Kompensaatiomies - Suomipoprockin Ihme

(kuva Pretty Penny)

Seitsemässä vuodessa 1976-82 syntyi 17 bändiä, jotka jättivät lähtemättömän jälkensä suomalaisen musiikin historiaan. Ne kaikki pysyivät kansallisella huipullamme pitkään ja moni niistä on siellä elävänä vieläkin. Ilmiö on niin erikoinen, että vaatii hieman pintapuolista tarkastelua. 

Belgian Ihme vaati seitsemän vuotta 1987-1993. Syntyi maajoukkueellinen huippupelaajia, joita sitä ennen ja sen jälkeen on syntynyt vain ripottain. Suomipoprockin Ihmeessä tapahtui jotain samaa, seitsemän ehdottomia huippuja tuottavaa vuotta. Ennen 1976 piteli hiljaista, mutta sitten ryöpsähti yhä edelleen suosittuja kiintotähtiä aina vuoteen 1982 asti. Siihen se sitten hyytyi.

Aallon käynnisti Eppu Normaali ja heti perään kaasutti Popeda. Kaksi tamperelaista pitkän linjan Suomi-ikonia, jotka eivät koskaan hajoa. Ikonit on ikuisia, saattaisi joku lahtelainen muurari-räppäri luikauttaa, mutta Lahdella ei ole mitään tekemistä rock-musiikin kanssa. Tampereella sen sijaan on ja sieltä saapui myös suomalaisen rock-lyriikan isä Juice Leskinen bändinsä Grand Slamin kanssa.

Pori tuli viisi vuotta Tamperetta perässä ja litsahti Suomirockin Ihmeen perälautaan.  1981 ja Dingo 1982. Länsi-Suomen kultaisen kolmion täydensi Kolmas Nainen Alavudelta. Jos Tampere edusti ronskia junttiutta ja Pori herkkää tunteilua, niin Alavus oli jotenkin liian virkamiesmäistä selittelyä. Mutta nyt kyse ei ole minun fiiliksistäni vaan absoluuttisista totuuksista. Nämä kuusi kuuluvat ehdottomasti Suomirockin kultaisten vuosien TOP17:een. Niillä on keskenään kohtalonyhteys.

(kuva Pretty Penny)

Tapahtuipa niinä päivinä, että Pauli Matti istahti kivelle Näsijärven rannalla ja heitteli leipiä. Oli kuullut kuikan kutsuhuudon ja kalalokkeja tahtoi ruokkia. Kauan istui ja muutaman suuntia antavan nautti itsekin, kunnes ajeli mopedilla Herttuaan. Seuraavana päivänä Pauli Antero nousi Pyhäjärvestä taikakaulimensa kutistaneena, mutta se vertyi niin, että pillua sai. Ennen kuin taksi vei Hervantaan, hän viskasi kondomin veteen virran vietäväksi. 

Hyvin ravittu, mutta silti nälkäinen kalalokki oli löytänyt pussukasta pirtelöä, nautti sen ja tuli pakottava tarve ulostaa. Hän lensi loitommas ja roiskaisi huolimattomasti. Osui lakkiin Pantsen päässä, joka oli juuri Kokemäen suulla kokemassa verkkoja. Kalastaja tulistui ja upotti hattunsa jokeen jossa se ui koiraa aina Ulvilaan asti.  

Olli Ilari oli repimässä aurinkoa ja löysi rantapenkereeltä lakin. Laittoi sen päänsä suojaksi, tyhjensi pullonsa ja päätti kävellä illaksi Poriin naurattamaan naisia. Teki mieli lihapiirakkaa, mutta grillijono oli pitkä, eikä halunnut sortua etuiluun, vaikka kuuli vittuilua; vitun paskalakki. Alkoi sitten iskeä tarinaa naiselle, joka osoittaui mieheksi: Nipa, morjens. Heidän välissään oli toinen nainen ja kolmaskin ja poistuivat yksissä tuumin jatkoille. Lihapiirakka kahdella nakilla, sinappi, ketsuppi, sipuli ja kurkku. Näin se viesti etenee.  

Todistusaineistoa on, mutta kelpaako se, se jää nähtäväksi. Edes FBI ei DNAta kykene tästä keissistä löytämään. Juiceen voi luottaa, se ei lavertele enää mitään, mutta kysykääpä noilta muilta tunnustavatko tekosensa?

Kauko Röyhkä korkkasi Narttunsa Oulussa 1978. Parisen vuotta myöhemmin syntyi Juliet Jonesin Sydän, joka itselleni on edelleen sydämen asia. Oululaista outoutta on näissä kummassakin, JJS:ssä tavalla joka tuntuu läheiseltä ja Röyhkässä  jotain melko vierasta.

