Stand up sopii Nuijamieheen oivallisesti

Janne Hyttinen (vas.), Heikki Vilja, Aatu Raitala ja Ali Jahangiri olivat Kulttuuritila Nuijamiehen ensimmäisen stand up -illan esiintyjät.

Kivalta se näytti. Täysi salillinen ihmisiä istumassa ja odottamassa Naura vaan stand up –kiertueen keikan alkamista Nuijamiehessä. Kuukauden päivät avoinna ollut Kulttuuritila Nuijamies tuntui sitä paitsi toimivan stand up –keikkapaikkana: tila on intiimin keikkatunnelman synnyttämiseen juuri sopivan kokoinen, ja sen kaunis rosous tekee siitä hyvällä tavalla kotoisan.

Yleisö näkee ja kuulee esiintyjät Nuijamiehessä hyvin. Ei hajuakaan, minkälainen tila on koomikkojen näkökulmasta, eli miten he näkevät, kuulevat ja aistivat yleisön lavalle. Sen eteen kannetut ylimääräiset tuolit olivat hyvä ratkaisu, sillä ne onnistuivat luomaan tärkeän suhteen koomikon ja yleisön välille.

Nuijamiehen paikoilleen pultatut penkkirivistöt ovat katsojan kannalta turvallisen kaukana, mutta varsinkin koomikon kannalta ne ovat toivottaman kaukana. Mutta onneksi oli ne ylimääräiset tuolit, joihin olisi mahtunut vielä lisää ihmisiä. Keikkaahan mainostettiin loppuunmyydyksi.

Mutta ehdottomasti lisää stand up -keikkoja Nuijamieheen, kaiken muun hyvä syksyn tarjonnan lisäksi. Jos siis kaikki eivät vielä tiedä, Vesta esiintyy Nuijamiehessä 19.10. ja Mirel Wagner 10.11. ja marraskuun lopussa sirkusta, teatteria ja musiikkia yhdistävä Grupo 3. Muun muassa.

 

Heikki Vilja erittäin hyvässä vauhdissa

Stand up –keikalla yleisön määrällä on suuri merkitys, sillä kummasti se kohottaa katsojankin mieltä, kun meitä on monta tyyppiä yhdessä nauramassa. Yleisön reaktioilla on myös valtava merkitys illan kululle heti siitä lähtien, kun illan isäntä, eli MC alkaa sitä omassa osuudessaan rakentaa. Koska hän ei tee sitä yksin, vaan yhdessä yleisön kanssa.

Täytyy sanoa, että Heikki Vilja onnistui Nuijamiehessä MC:n roolissaan oikeastaan ihan täydellisesti. Viljan energinen olemus passaa hienosti tunnelman virittämiseen, ja hän osaa vedellä juuri oikeista naruista.

Imatran teatterissa näyttelijänä ollut Vilja tietää, miten Imatra ja Lappeenranta suhtautuvat toisiinsa ja osaa muotoilla tästä parisuhteesta osuvia juttuja. Ei haittaa, vaikka ne pystyykin jollain toisella paikkakunnalla kertomaan tismalleen samanlaisina vain paikkakuntien nimiä muuttamalla. Rakkaille tai ainakin tutuille vihollisille on aina ihana nauraa.

Vilja oli MC:nä niin hyvä, että hän jätti illan varsinaiset esiintyjät jopa varjoonsa. En todellakaan aina pidä hänen korkeaenergisestä tyylistään, sillä usein se kääntyy vaahtoamiseksi ja liiaksi vauhdiksii. Jos koko ajan painaa sata lasissa, esittämisestä puuttuu tasojen vaihtelu. Siksi on hyvä, että MC:n hommiin kuuluva yleisön jututtaminen tavallaan pakottaa Viljan laskemaan omaa vauhtiaan ja kuuntelemaan yleisön reaktioita. Ja hauskan nokkelastihan Vilja yleisön kanssa kommunikoi.

 

Söötti, söpö Janne Hyytinen

Illan bonusesiintyjä oli Imatralta kotoisin oleva Janne Hyttinen, joka on mukana tämän vuoden Vuoden tulokas –finaalissa parin viikon päästä Helsingissä.

Hyttisen tapa tehdä komiikkaa on varsin yleisesti käytetty: koomikko tekee pilaa itsestään. Mutta Hyttinen tekee sen itseään säästävämmällä tavalla kuin esimerkiksi ne koomikot, jotka tekevät pilaa lihavuudestaan. Hyttisen tapa puhua lapsenomaisesta ulkomuodostaan on pikemminkin juttuja siitä, miten ihmiset suhtautuvat hänen ulkonäköönsä kuin koomikon itseraatelua. Ja siksi sitä on myös kuulijan helpompi kuunnella.

Onhan Hyttiselläkin itseironiaa, mutta kuulijan ei tarvitse tavallaan olla ilkeä nauraessaan toisen vajavaisuuksille. Jos itseään huomattavasti nuoremman oloinen ulkonäkö nyt sellaiseksi voidaan laskea.

Hyttisen esiintyminen oli ainakin Nuijamiehessä hyvin varovaista eikä siinä ollut läsnäolemisen tuntua tai riemua. Lähes kotikaupungissa esiintyminen saattoi tietysti aiheuttaa esiintymiseen extrajännitystä.

 

Aatu Raitala on paras jätkis

Illan viimeinen esiintyjä oli lapppenrantalaislähtöinen Aatu Raitala, jolla on kyllä aivan omanlaisensa lavapresenssi sekä myös komiikka.

Raitala on ihana yhdistelmä jätkistä ja erilaisia asioita yllättävistä kulmista pohtivaa Havukka-ahon ajattelijaa. Raitala ei sorru helppoihin puncheihin eikä hänen juttujen rakentelukaan noudata useinkaan tavanomaisinta kaavaa. Aatusta ja hänen jutustelevasta tyylistään on hyvin helppo pitää.

Illan suurin nimi oli Ali Jahangiri, joka edellisen kerran esiintyi Lappeenrannassa melkein loppuunmyydyssä kesäteatterissa noin kuukausi sitten.

Olen joskus kehunut Jahangiria siitä, että hänen keikoillaan on vaaran tuntua. Nuijamiehen esiintyminen ei ehkä ollut ihan vaarallisimmasta päästä, mutta ei siinä mitään vikaakaan ollut. Ali näkee ja kuulee paljon sellaista, mikä jää monelta huomaamatta.