Marraskuu, ikävistä ikävin?

Moni lukija varmaan muistaa kolmenkymmenen vuoden takaisin Miljoonasateen ”Marraskuu” rallatuksen, jossa väitetään marraskuun olevan ikävistä ikävin. Itsekin aina kauhulla odotan marraskuuta ja sen nopeasti lyheneviä päiviä ja aikaisin, kaiken sisäänsä kietovaa synkkää, lohdutonta ja masentavaa pimeyttä vesi- ja räntäsateineen. Tänä vuonna kuluva marraskuu on kuitenkin tarjonnut luonnossa liikkujille monenlaisia olosuhteita päivin ja öin, vaikka kuukausi on vasta alkupuolella. Toivotaan että sama monipuolisuus jatkuu tulevaisuudessakin, niin ei ole maisema ja sen mukana myös mielenmaisema tasaisen synkkä ja harmaa. Tosin on siinäkin oma yksinkertainen kiehtovuutensa, mikä ainakin minua inspiroi ottamaan valokuvia ja nyt kirjoittamaankin aiheesta.

Vaikka noita masentavan synkkiä ja sateisia päiviä ja iltoja on ollut nytkin, niin niistäkin voi nauttia ja etsiä mielenkiintoisia kuvauskohteita. Iltakävely pimeyden peittämässä kaupungissa tuo eteen mielenkiintoisia valon ja varjon leikkejä märällä asfaltilla.

Satunnaiset jalankulkijat tyhjässä ja pimeässä kaupungissa saa aikaan syntisen ja pahuutta uhkuvan film noir fiiliksen välittömästi…tai sitten minulla on vaan liian vilkas mielikuvitus.

Kuluva marraskuu on tarjonnut -ainakin oman muistikuvani mukaan- harvinaisen paljon aurinkoisia päiviä, mutta ehkä aika kultaa muistot. Pitääkin tarkastaa kuvapäiväkirjastani, se kertoo faktat. Oli miten oli, niin nyt on päästy nauttimaan auringonpaisteen lisäksi, kuulaista valkoisen lumen kuorruttamista maisemista raikkaassa pikku pakkasessa.

Varhainen auringonlasku ja tähtikirkkaat illat ovat toinen hieno asia, koska nyt ei taas hetkeen tarvitse kukkua yötä myöten, jos haluaa paeta normielämää pimeään luontoon. Ja minähän pakenen aina kun on vain mahdollista, varsinkin marraskuussa. Tässä suhteessa meitä on nyt hemmoteltu oikein toden teolla menneellä viikolla, kun revontulet loimusivat Etelä-Karjalankin yllä komeasti.

Pimeään vuodenaikaan tulee seurattua silmä kovana Aurora Forecast sivustoa, jotta osaa optimoida oman lähtönsä kameran ja jalustan kanssa niitä kuvaamaan ja katselemaan. Tälläkin viikolla nuo taivaan komeat valot loimusivat jo heti alkuillasta varsin komeasti ja yön tunteina vielä komeammin, mutta valitettavasti nyt oli sen verran selkärankaa, että menin nukkumaan ihan normiaikaan. Tosin jälkikäteen hiukan kyllä kadutti, kun loppuviikon hyvinä revontuli-iltoina taivas olikin sitten taas pilvien peittämä.

Sainpahan nyt kuitenkin kelpo kuvat otettua ja hyvät unet siihen päälle. Seuraava päiväkin oli paljon mukavampi, kun oli äijä tolkuissaan eikä vain kävelevä ja mistään mitään ymmärtämätön zombie. Sitä se ikääntyminen näköjään teettää. Valvoa kyllä jaksaisi vaikka läpi yön, mutta se seuraava päivä…Onneksi ei taaskaan tarvinnut ja ei enää ole montaakaan viikkoa kun päivät taas alkaa pidentymään.

Kyllä me tästä(kin) marraskuusta selvitään! Jos ei muuten, niin naatitaan olosta sohvan nurkassa, omassa talvipesässä, kynttilöiden valossa ja hyvää juomaa lasissa.