Kuvaaminen: Manuaaliasetus, ei se ole niin paha peikko miltä se kuulostaa

Infopläjäys...

Oletko halunnut siirtyä automaatilla kuvaamisesta manuaaliasetuksille? Ja se joko pelottaa, et oikein tiedä miten tai muuten vaan vielä pikkuisen hakusessa.

Ei se mitään. Pari pikku juttua ja siitä se lähtee. Vedän Kouvolan kansalaisopistossa syksyllä Valokuvauksen perusteet -kurssin, jossa tätä käydään vielä lisää läpi. Mutta lyhyesti – tällä pääset alkuun.

Manuaalivalotus, se ei oikeasti ole rakettitiedettä.

Miksi sitten haluaisin siirtyä kameran automaattiasetuksilta täysmanuaalisiin asetuksiin. Ei sen takia, että kaikki ammattilaiset ja ammattimaiset harrastajat tekee niin.

Ei muuten tee.

Minulle syy on; Ihan vaan sen takia, että pystyt sitten itse määrittelemään mitä valotan, miten valotan. Tämä korostuu pidempien valotusaikojen kanssa, kun mennään pimeään. Kameran asteikot ei vaan enää riitä. Mutta siitä sitten vielä lisää kunhan tulee pimeää ja pääsen niistä kirjoittelemaan.

Ensin kolme tärkeää asiaa. Aika, aukko, ISO.

Aika.

Aika vaikuttaa yksinkertaisesti siihen kuinka kauan kameran verho on avoinna. Kuva, jonka otat muodostuu tänä aikana. Kun verho on kiinni kennolle (tai filmille, mutta eletään digiaikaa) ei pääse valoa, joten valotusta ei tapahdu.

Lyhyt aika, mitä lyhyempi aika on sitä vähemmän kuvassa olevat kohteet ehtivät liikkua. Yllättäen sama toisinpäin.. Mitä pidempi aika sitä enemmän valotuksen aikana kuva-alueella ehtii tapahtua. Aikaa voi siis käyttää hyväkseen määrittelemään liikettä, sen määrää kuvassa. 1/2000s valotuksella otetussa kuvassa lähes kaikki arkipäiväiset tapahtumat ehtivät pysähtyä. 1/20s valotuksella sen sijaan ohikiitävä auto muuttuu jo viivoiksi, jopa kävelijästä on havaittavissa liike-epäterävyyttä.

Joskus liikkeen pysäyttää pitkäkin valotus. 1/125s, f/4, ISO 50. Tässä kuvassa tuo takarengas kertoo voimasta.
Hitaankin kohteen saa toisaalta kiitämään vielä pidemmällä valotusajalla. 1/20s, f/11, ISO50, pannaus. Taustan sumentaminen viivoiksi saa aikaan liikkentunnun, samoin nuo pyörivät renkaat.

Aukko.

Aukkoarvo kuvaa optiikan polttovälin suhdetta valoa kennolle päästävän objektiivissa olevan himmentimen suhteen.

Se siitä teoriasta, mutta pikkuisen vielä lisää. Ei kannata hämmentyä, jos nämä eivät mene heti niin sanotusti jakeluun, ei tarvitsekkaan. Tässä vaiheessa näiden pitää vaan mennä sinne takaraivoon ja testaamalla ne sitten vasta oikeasti aukeavat.

Mutta se syy aukon valintaan:

Vai keskellä on tarkkaa. f/7.1, 1/250s, ISO640. etäisyys 2m
Huomattavasti usempi pyykkipoika on tarkka. Sama etäisyys. F/16, 1/250s, ISO 6400.

Käytännössä tarvitsee tietää näin aluksi lähinnä se, että kun aukko on iso – sen arvo on pieni. Tämä on myös se valovoima, joka ilmoitetaan jokaisen objektiivin tiedoissa. Esimerkiksi 85mm f/1.8. Eli suurin aukko on 1.8, pienin enimmässä osassa objektiiveja on 22.

