Kompensaatiomies - Kaksi tapaa koutsata

(kuva: Getty Images)

Jose Mourinhon kolmas kausi Manchester Unitedin peräsimessä toistaa vanhaa Josen kolmansien kausien kaavaa. Hän väsyy joukkueeseen ja joukkue väsyy häneen. Tällä erikoisyksilöllä on taito ja rohkeus vetää persiilleen oikein kunnolla, häpeilemättä.

Jo kesäkiertueella Mourinho kiukutteli kaikesta, rikkoi välejään pelaajiin ja piti mykkäkoulua seuran omistajatahon kanssa. Ei ihme, että kausi käynnistyi heikosti. Old Traffordilla peruuttelua Leicesteriä vastaan, joka hallitsi ottelua ja olisi ansainnut vähintäänkin tasapelin. Sama penseä matala prässi jatkui Brightonissa ja kun kolme menee omiin, kaksi tehtyä ei riitä edes pisteeseen.

Mourinho sai paljon kritiikkiä passiivisesta pelitavasta etukäteen heikompia ryhmiä vastaan ja päätti laittaa kaiken uusiksi Tottenhamin kaatamiseksi. Pelijärjestelmä vaihtui 4-2-3-1:stä 5-1-2-1-1:een ja laiska bussin parkkeeraus muutettiin koko kentän himoprässiksi. Kahden ensimmäisen pelin toppareista Lindelöf jätettiin penkille ja Bailly kokonaan pois kokoonpanosta. Keskikenttämies Herrera sijoitettiin kolmen pelaajan topparilinjan oikealle puolelle, Smalling keskelle ja Jones vasemmalle. Tuloksena oli katastrofi.

Menestyksekkään joukkueen tavaramerkki on se, että kiinteällä permanentilla päästään pelaamaan samalla pelijärjestelmällä ja samoilla taktiikoilla viikosta toiseen. Jose ei tunnu tietävän lainkaan, miten ja ketä pitäisi peluuttaa ja missä muodossa, ja löytää syylliset kaikkialta muualta paitsi peilistään.

(kuva: Getty Images)

Manchester Unitedin ongelma ei ole pelaajamateriaalissa. Jos Argentiinan maajoukkueen avaustoppari Rojo on Unitedissa vasta vitostoppari, niin aikamoisia maailmanluokan pelaajia siellä on silloin edellä. Organisointi ja johtajuus puuttuu, eikä alakerta tunnu tietävän roolejaan tai vastuitaan. De Gea vaikuttaa pelokkaalta huteran linjan takana ja maalia kohti tulevista laukauksista melkein jokainen tuntuu uppoavan.

Sunnuntaina vastaan juoksee Eurooppaliigan väsyttämä Burnley ja mielenkiintoista nähdä, millaisilla kuvioilla Mourinho kamppailuun lähtee. Saavatko Spurs-pelistä hyllytetyt luovat hyökkäyspään pelaajat Sanchez, Rashford, Mata ja Martial jälleen vastuuta? Vaihdetaanko alakerran linja taas neljäksi, taasko pannaan topparit kiertoon ja nähdäänkö neljäs eri oikea pakki avauksessa? Mikä tahansa lienee mahdollista? Kuka voisi tietää mitä Mourinho tekee, koska ”Special One” ei tiedä sitä itsekään?
 

(kuva: Getty Images)

Saavuttuaan Liverpoolissa ensimmäiseen lehdistötilaisuuteen, Jurgen Klopp kutsui itseään tittelillä ”Normal One”, hauskana pikku piikkinä Manchesterin suuntaan. Määritelmä on osuva. Klopp toimii managerina kuten normaalit ihmiset keskimäärin arjessaan toimii ja samalla päinvastoin kuin erikoisyksilö.

Kun Martial lähti synnyttämään kesken Amerikan kiertueen, eikä palannut heti takaisin, Mourinho haukkui pelaajan ja antoi penalttia. Kun Clyne kävi synnyttämässä ensimmäisen poikansa, Klopp juhli julkisesti iloista asiaa ja lähetti onnentoivotuksia pakilleen. Kun Pogba voitti maailmanmestaruuden, Mourinho totesi, että Pogban pitäisi pelata Manchesterissa yhtä hyvin ja vain se merkitsee. Kun Lovren sai MM-hopeaa, Klopp ylisti upean turnauksen pelannutta toppariaan.

Klopp huokuu positiivista energiaa ja Mourinho myrkyttää miljöötään jatkuvalla narinalla. Klopp saa pelaajat kokemaan itsensä arvokkaiksi ryhmän jäseniksi, Mourinho musertaa pelaajan itseluottamuksen vähättelyllä ja oudoilla penkityksillä. Klopp on pelaajille ystävällinen isähahmo, Mourinho kuin naapurin kärttyisä ukko. Jurgen koutsaa rakkaudella, Jose pelolla.
 

(kuva: Getty Images)

Liverpoolilla on oma tarkasti roolitettu pelisysteemi 4-1-2-3 muodossa, jossa jokainen pelaaja tietää tehtävänsä. Pyritään avaamaan alhaalta, mutta kehdataan syöttää myös isommalla pallolla. Rakennetaan peliä nopealla syöttöpelillä, prässätään koko kentän alueelta koko joukkueen voimin ja kontrataan terävästi pallonriistojen jälkeen. Kaikesta tekemisestä huokuu hyvä valmennus ja saumaton yhteishenki. 

Huolellisesti organisoidussa ja taitavasti roolitetussa joukkueessa yksilö näyttää paremmalta kuin oikeasti onkaan. Ja Manchester Unitedissa päinvastoin. Klopp on tiennyt mitä tahtoo ja kyennyt hankkimaan siihen sopivat pelaajat. Mourinho on nettokäyttänyt paljon enemmän rahaa kuin Klopp, mutta ei ole lainkaan tyytyväinen hankkimaansa materiaaliin. Rahasta ei ole ollut kummallakaan pulaa ja sitä ovat saaneet mitä ovat tilanneet.

En ala ennustelemaan tulevia, jalkapallo on herkkä laji ja joukkue monisyinen yksikkö, joskus ilmasto muuttuu nopeastikin, mutta jotain johtopäätöksiä voi jo vetää. Liverpool ei välttämättä voita liigamestaruutta, mutta saattaapa viimein voittaakin? Manchester United ei välttämättä putoa sarjasta, sillä saattaapa jälleen säilyäkin? Siinä sitä riittää Mourinhollakin pohdittavaa.

(kuva: Getty Images)

Tapahtui mitä tahansa, Mourinho ja Klopp tulevat jatkossakin edustamaan kahta aivan erilaista koulukuntaa ja koutsaustapaa siksi, että ovat ihmisinä toistensa vastakohtia. Tämänhetkinen Manchester United on aivan isänsä Josen näköinen ja samaa voi sanoa Liverpoolista; ei ole Kloppista kovin kauas pudonnut. Klopp on pojastaan hyvin ylpeä, mutta Mourinho vaikuttaa siltä, ettei enää halua tunnustaa isyyttään. Muutenhan sitä joutuisi kantamaan vastuun tekemisestään.
 

Mourinho dyykkaamassa uutta topparia vai liekö entistä pelikirjaansa etsimässä? (kuva: Daily Mail)