Kompensaatiomies - Valmenna, älä opeta.

Eräällä valmennuskurssilla entinen valmennuskouluttaja väitti, ettei pelaajasta voi kehittyä sen parempaa, kuin hänen valmentajansa ovat osanneet opettaa. Väärässä oli, koska valtaosa kehittymiseen vaikuttavista syistä ei liity valmentamiseen, saati sitten opettamiseen.

Treenaa hyvin, syö hyvin ja nuku hyvin. Siinäpä ne tärkeimmät. Niistä valmentajan rooli jää ensimmäiseen, eikä siitäkään sen pitäisi olla kuin murto-osa. Se on merkityksellistä mitä juniori tekee ja ajattelee 24/7. Sellaiseksi hän kehittyy.

Opettajan vastuuroolia korostavat valmentajat uskovat omaavansa jotain taianomaisia kykyjä ja metodeja, joilla huippupelaajia luodaan. He pitävät itseään huippukoutseina, joilta löytyy sitä mystistä viimeistä tietoa. Referenssinä käyttävät niistä parhaita, joiden kanssa joskus ovat olleet valmennuksellisissa tekemisissä. He luulevat tehneensä jalkapalloilijan.

Eikö valmentajan osaamista ja tulosta pitäisi pikemminkin arvioida niiden huonoimpien mukaan? Näin huonoksi pelaaja jäi, vaikka kuinka koutsasin ja parhaani yritin. Tässä surkimuksessa näkyy kätteni ja ohjeitteni jälki, minun valmennusosaamiseni.

Huonoimmat pelaajat treenaavat vain valmentajan alaisuudessa, mutta parhaat suorittavat harjoitteensa suurimmaksi osaksi omatoimisesti. Siksi huonoin kertoo sen, mihin valmentaja pystyy. Hän on se, joka jäi yksin valmentajan armoille.

"Give a man a fish and you feed him for a day; teach a man to fish and you feed him for a lifetime." Vanha sananparsi kääntyy vapaasti futikseksi näin: "Älä selitä ja kouluta; anna paikka ja pallo. Älä opeta ja vedä treenejä, vaan valmenna treenaamaan"

Junioripelaaja ei ole tyhjä taulu, johon virtuoosivalmentaja maalaa mestaripiirroksiaan. Valmentajan tehtävä on olla pikemminkin palvelija, joka nostaa ja tukee alhaaltapäin. Kannustava aikuinen, joka mahdollistaa asioita. Organisaattori ja järjestysmies, joka luo sellaisen treeniympäristön, missä kehittymistä voi tapahtua. Kaikki muu jää pelaajan vastuulle.

Typerä valmentaja rakentaa itsestään treenien keskipisteen, vaikka parhaat harjoitukset ovat sellaiset, joissa valmentajaa ei edes huomaa. Guru-valmentaja höpisee visioitaan, duuni-valmentaja laittaa lapset töihin. Hän osaa vedellä naruista ja motivoida tekemättä itsestään sen suurempaa numeroa.

Ei sinun tarvitse teknisesti opettaa, kuinka sisäsyrjällä syötetään tai etusyrjällä lauotaan. Jos lasta futis kiinnostaa, hän saa siihen paljon parempia oppimisen malleja televisiosta ja toivottavasti myös LIVE-peleistä. Ellei kiinnosta, tuskin hän sinun kömpelöä tekniikkaasi kovin oppimisherkällä tunnolla seurailee. 

Jokaisella treenikentällä pitäisi olla korkeiden metalliaitojen lisäksi vanerilevyjä tms, joita voi käyttää palloseininä. Näin mahdollistuu oppiminen: Toistoja, toistoja, toistoja.

Huonon valmentajan treeneissä pelaaja istuu, katsoo ja kuuntelee - hyvissä treeneissä pelaaja tekee, tekee ja tekee. Ja oppii siinä sivussa. Vahva tunnetila ja draivi on harjoitustilanteessa äärettömän tärkeä, eikä sellaista synny, jos ope-valkku jatkuvasti keskeyttää päästäkseen parrasvaloihin. Pelaaja oivaltaa virheitään, vaikkei niitä kukaan jatkuvasti alleviivaakaan.

Juice Leskinen kynäili ”jotka osaa, ne tekee mitä vaan, jotka ei, ne ryhtyy opettamaan”  ja osui ytimeen. Juniorit ovat älykkäämpiä kuin moni setämies tai kukkatäti luulee, eivätkä he tarvitse kuin mahdollisuuksia ja miljöön. Kehittymisen he tekevät ihan itse kaikista päällepäsmäreistä huolimatta.

Emme tarvitse opetusta, vaan oppimista ja lapsella on siihen paljon paremmat kyvyt kuin aikuisella. Sun Tzu lausui aikoinaan suuren jalkapalloon liittyvän viisauden, "älä koskaan aliarvioi vihollistasi", mutta vieläkin tärkeämpää on se, ettemme koskaan aliarvioi lasta. 

Treenivinkiksi simppeli teknistaktinen harjoite, joka sopii hyvin pareittain suoritettavaksi alkulämmittelyksi. Tässäkin valmentajaa tarvitaan vain, jos pelaajia on pariton määrä.