Kompensaatiomies - VAR

Venäjän kisojen kuuma aihe VAR eli avustava videotuomari on nelipäinen raati, joka tutkii kenttätapahtumia videolta Moskovassa. Se koostuu entisistä ja nykyisistä erotuomareista, joiden tehtävänä on informoida ottelun päätuomaria rikkeistä ja virheistä. Teoriassa kaunis ajatus, mutta käytäntöön liittyy räikeitä ongelmia.

Alkuperäisideana on vähentää tuomarivirheitä ja oikeusmurhia. Jos vakava virhe tapahtuu, VAR ilmoittaa siitä erotuomarille, joka pistää pelin poikki ja hölkkää tarkistamaan tilanteen screeniltä. Ongelmaa aiheuttaa se, mihin VAR milloinkin vetää sen rajan, että ottaa tuomariin yhteyttä. Säännön mukaan VAR voi puuttua peliin maalin, rangaistuspotkun ja suoran punaisen  yhteydessä sekä pelaajan tunnistamisessa. Tuo kenttä on niin laaja ja väljä, ettei kukaan tiedä milloin VAR ottaa kantaa ja milloin ei. Mitään logiikkaa ei ole havaittavissa.


Erotuomarilla pitää olla linja, jota hän noudattaa. Hyvä erotuomari tekee sen johdonmukaisesti alkuvihellyksestä pelin päätökseen asti. Huono poukkoilee siten, ettei pelaaja tiedä koskaan mitä kentällä saa tehdä ja mitä ei. Tuomarin linja muodostuu 55%-45%-tilanteista, joista minkä tahansa voisi viheltää tai jättää viheltämättä. Joku viheltää herkemmin tai jopa haluaa tehdä itsestään numeron, joku antaa pelata kontaktia enemmän ja ottaa itse mahdollisimman pientä roolia. Sitä linjaa ei saa muuttaa, joten jos tuomari antaa kovankin koputtelun mennä kerran läpi, se pitää antaa toisenkin kerran. Toisaalta jos viheltää pienestäkin repimisestä tai sitomisesta, siihen pitää puuttua koko pelin ajan.

Paras tuomari on sellainen jota ei kunnolla edes huomaa. Näkymätön tuomari päästää pelaajat päärooliin.Tuomarikolmikko sopii jo kopissa ennen peliä yhteisiä pelisääntöjä, tapoja miten toimitaan ja kuinka viestitellään ottelun tapahtumista. Joku päätuomari haluaa antaa linjamiehille isompaa roolia ja joku pienempää, pääasia että yhteistyö toimii näkymättömän tehokkaasti.

VARin kanssa yhteispeli on hankalaa, koska ei ole yhteisiä toimintatapoja ja näkemyksiä. Teoriassa on, mutta käytännössä ei. VAR ei tiedä, kuinka tarkasti tai väljästi päätuomari haluaa sen peliin puuttuvan, se ei kohtaa tuomaria kopissa ennen peliä eikä tauolla, eikä useinkaan edusta samaa maata tai puhu edes samaa kieltä. Toimintakulttuuri voi olla aivan erilainen. Käytäntö on osoittanut, että joka kerta kun VAR pyytää tuomaria tuomitsemaan rikkeen, tuomari tekee sen. Luottaa ilmeisesti siihen, että neljä ihmistä videoiden ääressä näkee paremmin kuin yksi tai kolme LIVEnä. Ei uskalla vastustaa koneistoa.

Tuomaroinnissa pääkyse ei ole kuitenkaan näkökyvyssä vaan tilanteen tulkitsemisessa. Ja se pitäisi tehdä valitsemansa linjan mukaan. Siksi sen pitää olla yhtenäinen ja vedenpitävä. VARin kanssa se on hajanainen ja vuotaa kuin seula. Oikeudenjakajan pitäisi olla ihminen, jolla on linja ja johon voi ottaa yhteyttä pelin tiimellyksessä. Hyvä tuomari heittelee pelaajien kanssa lyhyitä kommentteja ja samalla alleviivaa linjaansa, opastaa ja vihjailee, ettei joutuisi liikaa viheltelemään.

