Kompensaatiomies - Lapsen paikka on metsässä

18kk

Jo muinaiset spartalaiset tiesivät, kuinka lapsi pitää kasvattaa. Tehdä ihmistaimesta niin kova ja vahva, että pärjää karussa ja kylmässä maailmassa. Ellei opi selviytymään jo pienenä, ei opi sitä koskaan. 

Ristimme iltatähtemme Janeksi, että hänellä olisi jo nimensäkin puolesta edellytyksiä selviytyä, ensin metsässä eläinten kanssa ja myöhemmin ihmisviidakossa. Ylemmässä kuvassa hän on ensimmäistä kertaa metsässä. Muutamia kuukausia aiemmin kävelytaito ei vielä riittänyt paksuun lumihankeen, mutta nyt lumi oli poissa ja hän valmis.  

20kk

Kun kevät oli ehtinyt pidemmälle ja ilma lämmennyt, vein Janen metsään ilman suojalakkia. Hän yritti poimia risukosta ruokaansa, mutta marjat eivät olleet vielä kypsyneet. Retki oli raskas, vaikka tiesimme kumpikin pelin hengen: "Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa."  Säälille ei ollut sijaa, eikä aikaa enää hukattavana.

22kk

Kesällä selviydyimme vuoren huipulle, jossa Jane tutustui tykkilavetteihin. Sieltä hänen esi-isänsä olivat ampuneet venäläisiä pommikoneita ja tyttö ymmärsi, että jonain päivänä myös hänen olisi aika puolustaa maataan. Hän tarkasti ampumasektorin ja suoja-alueen, johon voisi vetäytyä silloin kun vihollisen ylivoima osoittautuu liian suureksi. Taito seiftata selustansa.

2v

Täytettyään kaksi vuotta Jane sai kuulla, että lapsuus oli lopullisesti ohi. Hän osasi pukea ja syödä itsenäisesti, nyt oli aika viettää ensimmäinen yö yksin metsässä. Eväsrepusta löytyi suolalihaa, nuudeleita, pähkinöitä ja tulentekotarpeita. Villieläimiä vastaan hän oli varustautunut pienellä jouskarilla.

2v 2kk

Syksyn lehtien karistessa hän kiipesi näköalatorniin ja oivalsi maailman suuruuden. Se ei ollut vain tämä metsä, vaan myös nuo pellot, joki ja taivaanranta kymmenien kilometrien päässä. Ja nuo kaikki muut metsät. Jokin hänessä muuttui. "Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin isoksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on." 1.Kor 13:11

2v 5kk

Seuraavan talven tyttö vietti kokonaan metsässä. Alku tuntui hankalalta ja joskus kyyneleet jäätyivät poskilleen, mutta mitä pidemmälle talvi eteni, sitä paremmin hän tuli itsekseen toimeen.

2v 7kk

Jane karaistui pärjäämään ilman ihmisten apua. Yöt lumikiepeissä ja kivikautisissa luolissa tuntuivat kodikkailta. Pakkasen noustessa lähelle kolmeakymmentä ravinnon hankinta vaikeutui, mutta hänellä oli keinonsa. Ei hän tarvinnut enää ketään.

2v 9kk

Kun näimme seuraavan kerran, lumet olivat alkaneet jo sulaa ja muuttolinnut palanneet. Hän tunnisti minut isäkseen ja kysyi lupaa päästä käymään lapsuuskodissaan.

Tottakai oli tervetullut, olihan meilläkin ollut omalla tavallamme jälkeläistämme ikävä. Viihtyi niin hyvin, että jäi koko kesäksi, vaikka kadottikin rajatonta vapauttaan, johon metsässä oli saanut tottua. 

Se oli se hinta, jonka hän oli valmis maksamaan.

3v

Kotona ollessaan Jane kiinnostui puutarhan hoidosta, istutti meille nurmikon ja kaksi puuta. Hän ei kaivannut enää takaisin metsän asukiksi, eikä toisaalta siihen ollut enää mitään varhaiskasvatukseen liittyviä pedagogisia syitäkään. Jäätävä metsäkoulu oli nyt käyty. Eeva-lehti valitsi minut vuoden isäksi ja Jane sai "Vuoden Susilapsi" -pokaalin.

3v 2kk



Teimme sopimuksen siitä, että hän jää meille pysyvästi, vaikka itseäni pelottikin sitoutua ihmiseen pidempiaikaisesti. Lohduttauduin ajatuksella, että viidentoista vuoden päästä hän olisi virallisesti täysi-ikäinen, eikä minulla olisi enää mitään virallisia velvollisuuksia.

3v 4kk

Syksyllä teimme heinätyöt, Jane pyöritteli paaleja ja kannoimme ne talliin, johon oli laitettu seimi nukkumapaikakseen. Olimme luvanneet, että hän pääsee muiden lailla kammariin sitten, kun oppii kunnolla ihmisten tavoille ja osaa olla kuin normaalit.

Hän kantoi usein mukanaan pientä karhua, joka muistutti vuodesta metsässä. Silloin kaikki metsän eläimet olivat hänen ystäviään, mutta nyt hänellä oli myös ihmisiä ympärillään. Hän oppi puhumaan kuten me, susilta opitut syvät kurkkuäänet ja murina jäivät hiljalleen pois.

3v 7kk

Eräänä talvisena päivänä Jane karkasi metsään katsomaan ystäviään, Kurre oravaa, jänis Vemmelsäärtä ja viisasta pöllöä. Rakasti luontoa edelleen, mutta oli muuttunut niin mukavuudenhaluiseksi, ettei halunnut enää siitä asuinsijaansa. Kiva oli käydä kääntymässä, mutta oma ihmiskoti kullan kallis. Hopee ei ollut metsälle häpee ja huolta osasi lapsestaan vieläkin pitää.

3v 9kk

Vihdoin Jane ymmärsi, että maailmassa voi tehdä valintoja, joilla on seuraamuksensa. Hyviä ja pahoja ja harmaan sävyjä. Hän oli omat valintansa tehnyt ja tiesi mitä elämältään tahtoi. Muisteli kaiholla menneisyyttään, mutta oli samaan aikaan onnellinen siitä, että se oli jo kaukana. Nyt oli aika nauttia oppimastaan ja työnsä hedelmistä, antaa vastamäkien maksaa velkojaan.

3v 11kk

Sateessa oli ihanaa tanssia ukkosta kuunnellen. Hän rakasti tuulta ja myrskyjä. Sään ja luonnon suuruus sai kokemaan itsensä edelleen pieneksi ja se tuntui hyvältä. Oli jotain isompaa, mitä ei voinut hallita, mutta silti sai elää turvassa.

4v 1kk

Puutarhanhoidosta hän ei lopulta käsittänyt mitään. Tässä hän kastelee luumuja, että kasvaisivat paremmin, vaikka olisi pitänyt kastella puuta, joka ne luumut rungollaan ja oksillaan ruokkii. Mutta oppia ikä kaikki ja hänen tarinansa oli vasta alussa.

4v 3kk

"Täältä tullaan maailma", Jane huusi, levitti kätensä ja oli valmis kohtaamaan tulevaisuutensa. Hän tiesi selviytyvänsä kaikesta, eikä missään ollut enää mitään pelättävää. 

Janen vuosi metsässä