Kompensaatiomies - Isäpojatretki

Hiihtolomalla 2013 matkustin Lontooseen niiden kahden kanssa, jotka olen omiksi pojikseni tunnustanut. Vanhempi oli silloin 14v ja nuorempi 10v, mutta pärjäsivät reissussa hyvin, vaikka itse en ollutkaan parhaimmillani.

Olin telonut pitkään oireilleen selkäni edellisissä futistreeneissä sellaiseen kuntoon, että jokainen askel sattui, vaikka erilaisia särkylääkkeitä söi yli reseptien. Menkööt pilleripöhnäisyyden piikkiin, että sähläsin automaatilla Oyster-cardien lataamisen kanssa, eikä kummankaan pojan kortti toiminut yrittäessämme sisään maanalaiseen. Minä pääsin omallani portin läpi, mutta lapset juuttuivat väärälle puolen tunnelin ruuhkaa.

Onneksi avuliaisuus on yksi lontoolaisten vahvuuksista ja poikien takana jonottaneet miehet heittelivät pojat porttien yli matkalaukut perässään. Muuten olisi mennyt hankalaksi.

Lontoo on kymppivuotiaalle pojannnassikalle melko jännittävä paikka.

Pääteasemalla kerroin ongelmasta porttivahdille, joka sen sijaan, että olisi kilauttanut raivarit ja sakottanut pummilla matkustamisesta, tsekkasi korttimme ystävällisesti. Molempiin oli saatu summa sisään, mutta kummastakin puuttui viimeistely. Oli jäänyt joku nappi painamatta. Alle 12-vuotias pääsee vanhempansa kanssa ilmaiseksi, joten hymyilevä asiakaspalvelija palautti punnat nuoremmasta ja kuittasi vanhemman pojan kortin kelvolliseksi.

Varaamaani huoneistoa oli hieman vaikea löytää Inverness Terracelta, varsinkin kun muistin nimen väärin. Päädyimme järkyttävään nuorisohostelliin Hyde Park Inniin, aula täynnä kännisiä reppureissaajia, mutta onneksi paikka osoittautui vääräksi. Hakemamme majoituskompleksi Hyde Park Suites sijaitsi hieman edempänä. Ei mitään luksusta, mutta perussiisti kellarihuoneisto, josta löytyi nopea netti, mukavat nukkumapaikat ja riittävästi tilaa.

Kämppämme sijaitsi Kensington Gardensin välittömässä läheisyydessä ja kävimme siellä joka aamu potkimassa palloa. Tai siis pojat potkivat ja minä kuvailin hetkiä.

Lontoosta löytyy tilaa pelailla.

Lauantain päätapahtuma oli Arsenal - Aston Villa, onhan nuorempi poikani Gunners-miehiä. Menimme Emirates-stadionille hyvissä ajoin ja hieman vilakka tuli ennen päätösvihellystä, vaikka olimme säähän (+2) asianmukaisesti varustautuneetkin. Paikallaan istuminen paleltaa pidemmän päälle. Arsenal voitti 2-1 ylivoimaisen esityksen jälkeen.

Pelin jälkeen kävimme keilaamassa Queenswayn keilahallissa ja törmäsimme Brasilian maajoukkueen silloiseen ykkösmaalivahtiin Julio Cesariin.  Edellisenä kesänä Inter Milanista Queen´s Park Rangersiin siirtynyt brassi vaikutti hyväntuuliselta, vaikka muutamia tunteja aiemmin oli tullut kotona 0-2 turpaan Manchester Unitedilta. No ei se keilapallokaan oikein näpeissä pysynyt, mutta eipä tuntunut rentoa miekkosta haittaavan.

Julio pyysi päästä samaan kuvaan vanhemman poikani kanssa, joten nappasin otoksen.

Sunnuntaina poikkesimme teellä Madame Tussaudin luona moikkaamassa kavereita. Ehkä hieman yliarvostettu ja ylihinnoiteltu kohde, mutta silti melkoiset ruuhkat varsinkin viikonloppuisin. Sisään pääsi jonottamatta kun liput oli hommattu etukäteen ja sillä metodilla jäivät myös halvemmiksi. Saatiin aikaiseksi muutamia mielenkiintoisia pikkupuheita eräiden merkkihenkilöiden kanssa.

Winstonin kanssa oltiin samaa mieltä Adolfista, että kusipää. Aatu otti jotenkin itseensä ja alkoi mököttää, mutta Winnie väitti, että aina se on tollanen. Yllätyin syystä, jonka väittivät ratkaisseen toisen maailmansodan.
Sakset voittaa paperin.

Särkylääkkeet loppuivat sunnuntai-iltana ja seuraavana aamuna sain hirvittävän kipukohtauksen. Välilevyt olivat siihen malliin viturallaan, etten kyennyt aamusavien jälkeen kuin makaamaan lattialla ja inisemään. Illalla oli päästävä matkan toiseen peliin, West Ham – Tottenham, joten raahauduin Bayswaterin aseman vierestä löytyneeseen kiinalaiseen parantolaan. Matkaa oli sata metriä, mutta aikaa siihen kului vartti. Muutama askel kerrallaan ja heti perään hetkeksi katukiveykselle kitumaan, ei mikään huviretki.

San Ling saattoi minut hoitohuoneen pöydälle, käänsi vatsalleen ja tunki selän ja jalat täyteen neuloja. Elämäni ensimmäinen akupunktiohoito, mutta epätoivoissani olin valmis mihin vaan. Makasin siinä kolme varttia ja lopuksi vanha kiinalaisrouva laittoi vasempaan pakaraani itämaisia yrttejä ja lämpöhauteen. Happyending jäi puuttumaan, mutta kivut poistuivat melkein kokonaan.

Paavin kanssa sovittiin, että lopettelee hiljalleen sen paskanjauhamisen, hoitaa jokaisen pedofiilipapin oikeuden eteen ja luopuu paikastaan Jumalan sijaisena. Paavi sanoi, että tottakai, "niin olin jo aikonutkin tehdä, alkanut itseänikin siihen malliin vituttaa tämä feikkaaminen ja sekoilu".

Kävelimme puiston poikki Natural History Museumiin ja siellä riitti ihmeteltävää koko päiväksi. Erityismaininta muurahaismaailmasta, jossa kantelivat kekotarpeita siltaa pitkin ja rakensivat pesää. Taitavia ja yhteistyökykyisiä sällejä. Iltavalaistulla West Hamin kotistadionilla tunnelma oli totutun upea, vaikka Gareth Balen supersuoritukset siivittivätkin vierailijat 1-2 voittoon. Aina riipaisee sydämestä kun tajuaa, ettei Boleyn Groundilla enää pelata.  

Kiinalaiset taiat pelastivat välilevyongelmista vain päiväksi ja paluumatka Helsinkiin oli tuskainen. Matka oli kuitenkin kokonaisuutena onnistunut ja sain siitä tositteita aikaiseksi. Taltiointien tekeminen on vaivansa väärtti; muuten moni hieno hetki jäisi vuosi vuodelta hiipuvaksi muistoksi, joka lopulta katoaisi kokonaan olemasta. Like my dreams they fade and die.

Vladimir kysyi voisiko hän vaikuttaa äänestyskäyttäytymiseeni, mutta kerroin etten ole myytävänä. Tarjosin hänelle poppareita, mutta hän kieltäytyi lahjuksista. Tilanne vaikutti eskaloituvan nopeasti, mutta myöhemmin illalla tuopposten äärellä Vladdy paljastui varsin lupsakaksi seuramieheksi.