Videotarkastus on aiheuttanut kisoissa jo seitsemän rangaistuspotkua ja yhtä lukuun ottamatta tuomio on ollut tulkintani mukaan oikein. Iso ongelma syntyy siitä, että päätuomari jättää jonkun 55%-45% tilanteen viheltämättä rangaistusalueella siksi, että luottaa RAVin tarkkaan silmään ja objektiivisiin viesteihin. Ei halua antaa isoa tuomiota asiassa, josta ei ole vähintään 90% varma. Ja sitten kun RAV pysyy hiljaa koska linja on erilainen kuin tuomarin tai ei muuten vaan halua ottaa isoa roolia, isotkin rikkeet jäävät tuomitsematta.

RAVin rooli pitäisi selkeyttää ja minimalisoida. Jos RAV puuttuu rangaistusalueella tapahtuviin virheisiin, sen pitää puuttua niistä kaikkiin pilkuntarkasti. Silloin pelin luonne muuttuu täysin rankkarimäärän kasvettua hetkeksi noin 500% ja hiljalleen otteet siistiytyvät. Sitten kyseessä onkin jo ihan uusi pallopeli.

Parempi olisi, jos kirjoittamattomat säännöt saisivat edelleen olla pelissä mukana: jos tuomari ei huomaa rikettä, sitä ei tapahtunut. Voit pelata sääntöjen rajamailla voittaaksesi ja tuomari huomauttaa siitä kerran ennen tuomiota. Avointa kanssakäymistä ja vuorovaikutusta ihmisen kanssa. Pelaaja tajuaa linjan ja pyrkii toimimaan sen puitteissa. Kasvoton raati satojen kilometrien päässä huuruisessa kammiossa muuttaa pelin luonteen virkamiesmäiseksi kyttäilyksi ja inhimillisyyden lisäksi myös intohimo ja tempo katoavat.

Kasvoton raati satojen kilometrien päässä huuruisessa kammiossa muuttaa pelin luonteen virkamiesmäiseksi kyttäilyksi ja inhimillisyyden lisäksi myös intohimo ja tempo katoavat.

Videoteknologiaa kannattaa hyödyntää vain silloin, kun siihen ei liity tulkinnallisuuksia ja kun se ei vaikuta pelin tempoon ja sykkeeseen mitenkään. Tällainen tilanne syntyy silloin kun pallo on maalissa ja peli poikki. Jos tilanteessa oli mahdollisesti jotain epäselvää, VAR voi tsekata sen luolassaan ja tarvittaessa antaa tuomion suoraan päätuomarin korvaan. Oliko paitsio vai ei – sen kykenee näkemään millintarkasti pysäytyskuvasta. Ylittikö maaliviivaa vai ei – sekin yksiselitteinen asia. Pelattiinko maaliin selkeästi kädellä vai ei, jotain tulkintaa siihen jo liittyy, mutta senkin voisi jättää VARin huostaan. Kaikki muu päätuomarin LIVEnä päätettäväksi.

Tuomarille pitää sallia virheet ja antaa lupa luoda oma linjansa ottelun sääntöjen tulkintaan. Tilaa hallita tapahtumia siten, että pelaajat saavat keskittyä olennaiseen. Mahdollisuus palvella peliä suvereenisti omassa erikoisroolissaan. Hän tekee sen omilla kasvoillaan ja nimellään täyden LIVE-katsomon ja kymmenien miljoonien etäseuraajien silmien ja tunteiden edessä. Se on vastuunkantoa jos jokin ja komeaa toimintaa. Pahimmillaan VAR passivoi ja lamaannuttaa tuomarin odottamaan lausuntoja.

Hahmoton isoveli, joka valvoo miten valvoo ja nukkuu jos nukkuu, eikä kukaan tiedä mitä tapahtuu, tiedä vaikka lukisi vanhoja Jalluja – sitä ei tarvita. Sellaisena VAR on futikselle haitallinen, suorastaan VAARallinen. Sen rooli ja linja pitää muuttaa ja selkeyttää kesken kisojen, viimeistään pudotuspelivaiheen alkaessa.