Nyt se mihin tämä vaikuttaa on syväterävyys. Eli kuinka laaja alue kuvasta on terävyysalueella, niin sanotusti. Esimerkiksi 85mm objektiivissa, joka on kiinni kinokokoisen kennon omaavassa kamerassa, aukolla 1.8, etäisyyden ollessa kohteeseen 2m terävyysalue (DOF = Depth of Feel) on pituudeltaan 5.9cm. Ei siis kovin paljoa. Henkilökuvauksessa kun tarkennus on silmässä, nenänpää ei ole tarkka. Syväterävyydestä 1/3 on tarkennuspisteen edessä ja 2/3 takana.

Kaikki tuon 5.9cm alueen edessä ja takana on enemmän tai vähemmän sumeaa, blurria.

Suurta aukkoa käyttämällä voidaan siis kohde erottaa hyvin taustastaan.

ISO-arvo.

Sitten vielä se kolmas tärkeä elementti, jonka perusteella valotus määritellään. Kennon herkkyys, ennen filmin herkkyys. Mitä herkempi kenno, sitä enemmän se kerää määritetyssä ajassa valoa.

Jos ISO-arvoa nostaa ylöspäin saadaan siis aukkoa pienennettyä ja/tai aikaa lyhennettyä. Jossain vaiheessa kuitenkin tulee vastaan se sinun kamerasi ISO-arvo, jonka kanssa et enää sulata kuvan laatua. ISO-arvon nostaminen nimittäin lisää kennon ns. kohinaa. Kohina esiintyy kuvassa värisotkuna.

ISO-arvo vertailu. Kameran natiivi on 100 ja maksimi on 12800. Kennon herkentäminen tamppiinsa ei siis ole vaihtoehto. Omasta kamerasta kannattaa etsiä se omalle silmälle osuva maksimi. Minulla se tuoosa 5Ds:ssä on 6400. 12800 vain jos oikeasti tarvii saada kuva (jota ei voi käyttää, kuin ehkä todisteena).

Jos kuva on tärkeä muisto, ei kohinalla niin liene merkitystä, mutta jos se kohina tekee omasta mielestäsi kuvasta huonon, niin joudut kuvaamaan matalammilla ISO-arvoilla.

Nämä kolme asiaa siis on se, jolla valotus määritellään. Valotukseen toki vaikuttaa ulkoiset tekijät, mutta nämä ovat ne määritykset, joka vaikuttavat kuvaasi kameran sisällä.

AIheeseen. Se manuaalikuvaus.

M-asennon käyttäminen kamerassasi tarkoittaa, että haluat määritellä itse nämä asetukset ja niiden tuoman efektin kuvaan.

Valotusaika, aukon suuruus ja ISO-arvon suuruus.

Koitin tuon teorian kirjoittaa mahdollisimman lyhyesti, mutta sormiani syyhyttäisi kyllä kirjoittaa siitä muutama tuhat sanaa lisää, joka osiosta. Ilan tuota alustusta taas ei

Tämän postauksen tarkoitus ei kuitenkaan ole avata noita kolmea asiaa kokonaan, vaan saada sinut kokeilemaan, miten kuva onnistuisi manuaaliasetuksilla. Se ei oikeasti ole mahdoton taski.

Älä tuskastu jos ei heti tule sitä parasta kuvaa, juuri sellaista jota odotit saavasi. Pikkuisen vaan harjoittelua ja opastusta, kysymyksiä sitä mukaan kun niitä tulee… Siitä se pikkuhiljaa lähtee.

Ehkä käymme näitä juttuja sitten läpi siellä peruskurssilla ja tietenkin myös Valokuvauksen jatkokurssilla vielä enemmän. Ihan ajan kanssa. Ja täällä – tietenkin. Katso myös esimerkiksi kansalaisopistojen tarjonta aiheesta läpi.

Valotusmittari.

