Tottumus on toinen luonto

Uhosin niin edellisessä blogitekstissäni pitäväni viikon lomaa geokätköilyssä, mutta toisinhan siinä sitten kävi. Ratkesin etsimään kätköjä heti seuraavana maanantaina, kun olin valokuvausprojektin puitteissa liikkeellä Etelä-Karjalan kylissä reitillä Rautjärvi-Saari-Simpele-Ruokolahti-Nuijamaa. Varsinainen kätköjen metsästys tapahtui tosin vain Saarella, Simpeleellä ja Ruokolahdella.

Ensimmäinen lankeemus

Niin sitä on ihminen himojensa vietävissä, mutta puolustukseksi teoilleni voin mainita, että pakkohan ne on aina nuo vielä löytämättömät kätkötkin hakea, jos jossain uudessa paikassa on käymässä. Siinä kuulkaas ilmasto pelastuu, kun ei tarvitse enää kätköjen perässä samoille paikoille uudestaan ajella. Ja varsinkin, jos ne ovat vielä kävelymatkan päässä siitä pisteestä josta kuvatkin otin. Lähimmät kätköt olivat parin metrin päässä auton parkista, joten eihän niitä kertakaikkiaan voinut jättää noutamatta!

Highway to heaven

Jästit -eli henkilöt jotka eivät harrasta geokätköilyä- voivat tietysti olla toista mieltä asian järkevyydestä, mutta kaikilla on oikeus omaan mielipiteeseen, joten ei siitä sen enempää. Tosiharrastajat kuitenkin tietävät tuon vietin, joka pakottaa kohti seuraavaa ja sitä seuraavaa ja jos vielä tuonkin purkin perään menemään oli keli mikä hyvänsä. Niin kävi myös minulle. Vesisateessa kävin valtaosan noista purkeista hakemassa autoon puumerkkini kirjaamista varten, koska valokuvat piti ottaa sateettomana hetkenä.

Suomen kesä on välillä harmaa

Lenkkarit sukkia myöten litimärkänä ajelin sitten pitkin pitäjiä, välillä evästaukoa pitäen. Muu vaatetus oli onneksi nopeasti kuivuvaa laatua, eikä ulkolämpötilankaan suhteen ollut valittamista, joten olin vielä kaukana maksimaalisesta kurjuudesta. Kenkien kuivatus jatkui perusleirissäkin vielä pari päivää patterilla, sen verran kastuivat. Yhtäkaikki, oli tuottoisa matka! Sain tarvitut valokuvat ja 12 kätköä.

Näkymä Pien-Rautjärvelle Mikkiksen Tarinapolun varrelta Mikkolanniemeltä.

Toinen lankeemus

Toisen kerran retkahdin sitten männä lauantaina, kun kävin pitämässä valokuvaesitystä Etelä-Karjalan NOVA:n organisoimassa tähtiharrastajien valtakunnallisella Cygnus leirillä Imatran Immollassa. Sieltä pois lähtiessä oli ihan pakko taas käydä hakemassa muutama tienvarren lähikätkö, kun niin olivat siinä huulilla. Tälläkertaa oli tosin ihan kuiva keli, vaikkakin sadekuuron uhka oli päällä koko ajan, mutta kuivin jaloin selvisin. Nyt vaan oli jalkinevalinta muuten huono, kun jäi pari puukiipeilytkäköä hakematta liian liukkaiden kengänpohjien vuoksi. Sen verran on vielä itsesuojeluvaistoa kuitenkin jäljellä. Noita kätköjä kertyi 8 kappaletta, joista yksi jäi mieleen kerrassaan hienon toteutuksen vuoksi!

10 pistettä ja papukaijamerkki tälle toteutukselle!

Luvallinen ja ainoa suunniteltu kätköilypäivä oli sitten sunnuntai. Tätä matkaa olin odottanut koko viikon enkä juurikaan kätköilyn vuoksi, vaan valokuvausmielessä. Kyseessä oli neitsytmatkani Suur-Saimaan selkävesillä, Taipalsaaren kunnan alueella sijaitsevaan Ilkonsaareen. Tämä matka tehtiin Saimaan Kameraseuran kesäretken puitteissa pienellä, 118 vuotta vanhalla M/S Heidi laivalla. Itse saari on Etelä-Karjalan Virkistysaluesäätiön omistuksessa ja se on myös ortodoksien skiittasaari, jossa on kolme valmista tsasounaa ja kaksi muuta rakenteilla. Vierailuni perusteella en ihmettele yhtään, että tuossa paikassa on helppo hiljentyä. Täydellinen hiljaisuus, luonnonkaunis ympäristö, mahtavat uimarannat ja kuvaukselliset rantakalliot. Olin kuullut paikallisilta veneilijöiltä ja lukenut jo ennakkoon ylistäviä lausuntoja saaresta, mutta minähän en usko ennen kuin itse koen ja näen. Rakastuin paikkaan välittömästi!

Ilkonsaaren uimarantaidylliä heinäkuussa 2017

Saarella ei ole kuin yksi geokätkö, mutta minulle se riitti täyttämään valkoisen päivän kätköilykalenterissa ja se olikin ainoa kätköni tuona päivänä. Pääasia oli, että pääsin nauttimaan taas hyvästä seurasta ja matkasta sekä ottamaan valokuvia! Saari suorastaan huokuu rauhallisuuden ja kiireettömyyden ilmapiiriä, joka ottaa saapujan syleilyynsä jo heti rantauduttua. Retkeily Saimaalla on kyllä mukavaa, varsinkin kun kelit ovat kohdillaan. Nyt on toiveenani vielä päästä tuonne yönyli matkalle, jotta voisin kokea vuorokaudenvaihtelut saarella kameran kanssa. Ehkä sen saan jotenkin järjestymään…saa ottaa yhteyttä jos jotakuta kiinnostaa!

Liiketoimintaidea vapaasti hyödynnettävissä

Tuosta omasta toiveestani päästä saarelle uudestaan sekä Saimaan matkailun näkökulmasta kumpusi mieleen liiketoimintaidea, joka on vapaasti jonkun hyödynnettävissä. Nimittäin, aikataulutettu vesibussiliikenne Suur-Saimaan ylläpidettyjen viiden saaren välillä samaan malliin kuin mitä Kotkan saaristossa pyörii. Noita ei montaa saarta ole, mutta mahdollistaisi veneettömien retkeilijöiden ja matkailijoiden matkat saarille vaikka yönyli. Uskoisin että tilausta olisi jo nyt ja tarjonta taatusti lisäisi kysyntääkin.

Kyllä se 118 vuotiaskin jaksaa vielä kulkea liukkaasti!

Näissä merkeissä tällä kertaa. Saas nähdä mitä seuraavalla kerralla…nyt olisi taas 7 päivää seuraavaan tyhjään päivään geokalenterissa, mutta ratkesin jo….Jos vaikka vihdoin pääsisin viettämään laavuyön jossain korvessa, kun ei vielä tänä kesänä ole onnistunut. Hyvää elokuun alkua itsekullekin ja orientoitumista työelämään jotka sinne ovat palanneet.

Ja hei! Muistakaa hiljentyä välillä!

Ilkonsaaren upeita rantakallioita.