Mies joka ei osannut sanoa ei

 Kesällä 2018 syksyn kalenteri näyttää oikein mukavalta. Tiedossa on jo sen verran hommia, että loppuvuoden ajan voi nauttia taloudellisesta varmuudesta - asia joka ei ole suinkaan itsestäänselvää kulttuurialan freelancerin hommissa. Sopivasti täyttyneen työkalenterin lisäksi kalenterissa on myös kivasti väljyyttä, mikä ei myöskään ole ollut itsestään selvää viime vuosina. Pikemminkin se on ollut poikkeuksellista. Jos nyt joulua on voinut viettää viikon pari hommia miettimättä. Toisinaan tosin joululomaakin on tullut vietettyä dramatisointia vääntäen.

Mutta nyt ei siis ole tarvetta ainakaan ehdoin tahdoin haalia lisää hommaa, mahtavaa!

Jaa, mutta nythän me olemme saaneet auki kaupungin kuumimman kulttuuritilan ja tämän hetken ehdottomasti mielenkiintoisin näyttämö vain odottaa tekijää… jotain vaikkapa pikkujoulukaudelle! No kyllähän siihen yhden monologin tässä väsää. Monologia voi kuitenkin harjoitella hyvin paljon omalla ajalla, siellä täällä, milloin vain. Tämä kyllä hoituu ja silti on ihan rento syksy tiedossa.

Kirjoitin tämän ensimmäisen blogitekstini Kulttuuritila Nuijamiehen aulassa odotellessa illan Docventures-leffakerhon alkua. Ja annas olla, heti tullaan häiritsemään, prkl! No ei vaan. Kuvassa Ilkka Kuukka, Nuijamies-ryhmän Master of Movie. Kiitokset heittäytymisestä blogini kuvatarpeisiin!

 

Niin, että aloitellaan vain sen seuraavan tanssiteatterijutun harjoituksia jo tässä syksyllä. Aloitellaan, vaikka ollaankin lähdössä vielä vanhan jutun kanssa keikalle Hämeeseen ja pitää siis sekin lämmittää taas esityskuntoon. Niin, juuri se edellinen juttu, jota ei alunperin suunniteltu keikkailuun. Pitää siis miettiä sen valoratkaisut ja muut myös kokonaan uusiksi. Siellä keikkapaikalla ei muuten ole käytännössä mitään kalustoa valmiiksi, että ihan ne heittimetkin pitää jostain hankkia. Noh. Miehän ne valot alkuperäiseenkin versioon suunnittelin, joten ehkä on luontevaa, että suunnittelen myös keikkavalot… Aivan, ja hankin ne.

Pitäisi improryhmää taas käynnistellä kesätauon jälkeen. Keikkakyselyjäkin on tullut, joten on vähintäänkin kohtuullista myös harjoitella. Yhteistä harjoitusaikaa tosin on todella vaikeaa löytää, mutta Doodle auttaa. Kun on itse aikataulukyselyn tekijä, voi määritellä kaikki mahdollisuudet oman kalenterin mukaan. Onhan täällä vielä näköjään vapaitakin hetkiä. Ainakin siellä täällä.

Lastenteatteriduon kaveri soittelee. Totta tosiaan! Sovittiin, että tässä syksyllä - nyt kun on aikaa - kuvattaisiin vihdoin meille se musavideo. Kyllähän nyt yksi reissu Poriin kuvaushommiin järjestyy. Niiden kahden muun Poriin suuntautuvan keikka-/kiertuereissun lisäksi siis. Porihan on lähellä… Lähellä Lappeenrantaa.

Että tottakai voin alkaa bloggaamaan! Kyllä se kirjoittelu johonkin väliin aina mahtuu. Sitä kun voi tehdä omalla… Hmmm… No joo mutta kyllä se onnistuu!

”Trust me. I know what I’m doing.” Tapaan toisinaan siteerata Sledge Hammeria.

Tämän uuden avauksen äärellä samaistun kuitenkin enemmän Kimi Räikkösen avaussanoihin hänen alle vuoden ikäisen (ja sittemmin hillittömän suosion saavuttaneen) Instagram-tilinsä ensimmäisessä postauksessa.

”Hello everyone. This time I don’t know what I’m doing. But let’s see what happens.”

Kuva kertoo yhtä paljon kuin kolme sanaa.