Omakotitalon laajennus - tervetuloa seuraamaan projektiamme

Tältä pihallamme näyttää tänään!

Possakkaa, possakkaa! -blogi kertoo siitä, miten tähän vaiheeseen on päästy ja seuraa sanoin ja kuvin projektin loppuun asti sitä mihin lopulta päädymme. Tervetuloa mukaan seuraamaan omakotitalomme laajennusta!

Paalut paikallaan
Näkymä pation väliaikaisaidan takaa
Purettua lippaa ja irti kiskottua patiota...

 

Mitä rakennamme ja miksi?

Ostimme v. 2009 lähes valmiin omakotitalon. Sisältä kaikki oli jo kunnossa, piha puolestaan oli pelkkää savipeltoa. Ei patioita, piharakennuksia mitään istutuksia tai edes rappusia ulko-ovella. Talo on Kastellin Valokaari 136/152, tietyillä muutoksilla, pohjakuvia luvassa myöhemmin. Kun ostimme talon, meitä oli kaksi nuorta aikuista sen hetkisine tarpeinemme. Ihastuimme mm. taloa hallitsevaan isoon yhtenäiseen keittiö-olohuoneeseen, jossa on korotettu katto. Nyt talossamme asuu kaksi aikuista ja kaksi lasta, kolmas poikamme syntyy päivänä minä hyvänsä. Mieheni Antti tekee lisäksi nykyisin töitä Suomessa ollessaan kotitoimistosta käsin, tai siis makuuhuoneeseemme sijoitetun alimittaisen työpöydän ääressä. Tilan tarve ja nimenomaan suljettavien ovien tarve on siten muuttunut aika lailla alkuajoista. Ison yhtenäisen tilamme neliöt ovatkin tänä päivänä ajoittain enemmän kirous kuin siunaus.

Ajatus laajennuksesta on kypsynyt mielissämme jo useamman vuoden ajan. Nyt perheenlisäyksen ja Antin työnkuvan muuttumisen myötä asia oli jollain tavoin ratkaistava. Pidämme alueesta niin paljon, että vaikka kävimme katsomassa muitakin taloja Kotkassa, emme löytäneet kokonaisuutena tämän vaihtoehdon voittanutta. Siispä tässä ollaan, rakentamassa 46 neliötä lisää tilaa. Laajennukseen tulee Antille työhuone, Isoveljelle oma huone, ”rymyolkkari” eli eräänlainen aula telkkareineen ja vierassohvineen sekä pieni wc.

 

Työnjako laajennusprojektissa

Meidän ratkaisumme on suosiolla teettää laajennus eri vaiheineen ulkopuolisilla tekijöillä. Ei tätä elämänvaihetta nimittäin turhaan ruuhkavuosiksi sanota, ihan ilman rakennusprojektejakin. Itse olen äitiyslomalla opettajan ammatistani ja pian kolmesta pojanviikarista huolehtiminen on päätyötäni muutaman vuoden ajan. Antti taas työskentelee ulkomaisen firman palveluksessa tarkoittaen sitä, että hän on noin 40% arkipäivistä jossain muualla kuin Suomessa. Loput arkipäivät Suomessa eivät ole lomaa, vaan tavallisia toimistotyöpäiviä. Tähän kuvioon rakentaminen ei kerrassaan sovi, ainakaan meille. Tiedän monen pikkulapsiperheen ajattelevan toisellakin tavalla ulkopuoliseen työvoimaan ja sen kustannuksiin liittyvissä kysymyksissä. Kompromisseja joutuvat varmasti tekemään kaikki, niin mekin, minusta oleellisinta on tietää itse mihin omat voimavarat, taidot ja aikataulut riittävät ja valinta on jokaisen tehtävä sen mukaan.

Itse olen hyvin tyytyväinen ja innoissani, että minun osuuteni talolaajennuksessa on tämän blogin kirjoittaminen, näppäimistö pysyy hyppysissäni paljon paremmin kuin vasara!