Päivä Suomenlinnassa

Retki. Yksi kamerakerhotoiminnan kantavista toimintatavoista.

Retkillä saadaan paitsi vertailtua rautaa niin myös juteltua siitä vielä tärkeämmästä jutusta. Saa ihan vapaasti keksiä mikä se on, mutta se on sitä millä ei ole mitään genreä, vaan ne kaikki.

Tällä kertaa auton keula osoitti kohti Hesaa ja Suomenlinnaa.

Se on jo jonkin aikaa ollut yksi kohde, josta on puhuttu ja pidetty kohdelistalla. Listalla on toki monia monia muitakin kohteita. Mutta kun ei pysty repeämään kovin moneen kerralla. Tällä kertaa mukaan pyydettiin taas paikallisia, alkuasukkaita siis :) Edustus löytyi Kamerakerho Ry:stä.

Pelonsekaisin tuntein seurasin säätietoja. Sataa, eiku ei sada, sataa, eiku puolipilvistä. Huh. Aurinkoista! Sää oli mitä parhain, ei nyt ihan hillitön helle, mutta ei myöskään tuullut juurikaan, aurinkoa oli, mutta myös pientä pilviverhoa. Pilvihän on luonnon oma valonhajotin tuossa auringon ja maankamaran välillä.

Oikein kovalla auringonpaisteella ”puolet on valossa ja puolet on mustaa”. Siis varjossa ja valon ja varjon ero on kuin veitsellä leikkaisi. Ei kiva. Pikkuisen pilvenhattaraa väliin ja se varjon ja valon ero tasoittuu ja on jotakuinkin kuvattavissa nykykameroiden dynamiikan puolesta :)

Toki raakakuvan valojen ja varjojen säädöt auttavat saamaan histogrammia oikeammanlaiseksi, tasaisemmaksi, mutta jos sen saa jo kamerassa lähemmäs oikeaa, aina helpompaa.

Tulipahan tutustutta Kauppatorin parkissa EasyPark -sovellukseenkin. Ja onneksi. Tultiin parkkiin noin 11:40 ja melkein suoraan laivaan. Maksimi pysäköintiaika nimittäin on tuossa 4h ja tarviittiin 4 h ja 20 min. Latasin tuon softan ja maksoin parkin, 4h ja kun kännykkä ilmoitti, että parkkiaika loppui niin maksoin Suomenlinnan kärjestä lisää 20 min :) Näppärää.

Hiukan kylmänhikeä takaraivon puolella aiheutti se, etten ollut varma laitoinko siinä hässäkässä auton ovet lukkoon, mutta kun auto oli suoraan portin vieressä – aivan mainio parkkilöytö takapenkiltä – niin arvelin, ettei sitä kukaan siinä mene kokeilemaan… Eikä siellä ollut edes juuri mitään, kamerakamatkin olivat kaikki mukana, joten en ottanut seuraavaa lauttaa takaisin :)

Ovet oli sitten kuitenkin kyllä lukossa ;)

Tämäkin retki, niin kuin kaikki retket kannattaa aloittaa, aloitettiin rauhallisesti – keskittymällä syömiseen. Bastion Bistro. Ihan ok pitsa, sillä jaksoi. Paikan hinnat oli sinällään yllätys, ihan normi ravintolatasoa. Ei paha. Vaan hyvä. Olisi olettanut pientä suurempaa turistihintakorotusta. Aivan mahtavat leivoksen muuten kahvila Piperissa. Meinasin ottaa kaks.

Siitä sitten tepastellen kohti eteläkärkeä, jossa voi melkeinpä hypätä ohimenevän Siljan kannelle. Hassu näky katsoa vallin takana menevää risteilijää, joka tuntuu olevan aivan kosketusetäisyydellä.

Osuu, ei osu, osuu...

Tuli otettua hieman kuvia tietenkin järkkärillä, livekuvaa 360 kameralla, sekä muutama 360 valokuva.

Takaisinpäin tullessa vielä nähtiin yksi kyykin kiemurtelevan pois polunvierestä pusikkoon, merirosvojen rantautuminen ja Janoksen Polarin mukaan taaperrusta tuli yli 8km.

Paluu takaisin illan edellä ja lisää energiaa Kauppatorin kioskilta. Ei muuten ole suolassa säästelty… Mut suola on tarpeellista pienen fyysisien suorituksen jälkeen – ja kun nälkäkin oli niin hyvin se uppos. Kasa ranskalaisia, lihapullia, kahta erilaista maggaraa ja kananmuna. Ihan semmonen, etten sanoisi, hemmetin tuhti annos.

Sitten kotia kohti.

Kouvolaan tullessa, kun studion pihassa päästin matkalaiset ulos autosta niin suuntasin vielä juuri laskevan auringon luo. Tai no, paikkaan, josta sitä saisi kuvattua. Sainkin ja kuun siinä samassa. Aurinko laski eilen 22:47 ja heti sen jälkeen olin Pilkanmaasta Lyöttilään johtavan tien varrella, siinä missä Kouvola loppuu ja Iitti alkaa.

Vielä muutama kuva kortille ja seuraavana päivänä kameran tyhjennys.

Valtavan hieno retki ja seuran porukkaa voi vain kehua. Teidän kanssanne on hieno tehdä tällaisia. Kiitos seurasta myös sinne Helsingin suuntaan.

Seuraavaa retkeä odotellessa. Kesä on lyhyt, mutta siihen saa mahtumaan paaaaljon muistoja.