Linjaukset vuodelle 2019

Hei taas!

Edellisestä kirjoituksestani on ehtinyt vierähtää jo tovi, koska suoraan sanottuna en ole jaksanut.

Jouluna pidin kaksi viikkoa täyttä lomaa. Tämä oli lupaus sekä itselleni että perheelleni ja tarpeeseen se tulikin! Edellisestä oikeasta lomastani (eli sellaisesta, että ei edes vähänkään vastata työviesteihin tai sähköposteihin) olikin vierähtänyt jo puolisentoista vuotta - ainakin. Bloggaaminen pyöri kyllä mielessä vielä ensimmäisellä lomaviikolla. Ajatuksenani oli julkaista 31.12. postaus otsikolla "Freelancerin tilinpäätös 2018", jossa olisi vuoteni lukuina (tyyliin 5 ensi-iltaa, 12 improkeikkaa, 30 kertaa näyttämöllä, jne...), mutta loma pysyi lomana. Vaikka ei tämä kirjoittelu varsinaisesti työtä olekaan.

Loman pitämisen vaikeus on siinä, että tämäntyylisissä hommissa työt helposti kertyvät ja kasautuvat tauon aikana. On helppo tehdä asioita sitä mukaa, kun niitä tulee mieleen tai on hetki aikaa. Lomalta palatessa menikin ensimmäinen viikko ihan vain ennen lomaa kertynyttä tehtävälistaa hoidellessa.

Seuraavalla viikolla, eli tällä, ohjelmana oli Puupää-monologin lämmitys. Tänään ja huomenna olen nimittäin vierailemassa esityksellä Joensuun Näyttämöllä, ja varasin koko alkuviikon tälle lämmitykselle. Vielä viime syksynä olisin ottanut tälle lämmitysviikolle lisäksi pari palaveria, pusertanut sen viivästyneen bloggauksen viimeistään maanantai-iltana ja hoidellut "muutamia pakollisia asioita".

Mutta en enää.

Lomalla oli nimittäin aikaa miettiä. Miettimistä tapahtui myös syksyllä paikasta toiseen juostessa. Silloin se ajatus oli vain: ei enää tätä.

Vuoden vaihtuessa tein päätöksen. Nyt on aika päivittää elämänrytmiä. En tehnyt uudenvuodenlupauksia, sillä tammikuussa rikottu lupaus (ja siihenhän ne usein menevät) masentaa niin, että sen jälkeen skarppaaminen muodostuu ylivoimaiseksi ja koko lupaus unohtuu kaikessa hiljaisuudessa.

Tein uudenvuodenlinjauksia. Tällä sanavalinnalla kyseessä on ohje, muistutus, ei pakko. Tekemällä uudenvuodenlinjaukset lupausten asemesta olen armollisempi myös itseäni kohtaan, jos (ja kun) näiden kanssa tulee välillä myös haasteita.

 

LINJAUKSET VUODELLE 2019

1. Taide edellä

OIen puskenut viimeisen viisi ja puoli vuotta niin paljon hommia kuin mahdollista ja tehnyt suunnilleen kaikkea mahdollista omaan alaani liittyvää. Tämä on ollut oma valintani ja toisaalta myös elinehto jalansijan löytämiseksi kulttuurikentältä. Nyt työ on kuitenkin kantanut sen verran hedelmää, että olen jo viimeiset kaksi vuotta elänyt täysin näillä töillä. Nykyään ihan jokaista juttua ei tarvitse edes järjestää alusta alkaen itse, vaan puhelin soi yhä useammin myös minun suuntaani. Olen kiitollinen joka ikisestä keikasta ja työtarjouksesta, jonka olen saanut. Olen juontanut, ohjannut, opettanut, vetänyt työpajoja, koulutuksia, tehnyt esityksiä tilauksesta ja vaikka mitä muuta.

Mutta sydämeni sykkii teatteritaiteelle.

Esittävä teatteri on se, mitä haluan kaikkein eniten tehdä ja sen tekijänä haluan kehittyä jatkuvasti. Mitä enemmän teen kaikkea muuta, sitä vähemmän minulla on aikaa teatterin tekemiselle. Tulen varmasti tekemään jatkossakin myös noita muita listaamiani asioita (saa siis edelleen kysyä, älkää hylätkö miuta pliiiis!), mutta jatkossa mietin kokonaisuutta ennen kaikkea teatterin tekemisen ehdoilla.

 

2. Enemmin aikaa perheelle

Kertoo varmaan kaiken.

(Ja kyllä, olen järkeillyt tämän niin, että se ei ole ristiriidassa kohdan 1. kanssa vaan tukee sitä.)

 

3 Ole ajoissa.

Perkele. Olen taistellut tämän helvetin kanssa koko ikäni - mutta erityisesti viimeiset reilun kymmenen vuotta teatterikuvioissa pyöriessäni.

Kyse ei ole siitä, että en hahmottaisi, kuinka paljon menee aikaa siirtyessä pisteestä A pisteeseen B (tässä olen itseasiassa äärimmäisen hyvä). Kyse on siitä, että en hahmota edelleenkään, kuinka paljon menee tästä hetkestä pisteeseen A. Että tosiaan se kenkien ja takin pukeminen, siirtyminen pyörävarastoon tai autolle ja kulkupelin liikkeelle saattaminen, jne., vievät kaikki aikaa.

Pitkällisen yrittämisen ja itseni ruoskimisen jälkeen aloin jo vähän oppia ajoissa olemista. Sitten sain lapsen.

Ja kun lapsi-koira-taloudessakin aloin vuoden yrittämisen jälkeen taas pikkuhiljaa oppia sitä - sain toisen lapsen. Ja kolmannen.

Kohdan 3 kanssa on ollut, jälleen, tässä alkuvuodesta eniten tekemistä. Ennen kaikkea se koskee tilaisuuksia joissa olen ohjaajana, mutta yritän laajentaa tätä kaikkiin sovittuihin kohtaamisiin. Vaihtelevalla menestyksellä, antakaa anteeksi.

Ps. Tällä kertaa kuvituksena kuvia yhdestä tekemättä jääneestä julkaisusta. Idea ois ollut jotakuinkin "tänään ei hajota pakkaseen", oli nimittäin niin upea pakkaskeli pari viikkoa sitten, että ulkona oleminen oli yhtä juhlaa. Varsinaisella vaikuttumislenkillä koirain ja vauvan kanssa puhelin ei (ONNEKSI!) ollut mukana, joten nämä kuvat ovat hätäisiä raapimisia koiralenkin jälkeiseltä siirtymältä väliltä koti-bussipysäkki.

Enemmän ulkoilua, vähemmän somea ja laitteita, ihmiset!

Hyvää loppuvuotta kaikille! Pitäkää huolta itsestänne.