(kuva Pretty Penny)

Joensuu on listalla edustettuna peräti kolmen bändin voimin, toki niissä päävastuu kasaantuu yhteen ainoaan veljespariin. Ismo Alanko perusti Hassisen Koneen 1979 ja Sielun Veljet 1982, jolloin pikkuveli pani ruukkuun Neljä Ruusua.

Kouvola on yhtä pieni kuin Joensuu ja Pori, ja  tunnetaan rock-citynä, mutta terävimpään kärkeen osuu vain Peer Gunt. Se perustettiin jo 1976, mutta varsinainen läpimurto tapahtui vasta kymmenisen vuotta myöhemmin. Pohjoisemmista TOP17 bändeistä poiketen kielenä oli Englanti, Kouvolassa kun ollaan jo niin lähellä Helsinkiä, että kansainvälisyys on käsin kosketeltavaa.

(kuva Pretty Penny)

Loput viisi kultaisen ajanjakson kultaista bändiä syntyivät Helsingissä. Niistä kahdella on keskenään hieno kohtalonyhteys, joka menee lyhykäisyydessään näin:

Petri oli muuttanut Helsinkiin ja tutustui siellä Tumppiin ja Ariin. Kitaristiksi saatiin Stefu ja ja bändi oli valmis. Petri ja Tumppi lauloivat ja rummuttelivat vuorotellen ja Ari siirtyi  bassosta koskettimiin. Uutta basistia etsittiin koesoitoilla; alaikäinen Matti oli erinomainen, mutta vuoden nuorempi Sami oli parempi joten valittiin. Stefu käyttii liikaa huumeita, niinpä uudeksi kitaristiksi otettiin tervehenkisempi Antti 17v.

Levyn valmistuttua Petri ja Tumppi lähtivät kuukaudeksi interreilaamaan, mutta kun palasivat, managerilla oli hyviä ja huonoja uutisia: Levy on listoilla ja bändi on hajonnut. Antti oli lähtenyt Tukholmaan Matin kanssa breikatakseen maailmalla ja kun ruotsalaisen basistin puhelinnumero oli pudonnut taskusta, houkuttelivat bändiin mukaansa myös 16-vuotiaan Samin. Se ei ollut sen pituinen se.

Pelle Miljoonasta keisarileikattiin Hanoi Rocks, josta tuli kansainvälisesti kuuluisin bändimme. Leevi & the Leavings (Gösta kyllä) oli perustettu Pelle Miljoonan kanssa samoihin aikoihin 1978 ja poikkesi muista ajattomista suuruuksista sillä, ettei tehnyt keikkoja. Smack onneksi teki ja näin sen LIVEnä peruskoulun päättäjäisiltana Myllykosken Seurantalolla 1986. Elämäni kovin keikka, enkä vieläkään ole toipunut siitä kunnolla. Helsinkiläisen viisikon täydentää J.Karjalainen ja Mustat Lasit, kuolemattomia hittiklassikoita kymmenittäin.

Tampere (3), Pori (2), Alavus (1), Oulu (2), Joensuu (3), Kouvola (1) ja Helsinki (5), Seitsemän kaupunkia jotka tuottivat Suomirockin 17 legendaarisinta yhtyettä. Kuopiosta tuli Tarot ja Jyväskylästä ei tullut kukaan, koska kaupungissa on rockia yhtä paljon kuin kivessä on polyesteriä. Lahti jo mainittiinkin ja nousi musiikillisesti pinnalle Espoo-Vantaan vanavedessä vasta sitten kun kusen pinta oli jo hukuttanut Suomirockin ja lahjattomat teinit ryhtyivät larppaamaan Amerikan itälänttä.

Turun ihmettä on vaikea ymmärtää, ellei tiedä mistä siinä on kyse. Miksei Turusta, tuosta Suomen Turusta, Suomineidon peräaukosta, syntynyt yhtään varteenotettavaa bändiä noina ihmeellisinä aikoina, jolloin muu Suomi sikisi kultaa? Tulihan sieltä Kakkahätä-77 ja Pro Fide, kovia nimiä omissa genreissään ja sukupolvensa parhaita turkulaisia, mutta siihen se jäi. Kauko Röyhkäkin kävi Turussa vain kääntymässä, todellakin vain kääntymässä ja varsin pätevin syin. Tommi Läntinen on syntynyt 1959 eli kuuluu samaan ikäluokkaan Röyhkän, Neumannin ja Martti Syrjän kanssa, mutta eipä hänkään Turussa mitään bändiä kyennyt silloin perustamaan, koska kaikki muut soittajat olivat turkulaisia. Onneksi Turussa on sentään Ruisrock, niin Suomen ikälopuin kaupunki saa olla pari päivää vuodessa rock.

