Kompensaatiomies - VAR... WTF? VMP!

(kuva: Getty Images)

VARin idea oli vähentää tuomarivirheitä ja toteuttaa oikeudenmukaisuutta pelin kulminaatiopisteissä. Toisin on käynyt, linjattomat tuomiot ovat nousseet päärooliin ja päätuomarit ovat kadottaneet pelin pillistään.

Entisessä elämässäni en juurikaan kommentoinut tuomareiden tekemisiä. Tekivät virheitä edukseni tai haitakseni, en halunnut jutella niistä, koska olin paljon kiinnostuneempi pelaajien ja joukkueiden edesottamuksista. Tuomari oli minulle pelin kannalta välttämätön paha ja hyvä, parhaimmillaan silloin kun sen toiminnasta ei jäänyt mitään mieleen.

Valmentaessani Kajoa, Susia ja PaPea yhteensä kymmenen kautta, kirjoitin seurojen kotisivuille parisensataa otteluraporttia. Kerroin tapahtumista oman näkemykseni, mutta en kirjoittanut tuomareista yksirivistä enempää kuin kahdesti. Saatoin mainita joskus, ”pallo osui pelaajan käteen, mutta tuomari ei havainnut tilanteessa rikettä”, tai ”läpiajoon päässyt pelaaja kaadettiin rumasti takaapäin, mutta tuomarin mielestä taklaus oli puhdas”. Näitä muutaman kerran, mutta kokonaista kappaletta tai isompaa numeroa tuomaritoiminnasta vain kahdesti. Nyt kirjoitan jo toista blogitekstiä peräkkäin tuomarointi aiheenani.

(kuva: Getty Images)

Olin hyväksynyt sen tosiasian, että tuomari tekee virheitä ja ne kuuluvat peliin. Vaikka ne joskus harmittivatkin. Samalla tavalla kuin pelaajien virheet ja varsinkin isot epäonnistumiset, jotka suorastaan vituttivat. Tuomari joutuu tekemään nopeita joskus koviakin päätöksiä ja pääsee samalla näyttämään omaa osaamistaan. Jatkuvia avainmokia ei voi tehdä, jos haluaa edetä urallaan. Itse joutui kantamaan vastuun ratkaisuistaan.

Tuntui hyvältä kun tuomarivirhe koitui hyväkseni, oma käsivirheeni jäi näkemättä tai väärä taklaukseni tuomitsematta. Joskus sain kaverilta vauhtia pois paidasta repimällä ja onnistuin siksi riistossani. Nopeita hyviä fiiliksiä siitä, että selvisi kuin koira veräjästä. Nyt ei voi juhlia spontaanisti edes rankkaria saati maalia, kun joutuu odottelemaan, että mikähän torikokous ja neuvonpito tästäkin taas rakennetaan. Ja sitten koputellaan kuuloketta ja piirrellään neliöitä ja hölkkäillään katselemaan näytöltä mitä Moskovassa tilanteesta mietitään. Ennen vihellyksen jälkeen katsomo repesi huutoon, nyt pidetään minuutin hiljainen hetki lopullista tuomiota odotellessa.

(kuva: Getty Images)

Harmaalla alueella pelaaminen, vaikeasti huomattava sääntöjen pikkurikkominen, on oma taiteenlajinsa. Kaikki tosissaan pelaavat käyvät siellä ja tekevät niin, eikä siinä ole mitään rikollista. Suorituksia, jotka vihellettäisiin, jos tuomari ne kunnolla huomaisi. Jos ne halutaan kitkeä kokonaan pois VARin avulla, sitten ne pitää kitkeä kokonaan ja kaikki. Jos halutaan kasvoton isoveli tekemään futiksesta kliinisen puhdasta ja rikkeetöntä, hajutonta ja mautonta, se pitää tehdä 100% virheettömästi. Silloin kyseessä ei ole enää se futis, jota rakastin. Virheet ja rumuus kuuluivat siihen kuten puhtaus, kauneus ja onnistumisetkin.

