Väkäsen verran erilainen juhannus

Tämä on ihan ensimmäinen blogikirjoitukseni Ponttiin, mutta bloggaajana en ole ihan ensikertalainen, vaan olen kirjoittanut ensimmäisen blogini jo 2008 ja siinäkin oli paljon valokuvia. Inspiraation lähteenä tuolloin oli Armas niminen mopsi ja myöhemmin aihe jalostui sitten kissojen maailmaan. Välissä oli ajanpuutteen vuoksi tauko, kunnes aloin pitää ”Kuva päivässä” valokuvapäiväkirjaa 1.8.2012 ja sillä tiellä olen jatkanut tähän päivään asti ja jatkan myös hamaan tulevaisuuteen. Siihen voi käydä tutustumassa täällä. Tämän enempää henkilökohtaisuuksiin en tässä kohtaa mene, Pontin esittelystäni löytyy hiukan lisää taustatietoja niitä janoaville.

Juhannustyylini parin vuoden takaa.

Mennäänpä nyt sitten asiaan eli menneeseen juhannukseen ja millaisissa merkeissä se luikahti. Perinteinen juhannushan vietetään grillaten, saunoen ja kokkoa katsellen. Samalla nautitaan erilaisia virvokkeita ja tietysti hyvästä seurasta ja yhdessäolosta. No, minä en tänäkään vuonna tehnyt kuin muut, kuten en edellisenäkään. Sitä ennen kyllä. Juhannusaattona aamupäivästä pakkasin retkieväät mukaan, pitkähihaista sekä -lahkeista vaatetta, vaelluskengät ja kumisaappaat auton takakonttiin (sitä kun ei koskaan oikeasti voi etukäteen varmuudella tietää mistä se kätkö pitää käydä hakemassa) ja nappasin kartanlukijan kyytiin, jonka jälkeen geomobiilin kulku suuntasi kohti Mäntyharjua.

Matkanvarrella nappasimme jo pari tienvarrella olevaa geokätköä Savitaipaleelta. Pääasiallinen missiomme oli kuitenkin ehtiä Mäntyharjun keskustassa klo 12:00 alkavaan geokätköilijöiden tapaamiseen eli geoslangiksi ”miittiin”. Kylälle saavuimme hyvin ajoissa ja tiesin myös, että Mäntyharju on Suomen mökkirikkain kunta, mutta eteemme tullut ihmismäärä yllätti minut täysin. Meno ja meininki kylällä oli kuin Intialaisen miljoonakaupungin basaarialueella. Siitäkin on ihan henkilökohtaista kokemusta. Ihmiset ja autot sulassa sovussa keskenään kaoottisen näköisessä sekamelskassa, vain lehmät puuttuivat ja Intian tuoksut, mutta muuten oli kyllä yks-yhteen. Harmittaa vain, kun en saanut tuosta tilanteesta valokuvaa, koska olin auton ratissa, mutta paremman kuvan puutteessa käyköön tämä kuva Intian Hyderabadista kuvaamaan kohtaamani näkyä.

Normipäivä liikenteessä Intian Hyderabadissa.

Luovimme kuitenkin tuon ihmismassan läpi ja onnistuimme löytämään geomobiilillekin tyhjän parkkiruudun, ja ehdimme kuin ehdimmekin juuri sopivasti miittiin. Paikalla oli jo kolmisenkymmentä muuta geokätköilijää ympäri Suomen, ja käytyjen keskustelujen perusteella tapamme viettää juhannusta ei ollut ihan ainutlaatuinen. Samat suunnitelmat oli myös joillakin perheillä, jotka ovat lajiin hurahtaneet kokonaisuudessaan.

Jokaisessa miitissä on vieraskirja, johon osallistujat kirjaavat oman nimimerkkinsä.

Miitin päätyttyä siirryimme sitten perehtymään Mäntyharjun kätkötarjontaan ja siinähän vierähtikin muutama tunti. Ensimmäinen kätkö löytyi noin 12:30 ja viimeinen noin klo 21 aikoihin. Väliin mahtui monta hienoa paikkaa ja nähtävyyttä sekä parit evästauot. Muutaman kohteen haluan kuitenkin nostaa tässä kohtaa esille.

Muutamat alkupään kätköt.

