Monen sopan juhannus - vapaata kameran kanssa

Juhlapyhien parhaita puolia on niiden tuoma vapaa aika, jota viettää perheen ja ystävien kera!

Juhannus on ollut viime vuodet sellaistaa aikaa, ettei siihen kuulu työt – niitä harvoja pyhiä kun pystyy olemaan ravintola puolen hommistakin pois. Mutta kaikesta huolimatta ei sitä kameraa kehtaa kotiin jättää vaikka vapaalla koittaakin olla. Etenkin kun tämä oli mainio tilaisuus keräillä kuvia tänne blogin puolelle ja harrastaa rauhallista kuvaamista ilman painetta siitä, että on pakko saada priima kuvaa tai kuvaa ollenkaan, varmasti olisi selvinnyt ihan puhelimen kamerallakin, mutta hifistelijänä otan tämän taakan olalleni kannettavaksi.

Päivät toki menivät ihan rentoutuessa, syöden ja saunoen sekä puutöitä tehden, kun appiukon kanssa muutettiin muutaman kuution läjä halkoja siisteiksi pinoiksi liiteriin.

 

 

Tuntitolkulla keskellä metsää kaikenmaailman vereimijöiden armoilla”

Useista yrityksistä huolimatta en ilmeisesti suostu uskomaan, ettei se luontokuvaus ole minun heiniäni :D Ensinnäkin yksi luontokuvaajalle erittäin tärkeä luonteenpiirre eli kärsivällisyys ei tässä kohtaa ole läsnä kanssani. Jo se, että odottelin puoli tuntia koko syttymistä, mikä kylläkin vaikutti aika epätodennäköiseltä, oli minun mittapuullani liikaa. Eli se täydellisen auringonlaskun tai – nousun tms odottelu tuntitolkulla keskellä metsää kaikenmaailman verenimijöiden armoilla ei kyllä ole minun palani kakkua, ihmisten kanssa kuvauksessa on helppoa kun tilanne on (yleensä) siinä juuri silloin kun sovitaan.

 

”Savuava jättimäinen risukasa”

Tästä huolimatta minä jälleen yritin – menin sammalista mäkeä alas tennarit jalassa hieman kamerani kohtaloa peläten järven rantaan kytikselle saadakseni kameran muistikortille hienon kuvan roihuavasta kokosta.

Ensin luulin jääväni juuri sopivasta pusikon taa enkä näekään koko kokkoa ja hieman pettyneenä lähdin rämpimään seuraavaan spottiin näkymän saavuttaakseni. Noh, olinhan nähnyt kokon koko ajan en vain ollut tajunnut sitä ennen kuin pääsin riittävän lähelle huomatakseni sen olevan vain pienesti savuava jättimäinen risukasa :D

Siihen sitten pyllähdin oluen ja kameran kanssa isommalle rantakivelle ihastelemaan savuavaa risukasaa ja auringon pilkahtelua pilvimassojen takaa. Istuskeltuani tovin ja kuvailtuani reilu puolen tunnin verran, itikoiden kiusaamana, tätä nousevaa savumassaa ja hienoa horisontin näkymää totesin, että nyt tuli se minun luontokuvaajan mittani täyteen ja painun sisälle lämpimään.

 

Tästä kaikesta teille kasasin nämä pari kuvaa, jottei reissu olisi ollut aivan turha.

Kyllä se kaiketi tämä näkymä on sitä varsin perisuomalaista juhannus maisemaa :D

 

Kuvassa käytettyä kolmea eri valotuksen kuvaa, jotta lopputulemaan saadaan kaikki parhaat palat näkyviin

 

Teknisenä lausekkeena kuvista todettakoon, että kuvat on pinottu photoshopissa 3:sta kuvasta, jolloin on saatu kaikki kuvien parhaat puolet jäämään näkyviin ilman puhkipalaneita taivaan kohtia ja pimeitä metsiä. Arvottuani linssien välillä päädyin pitämään koko tämän reissun ajan Tamronin 70-200 2.8 linssiä, johon olen aivan rakastunut ja, jonka ostoa en ole katunut vielä hetkeäkään <3

 

Tämä se jaksoi savuttaa, mutta liekkiä ei pahemmin nähty ennen kuin minä sekä valtaosa katsojista luovuttivat.

 

Koko lähitienoo oli hyvin savustettua ja illalla sain kuulla tämän herkullisen aromin ottaneen hyvin, myös partaani kiinni :D

 

"Juhlapyhien parastan antia lienee ruoka!"

Jottei juttu nyt rönsyilisi vain metsässä istuskeluun, niin tuotakoon tähän se juhannuksen paras osa eli kuten joulunakin – syöminen!

Possun kylkeä kahdella eri marinadilla


Lauantaina kaiveltiin possun kylkipalat esiin, iskettiin marinadiin ja sitten nämäkin saivat tiensä päätökseen kuuman grillin syövereissä.
Osaan paloista oli laiteltu yrttiöljy tyylinen marinadi ja toisessa perinteisempi marinadi (öljyä,suola-pippuria, ketsuppia, soijakastike sekoitusta).

Edellispäivän keitetyt perunat löysivät tiensä myös grilliin ja ne paistelin sipulien kera kyljistä irronneella paistinrasvalla, jotta ei tarvitse löträtä turhaan öljyn kanssa plus ne saivat upeasti makua siitä.



Vaikkei sitä tällä kertaa maisteltukaan niin voisin jakaa teille marinadin, jota itse käytän usein lihan kanssa.

Kulhossa sekaisin seuraavia:
Pari valkosipulin kynttä pieniksi silputtuna
Suolaa ja pippuria
Sitruunamehua
Soijakastiketta
Ketsuppia
Chili kastiketta tai savustettua chiliä
Sinappia
Öljyä
Yrttejä (oregano, rosmariini, persilja, basilika)

Nämä sitten kulhoon sekaisin, hiero lihan pintaan ja jätä jääkaappiin kelmun alle vetäytymään. Olipa sinulla takka, grilli tai uuni, niin tämä valmistusmenetelmä sopii kaikkiin ainoastaan kypsymisaika vaihtelee

Eli ota marinoitu liha ja paista siihen pannulla väri (tämän osuuden voi esim mökki olosuhteissa skipata) jolloin saadaan, myös hieman rapea pinta. Sitten klääri liha tiukasti kelmuun, laita päälle sanomalehteä ja kastele, päälle vielä folio tiukasti ja eikun kypsymään. Kelmu auttaa säilyttämään maut, lehti pitää kosteutta, jotta lihasta tulee murea ja folio suojaa tätä kaikkea sulamiselta yms.
Lopputuloksena meillä on aivan mahtavan makuinen ja murea liha tarjoiltavaksi, kylkeen uusia perunoita, uunivihanneksia ja vaikkapa raikas kermaviilikastike höystettynä sitruunalla sekä tuoreella ruohosipulilla.


Tähän lienee hyvä lopetella tämän kertainen pläjäys ja siirtyä juhannuksen jälkeisen tortilla ähkyn täyttämän vatsan viereen nautiskelemaan aurinkoisesta illasta ennen paluuta arkeen ;D
 

Oikein mahtavaa tulevaa viikkoa teille kaikille, muistakaa nauttia lyhyestä kesästä ja, että aina on hyvä sää grillata ;)

- Teemu