Kompensaatiomies - Naamakuvaus

"You look good"

Matkoilla tulee kuljettua kamera kaulassa. Painaahan se vähän ja hiertää, mutta silti kaiken sen epämukavuuden arvoista. Se on työtä, joka palkitsee ja kiittää tekijäänsä. 

Teräväpiirtoisten ärsykkeiden tallentaminen aivoihin tuntuu ihanalta, mutta pitää sisällään riskejä. Siellä ne hiipuu ja katoilee, eikä niitä pääse näyttämään kenellekään. Toki niistä voi kertoa ja kirjoittaa, mutta yksi kuva puhuu enemmän.

Pehmytlevyni pätkii ja hämärtää, sen sijaan järjestelmäkamerani muistikorttiin voin luottaa lähes aukottomasti. Siksi käytän kameraa, että kuvani kortille saisin. Kameraa pitkin aivojeni kiinnostavimmat (muuten en painaisi näppäintä) havainnot muuntuvat digitaaliseen muotoon, siirtyvät  turvakotiin ja pelastuvat.

Se ei kuitenkaan saa jäädä pysyväksi sijoituspaikaksi. Kun muistikortin työntää tietokoneeseen, pääsee näkemään menneet hetkensä uudelleen. Kuvista parhaat voi editoida, jos mahdollista, jopa todellisuutta paremmiksi.

Kuvitelkaa; näet jotain kiinnostavaa, poimit sen talteen, kaivat sen esiin, rajaat olennaisen keskiöön ja korostat sen kauneutta. Siinäpä sitä ollaankin kunnollisissa hommissa.

Taltiointeja on kiva katsella ja jakaa, elää elettyjä hetkiä uudelleen yksin ja muidenkin kanssa.

"Nice jacket"

Katukuvaus on sitä, että kuljeskelee kaduilla ja näpsii kuvia. Hauskaa ja huoletonta sohimista ja kun sitä tarpeeksi tekee matalalla kynnyksellä, joukkoon osuu joskus myös helmiä.

Kuvailen jonkun verran rakennuksia ja ihmismassoja, satunnaisia ohikulkijoita puolisalaa ja joskus pieniä eläimiäkin lupaa kysymättä, mutta parasta on kohtaaminen ihmisen kanssa. Pyytää lupa ottaa naamakuva. Ja saada se, otos ihmiskasvoista, joissa näkyy silmät ja kaikki. 

Joku kieltäytyy ja joku jatkaa matkaansa noteeraamatta, mutta useimmat vähän ilostuvat. Ovat otettuja, kun tuntematon haluaa ottaa kuvan. Jotkut puhkeavat kukkaansa ja sädehtivät kuin eläisivät elämänsä tähtihetkeä. Useimmat vähän arkailevat perusilmeen kehittäen ja silloin tarvitaan taikasanoja. Sanoja, jotka murtavat jäätä ja rohkaisevat.

Eri ihmiset tottelevat erilaisia loitsuja. Yhdelle riittää "nice jacket", toisen kanssa pitää mennä pidemmälle "you look good". Supermaaginen "You´re so beautiful" toimii lähes kaikille. Joskus tilanne on niin vapautunut jo valmiiksi, että voi manata "Love you" ja kuva hehkuu takaisin onnellisen näköisenä. Silloin ihminen on kauneimmillaan.

Eihän ne taiat kaikkiin tepsi, mutta yleensä vaikutus on merkittävä. Ilme ennen hokkuspokkusta ja sen jälkeen on fiilikseltään aivan erilainen. 

"Can I take a pic?"
"You´re so Beautiful"

Naamakuva vaatii lähestymisen, luvan ja yhteisen pysähtymisen. Kohtaamisessa hienoa on se, että reagoimme toisiimme ja napin painalluksella saan ainutlaatuisen hetken ikuistettua. Se oli ja meni, mutta kuva jäi.  

On mielenkiintoista palata kuviin, tunnelmiin ja niiden päähenkilöihin. Miettiä ketä olivat, mistä tulivat ja mihin menivät. Ja mitä heille kuuluu nyt? Ohi kulkeneita ihmiskohtaloita, joiden kanssa sain jakaa intiimin sekunnin.

Tein naamakuvista nettinäyttelyn "Hundred Who Met", johon kuvasin 50 x 2 naamaa pareina, joiden keskinäisen suhteen laadusta minulla ei ole mitään takeita. Muutamat heistä tunnen, mutta heidänkin välejään voin vain arvailla. Ihmissuhteita kun on niin monenlaisia.

Kuinka monta pariskuntaa löydät "Hundred Who Met" -kavalkadista?  

Oikein vastanneiden kesken arvotaan valintavapaita loitsusanoja.  

"Come on you Spurs!"