Syksy saapuu - ja pimeyden myötä saapuu valomaalaus

On taaaaas se aika vuodesta, kun varsinkin Kuusaalla heilutaan valojen kanssa.

Tässä on jo parina iltana aiheutettu hämminkiä studion pihalla;
Siinä oli sen 15 kameraa osoittamassa yhtä tyyppiä, joka heilui ledin kanssa. Lähes jokainen auto ainakin hidasti kohdalla :)

Tää homma ei ehkä aukea edes kaikille kuvaajille, ennen kuin näkee sen tuloksen siinä oman kameran ruudulla :) Mutta uskoisin, että sain taas muutaman kohtalokaverin kiinnostumaan valojen vilkuttelemisesta.

Muutama suomalainen kuvaajahan on päässyt ihan kansainväliseen maineeseen valomaalauksillaan. Ja miksei, kyseinen homma on todella hauskaa - ja luovuus pääsee ihan vapaasti irti.

Ainakin pari nimeä löytyy; Janne Parviainen ja Hannu Huhtamo.

Pelkästään liekkien tekeminen ledinauhalla tai sellofaanilla on mielenkiintoista. Varsin moni kuvaaja jo virittelee syksyn tullen paitsi kameraansa valmiiksi, myös uusia pattereita lamppuihin.

Itse tutustuin homman Kouvolan kansalaisopiston Yökuvauskursseilla. Jäin kiinni. Ihan heti. Siistii!

Kansalaisopiston kurssilta, minä valomiekalla ja kaveri taskulampun kanssa.

Meidät, valoon hurahtaneet löytää mitä ihmeellisimmistä paikoista. Tuossa oltiin Korian sillan alla...

Pelkkä ledin kuvaaminen ei kuitenkaan ole niin hauskaa, kuin myös se, että yrittää sen taustan saada esiin kuvaan.
Tuossa ylemmässä kuvassa sillan rakenteet. Tässä alemmassa kuvassa tehdasmiljöö:

Kansalaisopiston kurssilta, Puikoissa minä :)

Tätä voi toki harrastaa ihan yksikseenkin. Radiokaukolaukaisin on mitä mainioin kaveri näissä hommissa. Eikä maksa paljon, Oppilas -merkkinen kiinasta alle 20e. Itselläni on niitä nyt kolme, ihan varuiksi... Siitä löytyy myös 16 kanavaa, joten ei välttämättä laukaise sitä kaverin kameraa vaan omansa.

Valomaalaajan tärkeimmät varusteet: Kamera, objektiivi, kauko-laukaisin ja kestävyyttä, eli lehmän hermot.

Esimerkkinä koulutuksissa käyttämäni kuva Ylläksen maisematieltä. Sain sitten keskellä yötä päähäni, että mun on pakko saada kuva maisematien valaistuksissa yhdestä autosta, tarkemmin ottaen sen takavaloista. Lähdin ylös tunturille siinä joskus 22 aikaan, paikalla sitten laiteet viritettynä puolisen tuntia myöhemmin.

Yksi asia, mitä en ottanut huomioon oli se, että siellä ei pahemmin ole liikennettä yöllä... No pakkasta vaan semmonen reilu 20 astetta ja aikaa vaikka muille jakaa. Muu perhe oli jo nukkumassa, mulla sauna odotteli valmiiksi lämpimänä. Ei mitään hätää...

Auto!

Eiku 2... äh. Halusin vaan ne yhdet valot.

Auto!

Äh... linja-auto, liikaa valoja sisällä ja korkealla.

Auto!

1 auto!!!

Kaikki valmista, klik. Kamera - kuvaa! Klik. Se oli siinä.. sitten ensitunnelmat, miltä se näyttää takanäytöstä. Njaa... muuten ihan ok, mutta noi puut on aika valoisia tossa maisematien metsävalaistuksessa. Mutta kuvaan raakana, eikä ne nyt näyttäneet olevan kovinkaan puhkipalaneita, joten pientä säätöä Lightroomissa ja se on siinä.

45 minuuttia meni tuohon yhden auton takavalojen saamiseen. 45 minuuttia kohtuullisessa pakkasessa, mutta mitäpä sitä ei tekisi sen haluamansa kuvan eteen ;) Eli tän:

Ei mikään masterpiis, mutta just se mitä lähdin hakemaan. Onnellisena saunaan ja seuraavana päivänä sitten editti.

Tuossa on siis puiden valaistuista laskettu reilusti (burning) ja yksi auraustolppa tuosta kameran etupuolelta poistettu. Valotusaika 56 sekuntia. Muut tiedot: Canon 7D, 24mm, f/22.

Kerhon retkillä on jo aika normia, että vetäsen pikkasen teräsvillaa kanssa.

Kipinää tulee ihan hitokseen, pitää toki tietää mitä tekee ja ennen kaikkea; Missä tekee. Vaikka käytännössä avotulta ei ole niin kuiva heinä ainakin voi syttyä. Ollaan siis varovaisia siellä ulkona ja sammutusvälineistöllä valmistautuneena, tai paikka sellainen, joka ei varmasti pala. Kuvat on sitten aikas kivoja... Tuolla keskellähän sitä kipinää ei ole, ellei sitten joku ylöspäin lähtenyt palaa takaisin. Kipinät lähtee pyörittäessä tangentin suuntaan (terveiset fykan opelle Kuusaan Lukiosta, 80-luvun lopulta - jäi mieleen - ikuisesti :) )

Itse olen mennyt aika lyhyisiin valotusaikoihin, tuossakin on 1.6s. Pyörivä kuvio, tyhjän keskikohdan kanssa on toki hieno, mutta ei mun juttu :) Mielummin lyhyttä aikaa ja kuviota, piruetteja :)

Tää harrastus on saanut minusta esille se pikkupojan, jonka jo luulin hukanneeni.

Ihan mielettömän hauskaa vetää kuviota, jopa ison porukan edessäkin. Ja minä OLEN hiljainen, nurkkaan yksin vetäytyvä introvetti. Mutta en kameran kanssa, se saa minusta esille jotain aivan muuta...

Ainakaan joskus!

Maalaamisessa kannattaa kokeilla erilaisia ja erivärisiä ledejä. Itselleni olen ostanut kaksi kappaletta NightWriter -valokyniä. Niiden etu on hallittavuus. Käyttönappi on hyvin sijoiteltu ja vaihdettavissa on erivärisiä päitä. Kun niitä on kaksi kappaletta, niin molemmilla käsillä on helpompaa piirtää yhtaikaisesti samanlaista kuviota, kuin että sitten koittaisi muistella, mitä sille toiselle puolelle tuli piirettyä ja koittaa peilata se.

Valonaurulla voi maalata vaikka mitä kuviota, kannattaa olla erimittaisia naruja.
Valoliekkien tekeminen mm. on helppoa.

Pesupallo taskulampun päässä saa sen valon näyttämään tasaisemmalta, eikä tule hetkellistä valopurkausta, kun lampulla näyttää suoraan kameraa kohti. Itse käytän E27 ledeistä irroitettuja kupuja, niiden kyky tasoittaa valoa on vielä pesupalloa parempi.

Järjestelen tässä varmaan talven mittaan muutamia PopUpShootteja aiheesta. Tervetuloa vaan mukaan - valolla leikkimään :) Ja onhan näiden lamppujen kanssa helpompaa tulla sinuiksi, kun pikkuisen jo mitä kaikkea millaisellakin lampulla voi tehdä.