(kuva Pretty Penny)

Suomipoprockin Ihme syntyi ihmisistä, jotka pääsivät touhuamaan muiden sukupolvensa huippulahjakkuuksien kanssa. Ääripäät (Juice-50, Rane-65 ja Claude-66) poisleikaten kymmenessä vuodessa 1955-1964. Kiperä kysymys kuuluu, miksi niinä vuosina syntyi niin paljon rock-legendoja? Johtuiko se siitä, että heidän isänsä ja äitinsä olivat syntyneet ennen toista maailmansotaa ja kokeneet sen lapsina? Vai oliko 70-luvun loppu ja 80-luvun alku vaan jotenkin tähdissä kirjoitettu Suomirockin syntymäpäiväksi?

Mitä sellaista puuttui ennen 55 syntyneiltä mitä 64 jälkeen syntyneillä ei enää ollut? Miksi peräti seitsemäntoista tulen ja tuulen kestävää monumenttia perustettiin 1976-1982, mutta sen jälkeen seuraavana neljänäkymmenenä vuotena yhteensä vastaavia vähemmän eivätkä nekään silloisten veroisia?

Vai johtuuko kulmani vain siitä, että sain nauttia Suomirockin helmistä 1983-89, jolloin 1976-82 perustetut bändit elivät parasta kulta-aikaansa. Teini-ikäisenähän rockmusiikki iskee kuin miljoona volttia, paljon lujempaa ja kattavammin kuin koskaan enää sen jälkeen.

Pientä liikehdintää vielä 90-luvun alussa. Silloin kun sukupolveni rock-muusikot pääsivät sen kaltaiseen herkkyysikään että kitaraa piti soittaa ja ääniä tuottaa, jotain sanojakin sinne sekaan. Apulannan ja Tehosekoittimen johdolla voisi nimetä noin 17 bändiä seitsemältä vuodelta 90-luvun alusta, jolloin suomalainen rock nosti hetkeksi avannosta päätään ja yritti hengittää, kunnes sormet paleltuivat jäähän. 1996 viikatemies heilutti vehjettään viimeisen kerran ja sekin jälleentuleminen oli nähty.

Suomipoprockin kulta-aika bändien perustamisen suhteen oli 1976-82. Sen innoittama pronssikausi kesti 1990-1996, mutta tuleeko enää uutta seitsenvuotista jaksoa, jolloin bändissä on kitara, basso, rummut ja ehkä koskettimet, sekä vokalisti, joka saattaa soittaa kitaraa tai jopa bassoa tai rumpua laulaessaan. Mie en oikein usko siihen, mut mie haluisin uskoa. Se on varmaa, että Turusta se haudasta nouseminen ei ainakaan tapahdu, jos on tapahtuakseen.

(kuva Pretty Penny)

Totuus, totuus ja tilasto

Tilastovertailusta voidaan huomata, että Suomipoprockin kultaisina vuosina 1976-82 tahti kiihtyi viimeisenä vuotena ja sama tapahtui 1990-96. Ikäänkuin Suomineito olisi hädissään pannut bändiä  kun vielä ehtii ennenkuin luovuus ja kyky ryhmätoimintaan musiikin saralla sammuu.

Seitsemän ihmeellistä vuotta, jolloin kaikki kaunis tapahtui, sitten seitsenvuotinen jakso hedelmistä nauttiessa ja akkuja lataillessa ja lopulta vielä lopunaikojen loppurutistusta seitsemän auringonkiertämää ja Suomineito oli kaikkensa Suomipoprockin suhteen antanut. En ole varsinainen huuhaa-mies, mutta voisiko seitsemän vuoden syklissä olla perää?


Kulta-aika 1976-82
76 Peer Gunt, Kouvola
76 Eppu Normaali, Tampere
77 Popeda, Tampere
78 Pelle Miljoona, Helsinki
78 Leevi And the Leavings, Helsinki
78 Kauko Röyhkä ja Narttu, Oulu
79 Hassisen Kone, Joensuu
80 Juliet Jonesin Sydän, Oulu
80 Hanoi Rocks, Helsinki
81 Juice Leskinen Grand Slam, Tampere
81 J Karjalainen ja Mustat Lasit, Helsinki
81 Yö, Pori
82 Dingo, Pori
82 Kolmas Nainen, Alavus
82 Sielun Veljet, Joensuu
82 Neljä Ruusua, Joensuu
82 Smack, Helsinki

Pronssikausi 1990-96
90 Maija Vilkkumaa, Helsinki
90 Amorphis, Helsinki
91 Apulanta, Heinola
91 Tehosekoitin, Lahti
91 HIM, Helsinki
91 Kotiteollisuus, Lappeenranta
91 Suurlähettiläät, Turku
92 Zen Cafe, Turku
93 Children of Bodom, Espoo
93 Egotrippi, Helsinki
94 The Rasmus, Helsinki
95 Lauri Tähkä ja Elonkerjuu, Vaasa
96 Nightwish, Kitee
96 Stamina, Lemi
96 Sonata Arctica, Kemi
96 Mokoma, Lappeenranta
96 Viikate, Kouvola