Maskin takaa vakuutuksia myymään

Terve taas!

Edellisestä kirjoituksesta on aikaa jo vierähtänyt ja Tammerkoskessa vettä virrannut. Viimeisen kirjoituksen jälkeen piti ottaa pieni irtiotto niin kirjoittamisesta, kuin kaikesta muustakin. Itse asiassa elämässä on tapahtunut aika paljonkin asioita ja suuria muutoksia.

Takana on ajat ammattiurheilijana.

Takana on ajat ammattiurheilijana. Se oli kuitenkin iso osa edellistä elämää. Sen perässä ollaan menty moneen paikkaan. Mutta nyt on kuitenkin auennut uusi aukeama elämässä sekä aivan uudet haasteet. Töitä aloin etsimään heti maaliskuussa kun ei loppukaudeksi löytynyt enää järkevää työpaikkaa kiekon puolelta. Nopeasti olinkin useassa työhaastattelussa ja huomasin että urheiluhistoriasta oli todella paljon hyötyä työhaastatteluissa. 

Vielä piti käydä taistelua itseni kanssa haluanko pysyä urheilun parissa vai olisiko nyt aika pieneen irtiottoon. Hyvin pian huomasin olevani useammassa työhaastattelussa aivan toisille aloille. Myös urheilun parissa olisi ollut mahdollisuus jatkaa mutta mielessä rupesi tuntumaan että nyt on aika jonkin muun. 

Yht’äkkiä huomasinkin istuvani OP:n koulutuksessa menossa kovaa vauhtia vakuutusalalle. Nyt olen ollut kuukauden koulutuksen jälkeen työelämässä useamman kuukauden. 

Urheilijana en juuri vapaapäiviä itselleni pystynyt suomaan.

Tänä aikana olen kerinnyt pitämään elämäni ensimmäisen ”loman” eli isyysvapaan, niinsanotusti oikeissa töissä. Ei se tietenkään aivan lomailua ollut, kyllä lapset piti kiireisinä. Mutta elämäni ensimmäinen vapaa jolloin ei tarvinut miettiä koko ajan missä tehdä päivän treeni, mitä tehdä ja miten pitää kropasta koko ajan huolta ettei omatunto rupeisi kolkuttamaan. Urheilijana en juuri vapaapäiviä itselleni pystynyt suomaan. Koko ajan oli mielessä että miten kehittää itseään urheilijana! Nyt oikeasti pystyin antamaan aikaa perheelleni sekä olemaan läsnä! Nyt kun asiaa mietin niin nyt oli juuri oikea aika sille, elämän isolle muutokselle. 

Olinhan itse saanut sieltä hyvää oppia uraani varten n. 20 vuotta sitten.

Aivan en pystynyt jääkiekostakaan päästämään irti. KooVeen kanssa olin yhteyksissä jo erään työtehtävän tiimoilta ja sieltä tuli samalla kysely kiinnostuksestani KooVeen maalivahtivalmentajan tehtävistä. En tietenkään voinut kieltäytyä. Olinhan itse saanut sieltä hyvää oppia uraani varten n. 20 vuotta sitten. Tietenkin itsellä on kova halu päästä antamaan oppeja eteenpäin. Tilanne ei tietenkään ole optimaalinen koska täysipäiväisenä maalivahtivalmentajana pääsisin antamaan paljon enemmän. Mutta tiedän kyllä ettei se ole mahdollista.

Vajaa kuukausi oli valmentajan uraa takana kun tuli ensimmäinen sarjatason nousu. Tulevaisuus näyttää mitä muuta siltä saan!

Syys terveisin,

Jere