussuhde lasketaan siis siitä, mikä tilanne on kuvattaessa. Kuinka kohde täyttää kennon.

Etu saada pienempi osa kohteesta täyttämään kenno on siis se, että tarkkuus pienille yksityiskohdille paranee ja näin kohdetta voidaan sitten kuvasta tarkastella suurempana ja tarkempana. Mitään kuvaa ei voi suurentaa (zoomata) loputtomiin ilman, että kuvan tarkkuus kärsii. Siksi on parempi, mitä suurempana kohde saadaan jo kuvausvaiheessa kuvaan.

Vaikutus on jotakuinkin tällainen:

Suurennosvertailu

Molempia kuvia on suurennettu, mutta toisessa kuvassa pikselit ovat huomattavasti suurempia ja näin kuva näyttää epäterävämmältä. Kun kuva on suuremmalta alalta, siitä joudutaan ottamaan käyttöön pienempi osa (oikeanpuoleinen kuva), jotta saadaan sama näkymä kuin kuvasta, joka on otettu lähempää kohdetta ja josta voidaan ottaa käyttöön suurempi osa.

Suurempi osa kuvasta sisältää aina enemmän tietoa, pikseleitä. Varsinkin digitaalisessa kuvassa pikselöityminen tulee nopeasti esiin. Kuvissa on sama kohde, mutta suurennussuhde tarkastellessa on aivan eri. Pikselistä sen verran, että yhdellä pikselillä voi olla vain yksi väriarvo. Vaikutelma liukuvasta väristä muodostuu vierekkäin olevien eriväristen pikseleiden avulla.

Kuvaaminen

Koska ollaan hyvin lähellä kohdetta pienikin liike vaikuttaa suuresti. Sekä kohteen terävyyteen, että taustaan.

Lentävästä kärpäsestä on vaikea saada lähikuvaa silmästä. Mutta kuolleen kärpäsen kanssa ei ole mitään ongelmaa, kuva voidaan ottaa rauhassa ja tuulettomassa paikassa, useaan otteeseen, monesta kulmasta.

Tuulen vaikutus pätee myös kukkiin ja kaikkeen muuhunkin ulkona kuvattavaan. Jos on mahdollista siirtää kukka sisään tai suojata se jotenkin tuulen vaikutukselta, saadaan helpommin aikaan tarkempi kuva. Pienessä tuulessa metrin päästä kuvattu kukka vaikuttaa hyvinkin tarkalta. Kymmenen sentin päästä kuvattu kukka voi samassa tuulessa heilua niin, että valotusaika pitää saada todella lyhyeksi, jotta kuvassa ei näy liike-epäterävyyttä. Se taas voi vaikuttaa muihin valotusarvoinen niin, että kuva ei ole enää hyvä.

Paljon teoriaa, mutta pilkotaan sitä seuraavissa postauksissa sitten käytäntöön, itse kuvaamiseen ja lisävarusteisiin.

Jos kiinnostusta on, niin voin järjestää ihan live-setinkin aiheesta, jossa kiinnostuneet pääsevät testailemaan ainakin jotain esiteltävistä makrokuvausvälineistä. Osa on nimittäin kameramerkki/malli rajoitteisia. Osa taas käy ihan mihin kameraan vaan kunhan suodinkierre on sopiva. Minulle on matkan varrella kertynyt laitteita myös muihin kameroihin, eikä vain Canoniin ja voin lainata kerholta laitteita lisää tähän tarkoitukseen.

Tomaatti? Eikun pihlajanmarjat. 1:1. Rajaamaton.

Seuraavassa Makropostauksessa objektiivit, joilla voi kuvata lähikuvia.