Kompensaatiomies - Väki vähenee lauantaina

(kuva: Getty Images)

Ruotsi - Englanti

Lauantain avauspelissä kohtaavat Ruotsi ja Englanti, kaksi saumattomasti joukkueena puolustavaa Joukkuetta. Molemmilla pakat liikkuvat konemaisen tarkasti ja linjojen väliset etäisyydet säilyvät siisteinä. Tarkkaa, puhdasta ja järjestelmällistä. Hyökkäyspeliin kumpikin kaipaisi lisää variaatioita ja luovuutta.

Moni kritisoi Janne Anderssonin päätöstä olla kutsumatta Zlatania kisoihin, mutta osittain juuri siihen perustuu Ruotsin menestys. Kun peli-idea rakentuu kurinalaiseen aluepuolustukseen ruotsalaiseen DNAhan upotetussa 442 muodossa, paketti ei saa pitää sisällään yhtään heikkoa lenkkiä. Sellainen Zlatan olisi ollut. Edelleen käypä maalitykki dominoivassa joukkueessa, jossa joukkueella on pallo valtaosan peliajasta, mutta Ruotsilla ei ole. Zlatan olisi nöyrään joukkuepuolustukseen satsaavassa keltapaidassa hyödytön. Ruotsin vahvuus on siinä, mitä se tekee kun vastustajalla on pallo. Zlatanin ei.   

Ruotsi on hämmästyttävän homogeeninen joukkue, älkääkä nyt ymmärtäkö vihjailujani väärin. Siinä missä Ranskalla ja Brasilialla on omintakeisia roolipelaajia useimmille pelipaikoille, poikkeuksellisen heterogeenistä rakennetta, ruotsalaiset ovat kuin yhdestä puusta Eemelin verstaassa veistettyjä. Urheilullisia, kurinalaisia, taktisesti kypsiä, perustaitavia ja ennen kaikkea joukkuepelaajia. Ei mitään erityisen hämmästyttävää hohtoa tai ominaisuutta kenessäkään, mutta jokainen tietää tehtävänsä ja toteuttaa ne vähintäänkin 99%:sti koko ajan.

Tällainen joukkue yleensä kasvaa ja kehittyy kisojen kuluessa, koska yhteenpuhaltamisen henki, suoranainen ringissä yhteispuuhaaminen, on käsin kosketeltavaa. Semmosta "vi ska försöka mera nu, allihopa meininkiä".   

"Semmosta "vi ska försöka mera nu, allihopa meininkiä."

On syytä muistaa myös se, että Ruotsi pääsi kisoihin jättämällä karsintalohkossa Hollannin taakseen. Jatkokarsinnassa se pudotti Italian. MM-kisojen alkulohkosta putosi Saksa ja ensimmäisessä pudotuspelissä Sveitsi. Melkoisia päänahkoja melko nimettömälle yksilölaumalle, jotka muodostavat kertakaikkisen mahtavan kollektiivin.

Ruotsi 4-4-2

Ruotsista on turhaa nostaa ketään ylitse muiden. Ehkä vasemman laidan Forsberg säväyttelee kuvioillaan, mutta ryhmä on äärettömän tasainen. Ja myös pelaajistoltaan laadukas, mistä kielii se, että Englannin Valioliigassakin meritoituneet Larsson ja Olsson ovat samanlaisia rivimiehiä tässä paketissa kuin muutkin. Se on niin tiukka ja kova paketti, että voi olla, että Pickfordia tarvitaan viimeistään rangaispotkukilpailussa.

(kuva: Getty Images)

 Southgate on luonut Englannille persoonallisen pelillisen ilmeen, systeemin ja taktiikan. Roolit ja vastuut ovat selkeät ja linjat liikkuvat hämmästyttävän tarkasti toistensa mukaan. Pelaajavalinnoissa on satsattu hyökkäyspelin osalta nopeuteen ja alakerran osalta pallolliseen taitoon. Englanti avaa alhaalta tarkasti ja on vastahyökkäyksissä äärimmäisen vaarallinen. Samoin erikoistilanteissa, koska pääpelivoimaa, tarkkaa jalkaa ja taktista oveluutta löytyy.

Englanti 3-5-2

Pickford on nuoresta iästään huolimatta luotettava maalivahti, eikä varsinaisia heikkouksia löydy. Hyvä potku vahvuutena ja sitä seiviä Kolumbiaa vastaan rankkarikisassa ei voi koskaan unohtaa. Kolmen topparin linjasta Maguire ja Stones ovat erinomaisia pelin avaajia ja Maguire tuo mielellään palloa ylös myös kuljettamalla. Walker on lievä kysymysmerkki, koska pelaa itselleen vieraalla pelipaikalla (Spursissa laitapakki) ja miehen keskittymiskyky ei ole aina ihan parasta priimaa.

