KIELLETTY PUHEENAIHE

...onko sellaista?

Meillä on aina voitu laskea leikkiä melkeinpä kaikesta. Toisinaan huumori on hyvinkin mustaa ja ronskia, mutta jokainen seiniemme sisällä ymmärtää tarkoituksen eikä kukaan pahoita mieltään. Oman tutun piirin ulkopuolella on toki oltava varovainen. Erityisesti nykyisen laajamittaisen mielensä pahoittamisen kulttuurin aikana saa olla tarkkana mitä suustaan tai näppäimistöltään eetteriin päästää.

Myös lapsuudenperheessäni kielenkäyttö oli monin tavoin rikasta ja toisinaan hyvän maun rajoja hipovaa. Meillä puhuttiin paljon ja suoraan. Asioita käsiteltiin niiden oikeilla nimillä. Tämä on auttanut minua elämässä ja siitä(kin) olen vanhemmilleni kiitollinen. Äitini sanoi monesti, että sellaista aihetta ei ole, mistä ei voi puhua ja mistä ei pitäisi voida myös laskea leikkiä. 

Tosissaan, muttei totisena.
Vakavissaan, muttei vakavana.

Kuolema on tullut perheeseeni useamman kerran. On viety liian läheltä ja liian aikaisin. Ehkä juuri siksi kuolemakaan ei koskaan ole ollut tabu. On myös ajanjakso, jolloin se oli milteinpä ainoa puheenaiheemme. Kuolemasta on puhuttu suoraan ja siitä on myös voitu laskea leikkiäkin vaivatta niinäkin hetkinä kun se oli hyvin akuutti aihe. 

Vakava sairaus vakavin naamoin?

Syöpä on vienyt minulta rakkaan läheisen. Hän itse heitti sairaudestaan kyseenalaisinta huumoria niin sarjakuvan kuin puheen muodossa. Se auttoi kestämään. Yhdessä nauraminen oli hyvää terapiaa, vaikkakin maailman raskaimman aiheen äärellä. Sen mahdollisti läheiseni oma suhtautuminen. On itsestäänselvää, että vitsailu aiheesta onnistui vain hänen aloitteestaan.

Ei se ole niin vakavaa

 

Ei se ole niin vakavaa - vai onko se?

Tapani Perttu, hyvin karismaattinen taiteilija, kuoli jokin aika sitten ja haudattiin elokuun ensimmäisenä lauantaina. Muistan hyvin lapsuuteni ajoilta kuinka äitini lauleskeli toisinaan Tapani Pertun levyttämää laulua "Raiskauslaulu". Mistään muualta en sitä ole koskaan (onneksi) kuullutkaan. En siteeraa laulua tänne, kukin voi sen itse halutessaan googlettaa ja etsiä Youtubesta. Löytyy helposti. Lapsena en ymmärtänyt sen sisältöä ja kuuntelin sitä aivan ongelmitta. Muistan ihmetelleeni, kun äitini kertoi, että hänen äitinsä ei pitänyt tästä laulusta eikä siitä, että minun äitini sitä lauloi. Vanhemmiten olen kirkkaasti ymmärtänyt miksi. Laulusta ei sen enempää, kukin voi halutessaan tutustua siihen ja sen syntyhistoriaan.

Vaikka minustakin on periaatteessa niin, että vaikeistakin asioista on voitava laskea myös leikkiä niin tässä kulkee minun ehdoton rajani. Seksuaalirikokset ei missään muodossaan ole sellainen aihe, mistä voi laskea leikkiä tyylikkäästi. En keksi mitään oikeanlaista keinoa (saati tarvetta) vitsailla tällä. Ehkä työni juristina nimenomaan seksirikoksien parissa on muokannut näkemystäni, ehkä ei, mutta tässä näkökannassani olen jyrkkä. 

Voiko kaikella pelleillä?

Ehkä äiditkin ovat joskus väärässä. Kaikesta ei voi eikä pidä voida laskea leikkiä.

Missä sinun rajasi kulkee?