Kompensaatiomies - Koolla on väliä

Tottenham ei viihtynyt viime kaudella Mestareiden liigan peleissään Wembleyllä ja tappio kotiavauksessa Chelsealle lisäsi väitemyllyyn kierroksia: Spurs on liian pieni Wembleylle tai päinvastoin?

White Hart Lane oli sata metriä lyhyt ja 67 metriä ohut, ihan sieltä Valioliigan pienimmästä päästä. Wembleyn mitat ovat 105 x 69 eli 545 neliömetriä enemmän kuin Tottenhamin entinen kotikenttä. Se boostaa Spursin nopeaa hyökkäyspeliä ja taitavaa pallonsiirtelyä, mutta aiheuttaa puolustuspelaamiselle vakavia ongelmia.

Stamford Bridge on melko pieni ja soveltuu siksi hyvin Antonio Conten Catenaccioon.

Pienellä kentällä korkea prässi onnistuu paremmin kuin isolla kentällä, koska pakka pysyy tiiviimpänä ja vastustajaan on lyhempi matka. Kontakti saadaan nopeasti. Isolla kentällä vastustajalla on enemmän tilaa rakentaa alhaalta ja epäonnistuessaan Spursin prässipakka hajoaa kuin korttitalo.

Ellei prässi onnistu ja pääty riistoon, vastustaja pääsee Tottenhamin kenttäpuoliskolle, Pohjois-Lontoon ylpeyden aroille alueille. Wembleyllä puolustaminen on vaikeampaa, koska linjojen väliset etäisyydet syvyys ja leveyssuunnassa ovat suuremmat. Kaksi metriä leveyttä lisää tarkoittaa puoli metriä suurempaa aukkoa pakin ja topparin väliin, kuten myös toppariparin yhteiseen reikään. Se pallo, joka White Hart Lanella saatiin katkaistuksi, saattaa nyt sujahtaa raosta sisään ja selustaan. Puolustuslinjan ja keskikentän linjan väliin jää myös enemmän tilaa ja taskuja, joihin vastustaja voi pelata geishaisia palloja. Jos noihin railoihin pääsee oikea-aikaisella juoksulla, saattaa ennenaikainen mälli roiskahtaa omaan pyhättöön ennenkuin Pocchettino ehtii sotilasarvoaan huutaa.

Anfield Road on suhteellisen pieni. Toisaalta se suosii Liverpoolin ankaraaa prässipeliä, mutta toisaalta Chelsean, Burnleyn ja muiden peruuttelijoiden on helpompaa parkkeerata bussi rangaistusalueen eteen.

Mitä isompi kenttä, sitä varmemmin pallollisesti taitavampi voittaa. Sikäli Wembleyn luulisi suosivan Spursia, joka on pelaajistoltaan yksi Valioliigan parhaista. Suoraviivaisesti pelaava erikoistilanteisiin panostava joukkue sen sijaan hyötyy pienestä kentästä, koska pallo saadaan helpommin ja nopeammin vaara-alueille. Tällainen on Tottenhamin seuraava vastustaja Burnley. Ensi sunnuntaina nähdään, vahvistaako poikkeus säännön vai pitääkö Pocchettinon vaatia Wembleyn supistamista. Millaisen kondiilin argentiino kehittää Sean "Dick" Dychen claretille, se jää nähtäväksi. Onko Mauriciolla mitään turvasanaa tilanteeseen, jolloin homma alkaa karata käsistä?

Stokella on Valioliigan pienin - ainoastaan 6400 neliöinen molo. Se suosi Tony Pulisin ajan suoraviivaista taistelupalloa ja Rory Delapin pitkiä rajaheittoja, mutta lyhytsyöttöpeliin uskova Mark Hughes pohtii kenttämestarin kanssa kalkkiviivojen uudelleen asentamista. Hikisessä kopissa sitä keskenään pähkäilevät.

Taitopallo vaatii enemmän tilaa. Toiseksi pienimmällä pannaan menemään Crystal Palacen Selhurst Parkilla. Erinomainen Sam Allardycen kick & run taktiikoihin, joilla Palace säilytti paikkansa auringossa, mutta amsterdamilaisen Frankin dominointiin pyrkivään pelifilosofiaan alusta lienee hieman liian kinkkinen.

White Hart Lanen kapasiteetti oli vain 36 284, mutta sinne sai lippuja suoraan seuran sivuilta, jos omisti jäsenyyden ja pääsi nettijonossa nopeasti läpi

Satunnaisstalkkari hyötyy Wembleyn massiivisuudesta. Wembleylle mahtuu 90 000 ihmistä, mutta edes kotiavaus Chelseaa vastaan ei vetänyt kuin 73 587 rinkirunkkaajaa. Nykyisin lippujen saaminen Valioliigapeleihin on työlästä ja kallista, mutta Wembleylle siirryttyään Spurs tekee kaavaan muutoksen. Viime sunnuntain peliin olisi voinut hankkia neljä normihintaista lippua pelkästään rekisteröitymällä Tottenhamin sivuille. Muilla Valioliigaseuroilla edes jäsenyys ei takaa lippua, vaikka olisi hereillä verkossa heti kun myynti käynnistyy. Välittäjiltä ostaminen on sama kuin maksaisi seksistä huoralle, viimeinen vaihtoehto äärimmäisessä hädässä.

Sain todistaa viime keväänä upeaa FA-cupin välieräottelua jättimäisellä Wembleyllä, Arsenal - Manchester City, mutta välittäjältä hankittu lippu maksoi järkyttävän paljon. Ehkä se oli kuitenkin sen arvoista?

Stadionin kapasiteetilla ja kentän neliömäärällä on merkitystä, mutta myös pelaajan koolla on väliä. Manchester United johtaa sarjaa jyystettyään kahdesta pelistä kaksi 4-0 voittoa, eikä huonommin varustellulla vastustajalla ole ollut mitään jakoa. Varsinkin Unitedin keskikaistale on järkälemäinen. Lukaku 191cm ykkösmeisselinä ja trio Pogba 192cm, Matic 193cm ja Fellaini 194cm keskikentän osittain posliinina ja osittain karvaisena kolmiona hänen allaan. Heidän takatuuppareinaan toppariparina 188-senttiset Bailly ja Jones, joiden tekemistä käskyttää 192 sentttinen De Gea. Ilman liukasteita ei näitä vastaan kannata edes kokeilla.

Mathie Valbuena on oiva esimerkki siitä, että lyhyyttä voi kompensoida taidoilla ja ketteryydellä. Silti Fellainia ja Kompanya vastaan pelatessa tulee helposti alimittainen olo.

Kenny Dalglish ja John Barnes ovat kaksi kaikkien aikojen suosikkipelaajaani, mutta heti heidän jälkeensä tulevat Les Ferdinand ja Paul Gascoigne. Gazza kuolee pian vaikka nuori mies vielä onkin, elämä on mennyt liian epäterveelliseksi, mutta muistot upealta uralta jäävät ikuisesti elämään. Sir Ferdinandin kanssa heillä oli yhteinen rituaali, joka osoittautui voittoisaksi maaottelureissuilla. Taikauskoa tai ei, mutta homma toimi, eikä voittanutta taktiikkaa kannata huvikseen vaihtaa. Parisenkymmentä vuotta sitten he pelasivat yhdessä Englannin kaikkien aikojen parhaassa maajoukkueessa, jonka olisi pitänyt voittaa Euroopan Mestaruus 1996 kisoissa, jolloin jalkapallo tuli kotiin.