Työttömän kiekkoilijan arki

Moi,

Sitten viimeisen kirjoitukseni jälkeen on arkeni muuttunut aika lailla. Vielä tammikuun alussa hallilla jokapäiväiset jutut pyörivät parikymppisten poikien viikonlopputapahtumien ympärillä ja kuka on tehnyt ja mitä. Nyt viimeisen 3 viikon ajan treenatessani pääsääntöisesti salilla on jutut, mitä siellä kuulee, pyörineet lähinnä kuinka hyvä palvelu on ollut missäkin terveyskeskuksessa tai kuinka hyvä on sote taksi. Aamulla salilla on ollut siis pääsääntöisesti hieman iäkkäämpää porukkaa. Toki vaihteluahan tuokin on monivuotisiin rutiineihin verrattuna.

Tällä hetkellä aamupäivät menevät minulla treenatessa. Arjesta pitää pitää kiinni. Pitää olla valmiina niin henkisesti kuin fyysisestikin hyppäämään kaukaloon. Periaatteessa aamupäivän ohjelma ei juurikaan poikkea aikataulullisesti siitä mitä vielä Ketterässä ollessani oli. Mutta iltapäiviin onkin tullut iso muutos kun on jäänyt pelit ainakin toistaiseksi pois ohjelmasta. 

Pitää olla valmiina niin henkisesti kuin fyysisestikin hyppäämään kaukaloon.

Olen koittanut myös nauttia tästäkin ajasta. Yritän viettää enemmän aikaa lasteni kanssa koska tähän minulla ei juurikaan ole pelikaudella ollut aikaa. Pelien ollessa käynnissä minulla oli suurinpiirtein vain tiistai- ja torstai-iltapäivät aikaa olla perheeni kanssa sekä koko sunnuntai. Koska maanantaisin illat meni hallilla noin seitsemään asti ja ke, pe ja la (pelipäivät) venyvät helpostikin ilta kymmeneen. Vieraspelipäivinä päivät venyvätkin poikkeuksetta seuraavan vuorokauden puolelle, ennen kuin on peleistä kotona.

SuperPark, Tampere.

Lasten kanssa päiviä viettäessä tuleekin päivän toinen treeni helposti tehtyä SuperParkissa tai Hoplopissa. Siinä kun useamman tunnin hyppii ja pomppii erilaisilla trampoliineilla tai ryömii putkissa ja kiipeilee ylös alas niin tietää illalla taas menneensä koko päivän. On ollut myös kiva katsoa vierestä lasten kehitystä ja touhuamista. Asioita joihinka minulla ei ole aikaisemmin ollut niin paljoa aikaa.

- Jere