1065 km

Tällä bloggaajalla on taas ”kevyt kesätyö” häirinnyt ja menojalka sen verran vipattanut ettei ole ehtinyt matkakertomuksiakaan kirjoitella, mutta korjataan se asia nyt tällä postauksella. Ennen asiaan menoa, hiukan taustaa "kiireelle". Saimaan Kameraseuran koostama valokuvanäyttely Galleria Pihatossa, Lappeenrannassa on ollut melkoinen suksee. Vajaan kahden viikon esilläolon jälkeen on tullut selväksi, että ihmisiä kiinnostaa vedostetut valokuvat toisista ihmisistä ja varsinkin kun kyseessä kauniisti esitetty alastomuus, kesä ja sauna. Paikallinen sanomalehti Etelä-Saimaakin uutisoi aiheesta ihan kivasti. Tuo menestys on pitänyt minutkin kiireisenä menneet pari viikkoa, kun olen näyttelyn historian tuntevana avannut sen taustoja vierailijoille. Mutta eipä tuosta sen enempää, käypä itse myös katsomassa, jos ja kun Lappeenrannassa liikut.

Galleria Pihatto ihan siinä Lappeenrannan keskustan tuntumassa. Keidas keskustan välittömässä läheisyydessä.

Mennäänpä sitten itse asiaan eli missä se menojalka on vipattanut viime aikoina. Lauantaina geomobiili ohjautui Porvooseen E18 ränniä pitkin kansainväliseen geokätköilijöiden megaluokan kokoontumiseen CacheCon 2017 tapahtumassa, jonka puuhapiste oli kulttuurikeskus Taidetehtaassa Porvoonjoen varrella. Toki aktiviteetteja oli myös muualla kaupungissa. Mm kiipeilykursseja ja tietysti myös tapahtumaa varten perustettujen erikoiskätköjen etsintää. Tapahtuma alkoi jo perjantaina ja päättyi sunnuntaina. Säänkin osalta Porvoo näytti taas parhaan puolensa ja kaikki vastaantulijat näyttivät olevan oikein hyvällä mielellä. Onneksi hymynaama on tarttuva tauti :)

CacheCon tapahtuman elävä lokikirja sekä geokätköilijäiden maskotti Signal The Frog.

Itse olin liikenteessä päivämatkan periaatteella, koska tarkoituksena oli samalla värittää kuntakarttaa vihreäksi, mikä tarkoittaa sitä, että etsitään 1-n kätköä jokaisesta Suomen kunnasta. Itse tyydyin tälläkertaa hakemaan lähinnä maanteiden varsilla tai välittömässä läheisyydessä olevia kätköjä. Menomatkan varrelta sain E18 tieltä vielä puuttuneet kunnat Loviisan ja Porvoon vihreäksi.

Tässä jossain oli multikätkön alkupiste ja paikallinen mietelause.

CacheConin ja tapahtumapaikan välittömässä läheisyydessä olevien kätköjen löytämisen jälkeen geomobiili suuntasi E18 pitkin Sipooseen, josta oli helppo käydä yksi kätkö hakemassa ja kääntyä sitten takaisinpäin kohti Porvoon naapurikuntia Pornaista, Askolaa, Myrskylää ja Lapinjärveä. Ja mikäs siinä oli kaikessa rauhassa ja ilman aikataulua ajella pitkin hyväkuntoisia maaseututeitä kauniin kesäisissä maisemissa. Keltaisena hehkuvat laajat rypsipellot, vihreät metsärajat ja sininen taivas ovat kyllä sellainen silmään ja mieleen painuva yhdistelmä, ettei paremmasta väliä.

Myrskylän kunnan maisemia. Ei huono!

Tässä matkanteko oli se varsinainen ilontuoja, jos toki kaikki löytyneet kätkökin, mutta mitään muistiin jäävää toteutusta ei tälläkertaa kohdalle sattunut, mukavia paikkoja kylläkin joissa voisi vierailla myöhemminkin kuvausmielessä. Perusleiriin tuli palattua iltakymmenen jälkeen. Aamulla olimme lähteneet liikenteeseen jo ennen yhdeksää, joten tuli siinä päivälle mittaa ja matkamittariin rapiat 530 kilometriä.