Kun ymmärrät noiden kolmen arvon muuttamisen vaikutuksen kuvaasi niin kamerasi auttaa sinut loppuun. Jokaisessa kamerassa, jossa voidaan M-asentoa käyttää on joko kameran päällä olevassa, näytössä takana tai kameran sisällä, työväline tähän tarkoitukseen; Valotusmittari.

Valotusmittari takanäyttö

Lyhyesti vielä, jos valon määrää lasketaan, aika lyhenee tai aukko pienenee tai kennon herkkyyttä lasketaan, niin vastaavasti valotuksen muutos on kompensoitava yhdellä tai kahdella muulla edellä mainituista säädöistä. En nyt siis tässä ota millään tavalla huomioon kameran ulkopuolisia tekijöitä. Ollaan koko ajan siellä kameran sisällä.

Valotusmittari päällinäyttö

Enimmäkseen valotusmittari kertoo sinulle, onko kuva kameran mielestä liian tumma, sopiva vai liian vaalea. Se kertoo sen miinus ja plus kolmen aukon verran.

Valotusmittari sisänäytössä.

Tuo on se apu, joka kertoo sinulle, millainen valotus antamillasi asetuksilla saadaan aikaan. Nolla-arvo on kameran mielestä optimaalinen valotus. Mennään tässä tapauksessa sillä nolla-arvolla.

Tässä vaiheessa heitän sitten sekaan vielä yhden jutun. Valotuksenmittausalue, jonka olet kamerassasi valinnut.

Voit valita ihan minkä vaan, mutta kannattaa ottaa huomioon, että jos haluat tietyn alueen mukaisen valotuksen, suosittelen käyttämään keskipistettä tai keskipainotteista. Ei mitenkään pakollista ja toki vain ja ainoastaan opettelukysymys.

Kokemuksen karttuessa silmä/aivot tottuvat säätämään asetukset kohdilleen aika automaattisesti. Silti kameralla voi aina tarkistaa, että menikö oikein. Toki voi tarkistaa myös ottamalla kuvan ja säätämällä siitä, mutta nopeampaa on katsoa valotusmittarista.

Itse katson aina ensin valotuksen kohdilleen, sitten rauhassa sommittelen kuvan - ja laukaisu.

Minulla on kameroissani käytössä vain keskipisteen tarkennus ja mittaus.

Spot metering. Keskipisteen valotuksen mittaus.

Harjoitus tähän väliin. Nyt sinun pitää tietysti tietää mistä noita kolmea maagista asiaa voidaan säätää kamerassasi. Eli se ohjekirja tai kysymys tuohon alle…

No nyt on kesä ja ulkona on valoa, myös sateisena päivänä. Eli ulos (valokuvaus on aina hyvä syy mennä ulos…)

Aseta kamera M-asennolle
Aseta ISO arvoksi 200
Aseta aukoksi 5.6
Aseta valotusajaksi 1/100 sekuntia.

Nuo arvot löytyy jota uinkin jokaisesta optiikasta ja kamerasta, joissa on M-asento edes mahdollinen. 

Nyt aikaa säätämällä pitäisi valotusmittari saada siihen keskelle. Nollaan.

Säädä siis valotusaikaa. Enimmässä osassa kameroita löytyy väli 30 sekuntia – 1/4000 sekuntia.

Jos löysit tuon 1/100 sekuntia, hyvä. Se saattaa vaikka olla se oikeakin valotusaika, mutta todennäköisempää on toki, ettei se ole. Kameran päällä olevassa näytössä, tai takanäytössä saattaa lukea tässä vaiheessa vain 100, se tarkoittaa samaa. 1/100 sekuntia, joka on siis 0,6 sekuntia. Varsin lyhyt aika siis.