Se on fasistinen rikkeetön maailma, jossa jokaisesta ylinopeudesta rapsahtaa sakko, kuten punaisia valoja päin kävelemisestä ja nurkkaan kusemisestakin. Kaikki virheesi nähdään ja tuomitaan, joten elämästä tulee pelkkää jarruttelua ja varomista. Pierun pidättelyä ja muniin puhaltelua. Mihinkään et pääse piiloon ja jos vinkkari unohtui ruttuun liikenneympyrästä poistuessa, siitä muistutetaan rikesakolla tai jopa vankeudella. VARin ansiostahan pieni ennen piiloon jäänyt nykäisysi aiheuttaa rangaistuspotkun ja sillä voi olla vakavat seuraukset lopputuloksen kannalta. Suuri lasku pienestä erheestä.

(kuva: Getty Images)

Aiemmin erotuomarivirheen kykeni mielessään kuittamaan sillä, että ihmisiähän nekin vaan ovat ja tilanteet tulevat niin nopeasti ja epäselvästi, että on mahdotonta viheltää virheettömästi. Ne hyväksyi osana pelin lainalaisuuksia. Nyt viallisia tuomioita ei pää kestä, kun ne pääsee tarkistamaan neljän byrokraatin ja päätuomaria esittävän marionetin toimesta kymmeneen kertaan eri kuvakulmista. Ja silti tehdään vääriä linjattomia ratkaisuja. Sitä ei voi mitenkään sulattaa. Varsinkin jos tunteita on pelissä, kuten pelissä parhaimmillaan kuuluu olla.

Eilen Rojo sitoi Iheanachoa ja potkaisi kaiken nupiksi vielä päähän. Keltainen kortti Argentiinalle ja rankkari Nigerialle! Mut ei – tuplarikettä ei tarkastettu VARista (miksei!) ja peli jatkui. Toisella jaksolla Rojo puski pallon käteensä ja esti Ighalon pääsyn avopaikkaan. Tilanne tsekattiin VARista, mutta tulkittiin ilmeisesti tahattomaksi käsivirheeksi kuten selostaja selitti: ”Eihän nyt kukaan tahallaan puske palloa omaan käteensä”. Eihän kukaan nyt puske palloa tahallisesti omaan maaliinsakaan, joten pitäisikö nekin mitätöidä jatkossa? Tahallisuuden ja tahattomuuden arvioiminen on aina tulkintaa ja makuasiaa, hahmoton suo, siksi se pitäisi jättää yhden vastuunkantajan harteille. Sitäpaitsi Rojon pusku oli moka, mutta käsivirhe pelasti siltä, ettei Ighalo päässyt yrittämään mokasta rokottamista.

Pikkurikollinen Rojo, joka VARin virheettömästi toimiessa olisi rötöstellyt kaksi rangaistuspotkua Nigerialle ja ollut mahdollisesti poistettu kentältä kahdella keltaisella, ratkaisi lopussa maalillaan Argentiinaan jatkoon. Ja Messiä fanittava maailma oli tyytyväinen, samoin FIFA, joka sai kultapoikansa ja niin monen suosikkimaan jatkoon.

VAR-huone Moskovossa? Vai onko sittenkin Pietarilaisen ravintolan kusilaari? Aivan sama, koska yhtä hyvin näkee pelin kriittiset pisteet. (kuva: Mika Saarela)

Virallisesti Moskovan kusilaariraatissa oli kaksi maansa kisaesityksiin pettynyttä puolalaista ja kaksi italialaista, joiden maa ei päässyt lopputurnaukseen lainkaan, krapuloissaan siellä katkerina tuomitsivat rehellisesti päin vittua, tai sitten siellä oli myös jotain muita? Mistä sitä tiesi, vaikka sheikki Ali Hassan olisi ollut kuiskuttelemassa setelitukko kädessään tai itse Tsingis Khan väkivallallalla uhkailemassa?

Jotkut väittää, että Venäjä vaikutti jopa Amerikan vaalituloksiin, joten kuinka paljon helpompaa olisi vaikuttaa Moskovasta käsin yksittäisiin erotuomariratkaisuihin? Uskon asioiksi ovat menneet ennen niin selkeät ja nopeat päätökset. Aiemmin virheet olivat inhimillisiä ja siksi anteeksiannettavia, nyt niiden yli ei pääse millään. Mitä siellä oikein tapahtuu ja kuka mitäkin kenellekin suputtelee?

Hävettää miten alas tämä VAR on saanut ajatukseni vajoamaan. VAR - What A Fuck? Vittu Mitä Paskaa. 

Setelitukko ja sheikki Ali Hassan. Siinä vasta on sellainen pari, oli kuuma tai vaikkapa VARi, niin kumpikin paikkansa ties. (kuva: Getty Images)