Omakotitalon laajennus - Alkais jo riittää!

Tilannekatsaus loppukiriimme:

Laajennuksen ja vanhan osan välinen seinä on puhkaistu, vessan kaakelit ovat paikallaan, vesijohtoja on vedetty valmiiksi, on tapeltu lisää sähköjen kanssa, on tilattu reippaat 600 kiloa tavaraa Ikeasta, palautettu osa takaisin ja haettu oikean mittaiset tilalle. 

Koska tämä tapahtuu oikeassa elämässä, niin talossamme on myös oltu työmatkalla ja lähdössä sellaiselle jälleen ensi yönä, on oltu kuumeessa, on oltu oksennustaudissa, on puskettu pari uutta hammasta ja niin edelleen. Niin, ja kasattu niitä huonekaluja tämän vuosikymmenen edestä.

Paljon on eri työvaiheita ja kaikenlaisia tilanteita mahtunut matkaan edellisen blogikirjoituksen jälkeenkin. Kirjoitan niistä postuumisti kun pahin hässäkkä on ohi, tässä muutama kuva siitä, mikä tilanne täällä oli ennen kuluvaa viikonloppua:

Uuden ja vanhan osan välinen raja

Taitto-ovissa ei olekaan alhaalla olettamaamme kiskoa, joten suunnitelmat menivät lattian liitoskohdan osalta uusiksi. Pikalattiamassa on valmiina odottamassa seuraavaa työpäivää.

Telkkariaula, ei enää "salaovea"!

Aulan seinä on rakennettu umpeen, eli laajennukseen pääsee nyt ainoastaan oikeista ulko-ovista. Lämpötila nousi heti, eron väliaikaisen oven kanssa toimimiseen huomaa selkeästi. Oikeassa yläkulmassa roikkuvat vesiputket odottamassa tiistaista putkimiehen käyntiä.

Käytävä

Minikäytävällä näkyvät pinnat ovat valmiit. Pelkään näiden kulmien ja nurkkien puolesta, kun liukuovien takia näihin ei ole tulossa puisia oven karmeja. Pitäisi varmaan käydä kopauttamassa vaikka vatupassilla kunnon lommo tuohon seinään, niin ei tarvitsisi jännittää, että koska ensimmäinen jälki ilmestyy.

WC

Vessan seinät, katto ja lattia ovat valmiina ja kaikki se takaseinän alle piiloon jäävä osuus, eli vessanpöntön osat ja iv-kone. Näiden piiloon rakennettujen rakenteiden takia vessan pinta-ala on vieläkin pienempi mitä alunperin ajattelimme. Siksi tilaamani kaluste ei mahtunut millään tähän koppiin. Ikealle jättikiitos siitä, että sinne saa palauttaa käyttämättömän tuoteen, oli se kasattu tai ei. Tänään olen raahannut asiakaspalvelijan ihmeteltäväksi yhtä sun toista.

Isoveljen huone

Isoveljen huone on mielestäni parhaimmassa vaiheessa ja sen pinnoista olen kaikkein tyytyväisin. Raitatapetti on suosikkini ja pojan toivoma liitutauluseinä sopii hyvin tänne. Vaatekaapit ja sänkykin on jo kasattu, tällä hetkellä lattialla pötköttävät kaikki laajennuksen ovet. Ihan hyvä, sillä muutoin ekaluokkalaisen olisi tosi vaikeaa olla ottamatta tätä huonetta heti käyttöön!

Työhuone, eli Antin kotitoimisto

Jos ei malta Isoveli odottaa, niin ei kyllä malta Anttikaan. Vai mitä tuumitte paikallaan olevista tietokoneista jne, vaikka osa listoista ja valaisimet vielä puuttuvatkin... Ymmärrän enemmän kuin hyvin, oli kuulemma ollut aika erilaista (rauhallisempaa? tehokkaampaa? miellyttävämpää?) tehdä töitä, kun olin poikien kanssa muutaman päivän evakossa seinän puhkaisua. Huoneiden sisustukset esittelen myöhemmin, mutta huomaattehan jo nyt liukuovellisen vaatekaapin, mikä suorastaan huokuu sitä, että se on kasattu hyvässä yhteisymmärryksessä ja ilman keskinäistä riitelyä. Sitä en aio sen enempää avata, millaista kielenkäyttöä itse kaapin runko sai osakseen kasausvaiheessa.

Miksi alkaisi jo riittää?

On se sitten gradun tekeminen, raskaus, automatka Lappiin tai talon laajennus, niin viimeiset metrit tuntuvat loputtoman pitkiltä. Kaaoksen keskellä eläminen on kuluttavaa., vaikka kuvion tietää olevan erittäin tilapäistä. Normaali elämä tuntuu jäävän jalkoihin ja on aivan keskityttävä, että muistaa ottaa vaatteet edes kolmen päivän kuluttua kuivausrummusta ulos. Helpottaisi myös, jos bakteerit ja virukset kiertäisivät tämän torpan kaukaa tällä hetkellä, mutta eihän se niin mene. 

Tämän hetken arvio on, että enää viikko, sitten homma on valmis. Olisiko kohtalon kiusaamista käydä ostamassa pullo poksautettavaa valmikksi sitä hetkeä varten, kun projekti on virallisesti ohi...? 

Ai mikä kaaos?!