Teerniemen Linnoitus oli todella vaikuttava paikka ja jo kävelymatka sinne lahden vastarannalta oli todella miellyttävä, pehmeän lämpimässä ja aurinkoisessa säässä, suopursujen kukkiessa ja levittäessä aromikasta tuoksuaan ympärilleen. Alkukesän hento vihreys ympärillä ja pehmeä metsäpolku johdatti askeleemme kohti linnoitusmäkeä, josta avautui hieno näkymä Saimaalle. Linnoitusrakennelmat olivat valokuvaajan silmin nähtynä vaikuttavat, mutta geokätköilijän silmin katsottuna haasteellisen oloiset. Kätkö löytyi kuitenkin hetken pyörimisen ja kurkkimisen jälkeen ja sitten olikin aikaa keskittyä valokuvaamiseen.

Kollaasi Teerniemen linnoituksen maisemista.

Linnoitukseen tutustumisen jälkeen olikin sitten jo pikkunälkä, joten pidimme evästauon lahden vastarannalla rantakivikossa istuen ja eväistä sekä maisemasta nauttien ennen siirtymistä seuraavaan kohteeseen.

Pittee syyä, että jaksaa. Sämpylän täytteenä rapsakkaa pekonia, paistettu kananmuna, suolakurkkua, juustoa ja salaattia.

Matkalle osui myös Miekankosken Uittomuseo, jossa oli myös geokätköilijöiden Travel Bug hotelli. Sen paikantaminen ei tuottanut tuskaa ja pääsimme sen jälkeen ihastelemaan kaunista ympäristöä. Koskessa seisoi kaverikin kahluuhousut jalassa virvelöimässä, ja hänenkin kalastusonneaan oli mukava hetki siinä seurata. Tällä kertaa ei kahvilan puolelle ehditty, mutta kuulemani mukaan kannattaa, joten ensi kerralla sitten.

Matkan varrella kävimme myös katsastamassa Mäntyharjun Tikkalassa olevan kallioseinämä kätkön ja josko se olisi mahdollista käydä hakemassa ilman kiipeilyapuvälineitä elikkäs luomuna. Jotkut ovat sen lokimerkintöjen perusteella ilman apuvälineitä hakeneet, mutta ainakaan minun rohkeudellani ja kiipeilytaidoilla jäi vielä hakematta, joten jääköön tulevaisuuteen. Paikka on kyllä upea ja käymisen arvoinen, vaikkei geokätköilyä harrastaisikaan. Vahva suositus tällekin!

Tikkalan luonnollinen kiipeilyseinä. Geokätkö on siellä jossain puolessavälissä...luulisin.

Kallionjyrkänteiltä siirryimme sitten illan viimeisellä kätkölle, joka oli Mäntyharjun Seikkailupuistossa olevan mysteerikätkön loppupurkki. Paikka ihastutti välittömästi monipuolisuudellaan. Vaikka omat lapset eivät leikki-ikäisiä ole olleet enää moneen vuoteen, niin tänne toisin lapset touhuamaan. Kätkökin oli varsin kivasti jemmattu paikan teemaan sopivasti. Kuvankin otin, mutten taida tähän sitä laittaa ns.spoileriksi. Ähäkutti!

Ylipäätään vierailumme Mäntyharjulla antoi kunnasta erinomaisen kuvan. Hyvin hoidettua, ylläpidettyä, siistiä ja ennen kaikkea luonnonkauniilla paikalla. En itse muista aiemmin käyneeni paikkakunnalla, muuten kun junassa istuen matkalla Kuopioon tai sieltä pois, mutta aion kyllä palata uudestaan. Ihan senkin vuoksi, koska jäi vielä joitakin kätköjä hakematta, enkä Taidekeskus Salmelassakaan ehtinyt vielä käymään, muuten kuin pihassa, kuten en Katajaisen Kansan installaatiotakaan ihmettelemässä.

Kyllä tässä rantapaviljongissa kelpasi kuksallinen kahvia naattia.

Kaikkiaan tämä juhannuskätköily kesti tasan 12 tuntia ja löydettyjä kätköjä kertyi 23 kappaletta sekä yksi jota ei löytynyt. Ei muuten tarvinnut nukkumattia odotella myöskään, koska suurimman osan tuosta ajasta olimme ulkoilmassa. Vain siirtymät kätköltä toiselle meni autossa sekä tietysti ajomatkat. Hiukan jalostetumpi versio siis juhannusajelusta, mutta mukavaa oli, oikein mukavaa ja varsinkin kun keli iltaa kohden vain parantui ja oli kuin juhannusmorsian. Aurinkoinen ja lämpöinen :)

Jopa sotakone näyttää hyvältä ilta-auringossa. Tuollakin on geokätkö jemmattuna ja mie löysin sen!