Voi niitä pakasterasioita käyttää näinkin.

Sunnuntaina olikin sitten suuntana Kotka ja Tall Ships Race ja sen purjeiden paraati, sekä pari matkanvarren kätköä, jotka olivat vielä löytämättä. Keli oli taas enemmän kuin kohdallaan, joten mikäs sitä oli merellä ollessa ja ihailla suurien ja ylväiden purjelaivojen hidasta lipumista pikkuveneistä koostuvan saattojoukon läpi. Valitettavasti tuulensuunta ei ollut suosiollinen purjeiden nostoa ajatellen, mutta aina ei voi saada mitä haluaa.

Komeita ovat!

Perusleiriin paluukin venyi puoli yhdeksään asti, kun en ollut ainoa auto joka pyrki Kotkasta pois ilta viiden jälkeen + yhden kätkön etsimisessä meni reilut puolituntia, koska ei meinannut löytyä ei sitten millään, mutta jääräpäisyydellä ja järjestelemällisellä paikkojen läpikäynnillä sekä näkökulman vaihdoilla sain sen kuitenkin paikallistettua varsin nerokkaasta piilosta. Opinpahan taas jotain uutta kuinka tehdä hyvä jemma. Tältä reissulta kotiuduin puoli ysin maissa, kun liikenteeseen läksin yhdentoista aikaan, eli ei kovin pitkä päivä, mutta matkamittariin tuli reilut 250 kilsaa lisää.

Lapinsalmen loota.

Eikä siinä vielä kaikki! Maanantaina oli vuorossa retkeilyä ja geokätköilyä Valkealan Repoveden maisemissa isommalla porukalla. Menomatkalla ei kätköihin koskettu, koska yritimme ehtiä perille ajoissa, niin että iltapäivälle luvatut sadekuurot ei meitä tavoittaisi. Tavoitti ne kumminkin, mutta ei kuitenkaan mitään hetkessä läpimäräksi saavaa kaatosadetta saatu niskaamme. Kaikki kätkökin löytyivät helposti, vaikkakin osalle suunnistin ihan tietoisesti vaikeimman kautta eli kalliokiipeilyn merkeissä ja portaita väistellen. Minusta se vaan on kivaa mennä offroad. Eikä tietysti ollut mitään tekemistä sen kanssa että autossa oli tullut tuossa kohtaa istuttua reilut 900 kilometriä kahden päivän aikana.

Repovedellä kaikki on suurta...geokätkökin.

Repoveden kätköt on piilotettu varsin mukaville ja kauniille paikoille ja osasta oli varsin huikeat näkymät ympäristöön. Paikkoja joihin olisi kiva palata aamuyön tunteina kameran kanssa….ehkäpä sen vielä teen joku päivä ihan yksin ja omatoimisesti. Silloin minulla yleensä syntyy ne parhaimmat valokuvatkin.

Sielu lepää pilvisenäkin kesäpäivänä näissä maisemissa (kuuden pystykuvan panoraama).

Kotimatkalla pysähtelimme sitten poimimaan taas tienvarren kätköjä ja niitähän riitti. Kotiuduin tältäkin reissulta iltayhdeksän aikaan ja mittarissa oli tuossa kohtaa 1065 kilometriä. Paikoilleen asetuttuani alkoi sitten tuntumaan jo väsymyskin ja kevyt nukkumatin kopautus riitti tainnuttamaan untenmaille. Vaikka tuollainen reissaaminen on tavallaan raskastakin, niin siltikin nautinnollista. Vanha sanonta ”Ei se määränpää, vaan matka” pitää kyllä paikkansa, kun autolla tai kaksipyöräisellä tai veneellä liikutaan omaan tahtiin. Seuraavaa reissua odotellessa….kohde on jo tiedossa, jos vaan säidenhaltija ei heitä pahempia kapuloita rattaisiin.