Kompensaatiomies - Kukaan ei pelaa

Suomifutiksen surkea tila ei muutu Pertti Alajan paskapuheilla ja puhumatta jättämisillä. "Kaikki on laadullisesti parantunut ja isompaa", kertoo Palloliiton puheenjohtaja Urheilusanomissa, mutta väittämällä ei ole mitään todellisuuspohjaa. 

Palloliiton kuningasvisiossa 2009 julistettiin, että Suomi kuuluu vuonna 2020 Euroopan ehdottomiin Top10 maihin kaikilla mittareilla mitattuna. Suomi oli silloin Euroopan rankingissa sijalla 24 (FIFA 48.) ja Alajan lempilapsen Kaikki Pelaa -ideologian koulimat pelaajat alkoivat saavuttaa täysi-ikäisyyden rajaa.

Kaikki Pelaa vision tärkein ideahan oli, että saataisiin lisää harrastajia mukaan keventämällä vaatimustasoja. Idea toteutui ja harrastajamäärät kasvoivat, mutta samalla kilpailullisuus kitkettiin ruohonjuuritasolta pois. Pisteet ja sarjataulukot kiellettiin, kun totisesta taistelusta haluttiin muuttaa lasten leikkiä. Kaikille annettiin mitalit ja pokaalit jaettiin reilun kaupan  pelaajille. Oltaisiin yhtä hyvin voitu jakaa ämpärit ja lapiot.

Palloliitto väitti toteuttavansa yhteiskunnallista tehtävää, mutta todellisuudessa haluttiin lisää maksajia mammuttitautiin sairastuneelle dinosaurukselle. Palloliiton ja piirien suojatyöpaikkalaisten piti säilyttää kuukausipalkkansa ja valtapaikkansa.
Piiripäälliköt äänestivät Alajaa ikuiseksi puheenjohtajaksi, koska Alajan alaisina saisivat pitää virkansa. Toiminnan taso tippui vuosi vuodelta ja raha käytettiin ruohonjuuritason sijasta pöhöttyneen organisaation turhuuksiin.

Tästä ei ollut mitään hyötyä sinne, missä pelaajia tehtiin. 

Suomalaisen pelaajan suurin ongelma on se, ettei se osaa kilpailla. Ja jalkapallooon kuuluu suomalaisittain vakava ongelma, jota kansainväliseksi kilpailuksikin kutsutaan. Futiksessa se on paljon kovempaa kuin missään muussa lajissa.

Ellet osaa kilpailla, et osaa pelata. 

Ei aikuisena voi oppia kilpailemaan. Ellet pelaa täydellä intensiteetillä vuodesta toiseen pienestä pitäen ja taistele jokaisesta pallosta kuin leivästä, jäät liikaa jälkeen niistä, jotka niin tekevät. Maailma on sellaisia pelaajia täynnä. Joku on laskenut, että on sata kertaa todennäköisempää saada paikka NHL:ssa kuin Eurooppalaisessa huippufutissarjassa. Euroopassa pelaa tuhat brasilialaista ammattilaista ja Etelä-Amerikan lisäksi Afrikasta riittää tulijoita.

Kilpailusta johtuen Suomen parhaista pelaajista vain muutama pelaa Eurooppalaisissa huippusarjoissa. Hyviä ollaan kyllä ja tekemisen meininkiä on, mutta kun se ei vaan nykyään riitä. Kansainvälisen kilpailun koveneminen ja samalla kansallisen kilpailun pehmeneminen on ollut tuhoisa yhtälö Suomifutikselle. Nyt niitetään sitä mitä Pepen johdolla kylvettiin. Ei siitä saa täysjyväohraleipää vaan nisupullaa.

Mitä kuuluu nyt visiolle 2020? Suomi majailee syöksykierteessä FIFA-rankigissa sijalla 108 ja Euroopassa kuulutaan ehdottomaan TOP37:ään. Takaa löytyy vielä kuitenkin 11 huonompaa, joten peliä ei ole menetetty? Kyllä se on, ellei jalkapallon anneta olla pienestä pitäen kilpaurheilua. Jos haluamme kehittää yhteiskuntaa futista leikkimällä, emme tule pärjäämään kilpailullisesti niiden kanssa, jotka suhtautuvat lajiin tosissaan. Tarpeeksi hyviä pelaajia ei vaan enää tule, eikä maajoukkueen ranking nousisi, vaikka minä toimisin sen päävalmentajana tai palloliiton puheenjohtajana.