Miks myö tehdään asiat niin kuin tehdään?

Liikunta on sijoitus lapsen tulevaisuuteen

Pian on taas se aika keväästä, kun on aika pohtia jälkikasvun kesäajan harrastuksia. Nykyisin tarjontaa on paljon ja uusia lajeja tulee siihen tahtiin, että perässä pysyminen on vaikeaa. Oletko itse kuullut Boffauksesta tai Trikkauksesta? En minäkään (ennen kun googletin uusimpia nousevia nuorten harrastuksia…). Oli miten oli, satoja lapsia ajautuu edelleen joka kesä urheilukentille yleisurheiluteeman merkeissä.

Mutta miksi?

Lapsilla on luontainen tarve liikkua ja haastaa itseään erilaisten aktiviteettien merkeissä, mutta onko sillä merkitystä, minkälaisiin harrastuksiin lapsemme viemme (vai viemmekö ollenkaan)? Siinäpä pala purtavaksi. Alla on muutamia ajatuksia joille me perustamme junioritoimintamme.

Urheilukoulutoiminta lapsen motorisen kehityksen tukemisen perustana

Tutkimustulosten mukaan jo viisi vuotiaat lapset hyötyvät ohjatusta liikunnasta fyysisesti. Vaikka lapsi kehittyy ilman ohjaustakin, on huomattu, että ohjatuissa liikuntatuokioissa käyneet kehittyvät jatkossa perustaidoiltaan taitavimmiksi. Tätä nuorempienkin harrastetoiminnalla on huomattu olevan positiivisia vaikutuksia ryhmätilanteissa toimimiseen ja ennakkoluulottomuuteen liikkumista kohtaan. Erityisesti paljon ulkona aikaa viettävät 3-4 vuotiaat kehittyvät sisällä touhuilevia ikätovereitaan motorisesti taitavimmiksi. Uskomatonta mutta totta, 3-6 vuotiaana opitut taidot ja liikunnallinen aktiivisuus ennustavat liikunta-aktiivisuutta myös varhaisteini-iässä. Ei siis aikailla ystävät hyvät!

Alakouluun mentäessä koulutaipaleella lapsi kohtaa ensimmäisiä liikunnallisia haasteita ja vaatimuksia. Koulutielle lähdettäessä lapsen tulee hallita tietyt taidot, joita kutsutaan perusliikemalleiksi / perusliikkeiksi. Näitä voi olla esimerkiksi pyöriminen, kieriminen, potkaiseminen, kiinniottaminen, heittäminen ym. Tulevaisuudessa kaikki uudet taidot perustuvat näille jo automatisoituneille toiminnoille ja mahdollistaa toimimisen esimerkiksi liikuntatunnilla.

Kuulostaa suhteellisen yksinkertaiselle, eikö?

Me ”täysikasvuiset yksilöt” olemme hieman kovapäisempiä mitä tulee motoristen taitojen oppimiseen aikuisiällä. Tarvitsemme keskimäärin 10 000 toistoa oppiaksemme uuden taidon niin, ettei sen suorittamiseen tarvitse juuri käyttää ajatusta. Toisin sanoen, jos haluat oppia tekemään takaperin voltin ja keskimäärin yhden voltin tekemiseen tarvitset noin 2 metriä tilaa, tulee sinun tehdä voltteja Lappeenrannasta Joutsenoon. Vaikka lapset oppivat herkkyyskausilla huomattavasti aikuista nopeammin, vaatii uuden taidon oppiminen silti useamman tuhatta toistoa. Ei sittenkään niin helppo juttu?

Tehdään kaikista 5-vuotiaista huippukeihäänheittäjiä!

Ystävämme Wikipedia väittää, että yleisurheilussa on yhteensä 26 lajia (ihan oikeasti!). Nykyään hallitseva ajatusmalli juniorivalmentamisessa ja harrastustoimintaohjaamisessa on yksipuolisuuden välttäminen mahdollisimman pitkälle ja monipuolisuuden tukeminen kaikilla osa-alueilla. Vielä 15 vuoden iässä olisi toivottavaa, että olisi mahdollista harrastaa useita eri lajeja. Voinpa siis ylpeänä sanoa, että meillä on uskomaton lajin tuoma monipuolisuusetu, joka on vertaansa vailla.

Tästä huolimatta pyrimme toteuttamaan toimintaamme neutraalilla maaperällä huomioiden kaikkien tarpeet. Meillä junioritoiminta perustuu monipuoliselle, sopivasti haastavalle ja ennen kaikkea innostavalle liikunnalle urheilulajien rajoja rikkoen. Meillä ei leivota kaikista huippu juoksijoita, hyppääjiä tai heittäjiä, vaan haluamme kehittää lasten taitoja kaikilla osa-alueilla, tästä nimet liikuntaleikkikoulu ja urheilukoulu. Haluamme olla osana kehittämässä verkostoa jossa sytytämme kipinän liikunnan riemuun ja mahdollistamme hyvät lähtökohdat mieluisan urheilumuodon löytämiselle.

Kesän junioriryhmätarjonta paljastetaan ensi viikolla ja ilmoittautuminen kesän ryhmiin starttaa 25.4!