Hiirimies

Nyrkki iskeytyi voimalla pöytään ja lautaset ponnahtivat ilmaan sillä seurauksella, että kalakeittoa läikähti pöytäliinalle. Hiirimies oli paskantaa housuihinsa ja jäi kauhistuneena tuijottamaan vastapäätä istuvaa vaimoaan. -Ja mitähän sinä siinä toljotat? Pyyhit ne sopat siitä liinalta ja vähän äkkiä! Hiirimiehen olisi toisaalta tehnyt mieli sanoa jotain, mutta sen sijaan hän alkoikin äkisti ymmärtää vaimonsa kiukustumisen syitä ja ryhtyi ripeästi puhdistustyöhön.

Hänen vaimonsa oli raivoissaan siksi, ettei keksinyt mitä syötävää tarjoaisi entisille armeijakavereilleen saunaillassa. Kauppalappuun oli kirjoitettu vasta 4 x loota Koff + vissyt Kossuun.”

-Tuot makkaraa ja pihvejä niin, että riittää. Äijät saa itte grillata ne sitten, totesi kersantti Rautiainen ja Hiirimies nyökytteli. -Käyt sitte äkkiä, tupa pitää olla tyhjänä viideltä, eli te häivytte Annin kanssa neljältä. -Tullessas haet Juujärven ja Lindenin asemalta. Äläkä unohda tarjota niille kaljaa jo autossa.

Hiirimies toimitti vaimonsa antamat tehtävät ja tunnin kuluttua heidän keittiönsä pöydän ääressä istui kolme rankasti kiroilevaa reserviläistä olutta lipitellen. Hiirimies pakkaili kymmenkuisen tyttärensä tavaroita My Fair Pony-reppuun ja varoi visusti ottamasta katsekontaktia keittiön puolelle. Yökyläreissulle mummulaan tarvittaisiin yhtä ja toista, eikä mitään olennaista sopisi unohtaa.

-Ajatelkaas jätkät, mää oon kessukka ja toi mun äijä on tollanen ressukka! Hersyvä naurunremakka täytti keittiön, kun Hiirimies avasi ulko-oven reppu hampaissaan ja kantokoppa toisessa kädessään. -Hali hali ja pusi pusi, takaisinpäin ei varsinaista kiirettä, toivotteli rouva Rautiainen lähtijöille keittiön puolelta.

Hiirimies oli kumartunut kiinnittämään tytärtään auton turvaistuimeen, kun tunsi kiveksiinsä tartuttavan takakautta todella napakasti. Kivun ja säikähdyksen ansiosta Hiirimies ojentautui vauhdilla ylöspäin niin, että löi päänsä oviaukon yläkarmiin isolla voimalla. Kääntyessään hän havaitsi, että joukko entisiä varushenkilöitä oli hiipinyt hänen taakseen ja käyttänyt makoisan tilaisuuden hyväkseen. Tulijoita oli kaikkiaan seitsemän ja puristajaksi ilmoittautui porukan toinen nainen, ylikersantti Suokko. Toinen naisista oli Suokon avopuoliso, korpraali Vaurasto.

Hiirimies toivotteli tulijat tervetulleiksi ja kehotteli asettumaan taloksi. -Juu kiitosta vaan, sanoivat vieraat ja sulloivat samalla käsissään olevat tyhjät tölkit etuovien sivutaskuihin. Hiirimies käynnisti Micran ja varmisti vielä taustapeilistä, että Annilla oli turvavyö varmasti paikoillaan. Kiveksiä juili.

Matka mummulaan on alkanut.

Mummulassa nukutun yön jälkeen Hiirimies havahtui outoon tunteeseen. Aivan kuin jotain olisi jäänyt tekemättä. Vauvauinti! Hän ei ollut sittenkään muistanut kaikkea. -Kyllä me reippaat nyt tehdään niin, että haetaan kotoa uimavarusteet ja Annin rattaat, totesi Hiirimies mummulle ja papalle. Tottuneen ripein ottein hän vaihtoi tyttärelleen vaipan ja puki kevyttoppapuvun ylle. Oman pukeutumisensa lomassa hän syötti kärsivällisesti odottavalle uimarille purkillisen päärynäsosetta.

Kotipihassa Hiirimies huomasi tyttärensä nukahtaneen istuimeensa. Hän päätti jättää lapsen nukkumaan sillä välin, kun itse kävisi keräilemässä uimavarustuksen kasaan.

Tuulikaapissa nenään osui voimakas tupakan haju. Keittiön pöydällä lojui tyhjiä ja puolityhjiä oluttölkkejä, kertakäyttöastioita, puoliksi syötyjä ja syömättömiä makkaroita, sekä neljä tyhjää Viru Valge-pulloa. Hiirimies huomasi tupakoita tumpatun ainakin tiskipöytään ja banaaniin. Pöydällä oli myös armeija-aikaisia kuvia, joissa oltiin maastopuvuissa ja joissakin kuvissa ilman mitään pukua.

Keittiö oli juhlijoiden jäljiltä melkoisessa kunnossa.

Keittiöstä Hiirimies näki, että osa komppaniasta oli majoittunut heidän olohuoneeseen. Sohvapöydän alle majoittuneelta reserviläiseltä näkyi sepaluksesta pili. Häveliäisyyssyistä Hiirimies ei jäänyt tuijottamaan näkyä pidempään, vaan riensi noutamaan toilettipussukkaansa WC:stä.

WC:n pönttö oli vetämättä. Hiirimies tempaisi nupista, mutta oikeastaan mitään ei tapahtunut. Vedenpinta vain kohosi ja paljasti pöntössä olevan valtavan tukon kiharaa ja suoraa karvaa. Hiirimies arveli veijareiden intoutuneen muisteloiden lomassa parturoimaan toisensa "inttikuntoon". Yhtään kiharahiuksista vierasta Hiirimies ei kyllä saanut mieleensä.

Hiirimies haki roskiksen ja kertakäyttöhanskoin varustautuneena tyhjensi pöntön karvoista. Tämän jälkeen hän lähti toimittamaan sitä, miksi oli taloon tullutkin. Hän muisti uimavarusteita säilytettävän kodinhoitohuoneen kaapissa ja matkalla sinne hän kulki makuuhuoneen editse. Ovi oli hieman raollaan, eikä hän voinut olla näkemättä oman peittonsa alta pilkottavaa kaljuksi ajeltua päälakea. -Hassu, Hiirimies naurahti ääneen, kun tajusi vaimonsakin osallistuneen hiustenleikkuutalkoisiin.

Uikkarit löytyivät sieltä, minne hän itse oli ne edellisellä viikolla viikannut. Hän oli juuri painamassa ovea kiinni, kun vaimo ilmestyi ovensuuhun. Aamutakki oli auki ja kiharoiden karvojen arvoitus oli ratkennut. -Mitäs helvettiä sinä täällä hiippailet tähä aikaan? Hiirimies selvitti suunnitelmansa vaimolleen ja haki rattaat varastosta. Matkalla uimahallille Hiirimies ihasteli kuulasta kevätaamua ja muisteli hieman huvittuneena, kuinka metkalta hänen vaimonsa oli äsken näyttänyt silmät turvoksissa ja pitkät hiukset ihan pörrössä.

-Mikko Mannonen

Novelli on julkaistu Kymen Sanomissa 26.2.2017