Kompensaatiomies - Minun Lontoo

Alkuperäinen syy Lontooseeni oli Englannin Liigan pelit. Niitä piti nähdä livenä ja Lontoo tarjosi siihen paljon mahdollisuuksia.

Maailman pääkaupunki oli samalla ainutlaatuinen paikka ostaa futiskamoja, vaatteita ja jotain muuta mitä Suomesta ei saanut. Netti ei vielä silloin pelittänyt ja maailma oli käsittämättömän suuri. Kamat haettiin kaukaa ja maksettiin paperisilla punnilla.

Pääsin paikan päälle kolmesti 1991-96, mutta sitten rupesin sikiämään, eikä pienilapsisen perheen isällä ollut enää varaa eikä aikaa sinne saakka matkustaa.

Viisitoista vuotta myöhemmin tilanne oli muuttunut niin, että pääsin palaamaan henkiseen kotikaupunkiini. Matkaseura oli sama kuin 91 ja silloisen tyttöystävän kanssa juhlistettiin Regent´s Parkissa 19-vuotisen avioliiton rauhatonta avomerta.

Nyt takana on kuusitoista lontoilua erilaisissa porukoissa, kaksin ja yksin; joka kerta omansävyisensä reissu. Vaikka monta tapahtumaa ja kulmaa siellä on jo kiertänytkin, tuskin tämä tähän jää. Kerta kerralta näkee ja oppii uutta, eikä Lontoosta löytäminen lopu. Tai sitten on liian kyllästynyt elämään.

Perinteikkäitä pubeja, etnisiä ravintoloita ja ketjukahviloita. Ikoniset nähtävyydet, ilmaismuseot ja historialliset monumentit. Jättimäiset puistot, täpötäydet turistirysät ja ne oudon tuttavalliset ihmiset. Lontoo on kansojen aromipesä, jossa toisiaan täydentävistä aineksista saadaan maukas ja toimiva kokonaisuus.

Satoja erilaisia rodullisia ja kulttuurisia alkuperiä - ihmiskunnan värikirjo kaikessa kukoistuksessaan. Jokainen on erilainen, mutta näyttää silti jotenkin kuuluvan joukkoon; samaan suureen ykseyteen. Voisin tanhuta stringeissä keskellä Covent Gardenia nokkahuilulla Säkkijärven Polkkaa soittaen, eikä kukaan kiinnittäisi minuun erityishuomiota.

Tärkeintä se ilmapiiri, jonka ihmiset tekevät. Ystävällisyys ja kohteliaisuus, jollaista en ole kokenut missään muussa maailmankolkassa. Maanalaisessa vanhuksille tarjotaan paikkaa ja rappusissa autetaan lastenrattaiden työntäjää, pyytämättä ja pyyteettä. Asiakaspalvelijat ovat poliiseja myöten avoimen ystävällisiä, mukavan sosiaalista porukkaa. Väkivaltaa näkee ihmeen vähän ottaen huomioon, kuinka valtavasta ihmismassasta on kyse.

Yleensä käväisen Lontoossa pitkän viikonlopun perjantaista maanantaihin vain todetakseni, että aika loppui kesken. Silloin kun viihtyy, aika lentää, enkä minä kävellen pysy perässä.

Lontoo on muuttunut paljon vuodesta 1991 vuoteen 2017. Turisteja on liikaa ja turvallisuustilanne kroonisesti tulehtunut. En ole lainkaan romanttinen ”ennen kaikki oli kunnollista”-tyyppinen inisijä, mutta en myöskään varauksettoman innoissani muutoksista. Toki paljon hyvääkin kehityksessä on, mutta jotenkin sitä huokaillen katselee niitä 90-luvun kuvia ja muistoja.

Se oli se Lontoo, johon rakastuin, nyt yksipuolinen suhteemme on enemmänkin kaihoisaa kiintymystä. Sekin on paljon se, enemmän kuin minkään muun kanssa. Aion jatkaa tapailua ja pitää asian julkisena.