Jos valotusmittari on vasemmassa reunassa (usein) tarkoittaa se, että kuva alivalottuisi 3 tai enemmän aukkoa. Silloin aikaa pitää pidentää. 1/60 sekuntia on jo lisää, mutta ei tässä tapauksessa riittäisi. 1/30 sekuntia, kameran näytössä todennäköisesti 30 on siis edelleen 1/30 sekuntia. Tässä tulee suurin virhe silloin kun kuvataan pitkää aikaa. Jos sanon asetukseksi 30 sekuntia, niin se sekoitetaan tähän arvoon. Yleensä 30 sekunnin valotuksessa nimittäin näytössä lukee 30”. No mutta käännä niin paljon pidemmäksi aikaa, että saavutat nollan valotusmittariin.

Todennäköisempää kesäpäivänä on kyllä, että joudut itse asiassa lyhentämään aikaa. 1/200 sekuntia on jo yksi aukko vähemmän valoa. 1/400 sekuntia on kaksi aukkoa vähemmän jne… Kääntele aikaa rauhassa. Tärkeintä on, että katsot samalla valotusmittaria.

Valotusmittari muuten ei yleensä ole päällä kokoajan. Itse mittari kyllä näkyy, mutta siinä ei näy valotuksen mittausta osoittavaa viivaa/nuolta. Ainakaan kameroissa joissa on okulaari, joissa tähtäys tehdään passiivisen linssin läpi. Eriasia on, jos kuvaus tapahtuu takanäytön tai sähköisen okulaarin kautta. Syy on virransäästö. Mittarin saa yleensä päälle painamalla tarkennusnappia puoleen vällin. Jossain kameroissa valotusmittarin päällä olon saa säätää. Pidä siis huoli, että mittari näyttää jotain.

Kun saat valotuksen kohdilleen ja se on jotain alle 1/30 sekuntia, niin ota kuva. Miten se onnistui? Tuo 1/30 sekuntia on vain jokin suure, laitteista ja kuvaajasta riippuen jossain vaiheessa kamera ei enää annetuilla asetuksilla pysy vakaana vaan tärähtää. Mutta veikkaan, että se aika oli ainakin näin kesällä vähemmän kuin tuo. Muista myös, että aina voi laittaa kameran jalalle ja antaa sen valottaa vaikka 3 minuuttia, jos se on se oikea aika.

Mutta onnistuiko kuva? Jos otit valotuksen siitä kohtaa näkymää, jonka haluisit valottaa oikein. Todennäköistä on, että; Onnistui. Toiset osat kuvasta voivat olla liian tummia, toiset liian vaaleita, mutta tärkeintä oli se kohde. Sen pitäisi olla oikein.

Lähdetään siitä, että oli, sillä silloin otit kuvan manuaaliasetuksilla. Sinä päätit valotuksen, ei kamera.

Harjoitus kaksi.

Muuta muita arvoja ja katso miten aika muuttuu, jotta valotus on taas samasta kohtaa valotusmittarin mukaan nolla.

Vaihda aukoksi 8, se on laskennallisesti yksi aukko, EV. Eli valo vähenee yhdellä aukolla. Syväterävyys tietenkin muuttuu mutta se on toinen juttu. Kompensoi tämä muutos ISOarvolla, älä muuta aikaa. Jos ISO-arvo oli tuo 200, laita nyt ISO-arvoksi 400, tämä muutos on taas yksi aukko valoa enemmän. Ota kuva. Valotuksen pitäisi olla pitkälle sama. Ulkoiset tekijät eivät siis saa muuttua tietenkään, mm. pilvet auringon edessä tai eteen tarkoittaa valon muuttumista.

Taisit juuri ottaa toisen itse säätämäsi kuvan?

Tällä kertaa jätän tähän, jatkan myöhemmin, mutta vastaan mielelläni, jos on kysymyksiä. Tässäkin on hetkeksi pureskeltavaa, jos ei ole tottunut manuaaliasetuksiin. Lisää aiheesta siis on tulossa. Ja muista, että paikalliset kerhot ovat sitä varten, että harrastusta kehitetään ja opetetaan! Tervetuloa harrastamaan - yhdessä!