Englannin ongelmakohta on keskikentän pohjan Hendersonin yläpuolella. Lingard ja Alli ovat pikemminkin laitahyökkääjiä kuin hyökkääviä keskikentän keskimmäisiä. Erinomaisia vastahyökkäyspelaajia, liukkaita ohittelijoita ja ketteriä kääntyjiä, mutta eivät varsinaisia pelinrakentajia. Soveltuvat loistavasti vastahyökkäyspeliin, mutta eivät pallonhallintapeliin, jossa syvällä makaavia puolustuksia pitäisi murtaa nopeilla oivaltavilla syötöillä. Vaihtoehdot noille 8 ja 10 paikoille ovat Loftus-Cheek ja Delph, jotka eivät myöskään ole kunnostautuneet urallaan varsinaisina pelintekijöinä.

(kuva: Getty Images)

Tämä voi olla vakava ongelma Ruotsia vastaan. Kuinka läpäistä tiivis 4-4-2 muotoinen keltainen pakka, josta ylimääräistä tilaa ei löydy? Englannilla on potentiaalia voittaa Brasilia, Belgia tai Ranska finaalissa, mutta pääseekö se sinne Ruotsin läpi? Joukkueessa ei ole yhtään todellista play-makeria tyyliin Eriksen, Coutinho, Pogba, De Bruyne ja Modric, joten se viimeinen avainsyöttö jää yleensä antamatta. Alhaalta pallo tulee ylös hyvin, mutta mitä sitten? Erikoistilanteitahan niistä syntyy ja niissä Englanti on hyvä, mutta pelitilanteessa maalipaikkojen luominen on tuskan alla.

Englannin kannalta olisi hyvä, että Ruotsi prässäisi ylhäältä, mutta sitähän Ruotsi ei tee. Siksi ottelun kulminaatiopisteiksi muodostuvat katkot ja riistot, joiden jälkeen olis lähdettävä lujaa ja suoraviivaisesti vastahyökkäykseen. Pikaisesti ennen kuin keltapaitainen kolmikerroksinen muuri ehtii kokonaisuudessaan pallon alle. Vaikea uskoa, että tässä pelissä nähtäisiin kovin paljon maaleja, ellei sitten Englanti saa sitä pikaisesti ja Ruotsi sitä kautta joudu nostamaan linjojaan prässätessä ylemmäs. 

Venäjä - Kroatia

Venäjä pudotti Espanjan "Antijalkapallolla", kuten katkerat tico-tico-diggarit itkivät, mutta se oli kaunista. Mikä olisi yhtä ihanaa kuin oikeassa olleen katkerat kyyneleet? Ehdottomasti purkkiin ja Baden-Badenin suihkulähteisiin.

Kun Suomi pelasi samalla taktisella nerokkuudella ja hyvällä tuurilla vastaavan 1-1 tasurin Espanjan kanssa, sitä nimitettiin ja nimitetään edellen Gijonin ihmeeksi. Kaksois-standardit pätevät myös futiksessa ja joku asiasta vaikuttunut biisinkin teki.
Nyt nämä nerot joutuvat arpomaan, pitäisikö sittenkin muuttaa valmennuslinjaus lyhytsyöttöpelistä nihilistiseen roiskintaan. Sieltäkö se sitten löytyy se meidän peli?

(kuva: Getty Images)

Venäjä on siitä vittumainen, että se haluaa voittaa, ottaa omansa pois, eikä välitä vittuakaan fiiliksistäsi. Rumaa tai kaunista, se kaikki on katsojan silmässä; terävänä katseena tai kyynelinä, mutta vain oma etu merkitsee. Jos se haittaa, kannattaa vaihtaa kanavaa, ettei Venäjä vain mitenkään pääsisi vaikuttamaan mielipiteisiisi siitä, kuinka jalkapalloa pitäisi oikeaoppisesti pelata.

Venäjä 5-3-2

HalipatDzyuba, Venäjän karhu, Uralin tarkkasilmäisin haukka, on vastustamaton pelimies silloin kun lennetään. Aurinkorannikkojen Pique ja moni muu sitä ennen on turhaan yrittänyt pidellä tätä karhua sylissään ilmatilassa. 
Golovin tekee Cavanimaista duunia alaspäin ja auttaa keskikenttää siten, että venäläisen ohjuspuolustusjärjestelmän voisi ihan hyvin lukea 5-4-1. Jos ja kun se voi tuhota Espanjan, se voi tuhota Kroatiankin.

Kroatia on erinomainen miksaus taitoa ja kovuutta. Jos Venäjä on KossuRussian, tämä on MinTonic. Juuri näin peluuttaisin ja roolittaisin ryhmän tämänkaltaisia futareita. Tekisin sen kuten Zlatko Dalic, puolustava keskikenttämies aikoinaan, jollainen itsekin parhaimmillani olin. 

Kroatia 4-2-3-1

Slaavilaisella ylpeydellä varustettuja taitureita, joilla fysiikka ja tekniikka on keskimäärin parempi kuin läntisillä veljillään, on hankalaa pelata ulos näistä kisoista. Modric, Rakitic ja Mandzukic supertähtinään, mutta sulautuvat massaan, koska muutkin ovat niin hyviä. Ainoa asia mikä Kroatiassa jotenkin tökkii on ottelukaavio. Ellei Venäjä toteuta Moskovan ihmettä uudelleen, Englanti joutuu pelaamaan Kroatiaa vastaan mikäli valtaa läntisiltä veljiltämme Pohjan Meren herruuden.
 

(kuva; Getty Images)