Omakotitalon laajennus - työhuone valmiina

Funktionaalisuus ennen kaikkea!

Jos Isoveljeä kiinnosti kovasti tulevan huoneensa yksityiskohdat, työhuoneen odotetuin juttu oli sen sijainti. Siinä ei paljon maton sävyllä ole väliä, jos saa tehdä työpäivänsä rauhassa vauva-arkea viettävän kodin ääniltä! Tämä huone ei olekaan ulkonäkönsä puolesta lempparini laajennuksen uusissa tiloissa, mutta toiminnallisuudeltaan tämä on juuri se, mitä tänne tarvittiin.

Täältä löytyy monta parannusta edeltävään tilanteeseen verrattuna. Tarpeeksi suuri sähköpöytä bongattiin nettikirpparilta. On kuulemma aivan loistava käytössä. Voisin veikata, että Ikean tilauksen mukana tullut työtuolikin on vähän parempi, kun ylijäämäjakkara, mikä makkarissamme keikkui työpöydän alla ruokapöydän tuolin kanssa vuorotellen.

Laatikostot tai vastaava säilytyspaikka puuttuu vielä. Yritämme malttaa tämän kaltaisissa asioissa mielemme. Turhaudumme nyt hyvillä mielin puuttuviin juttuihin ja kuukauden päästä tiedämme oikeasti, mitä laajennuksen huoneista puuttuu, että mitä me ihan oikeasti sinne tarvitsemme lisää. 

Pöydän takana on yksi parisuhteen koetinkivistä, nimittäin Ikean PAX-säilytysjärjestelmä. Etukäteen ajattelin, että tämän liukuovien kasaaminen täytyy olla aivan infernaalinen homma, mutta yllätyimme positiivisesti. Tosin rungon kasaamisen yhteydessä ei juuri painokelvollista tekstiä käytetty ja jälikäteen pyysimmekin ylimitoitettuja tunteenpurkauksiamme anteeksi Ingvar Kampradilta. Vinkki vitonen teille muille: vaikka rungon mahtuisi katon korkeuden puolesta kasaamaan ensin maassa ja sitten nostamaan pystyyn, niin älkää hyvät ihmiset lähtekö sille tielle, vaan kasatkaa kaappi suosiolla pystyyn. Ei lisättävää. 

Työhuoneessa on samanlainen liukuovi, kuin Isoveljen huoneessa. Jostain kumman syystä työhuoneen ovi ja sen ohjausura ovat pysyneet kiinni paikallaan koko ajan, kun Isoveljen huoneestahan se ohjaushomma irtosi jo ensimmäisenä viikonloppuna... Jos liukuovi olisi ollut seinän sisään menevä, olisimme ostaneet tähän vielä leveämmän vaatesäilytysjärjestelmän. Nyt emme halunneet käydä askartelemaan mitään kikkailuja kaappien sijoittamisen suhteen, huoneen ovi mahtuu näillä kaapin rungoilla liukumaan auki ollessaan kaappien viereen noin parinkymmenen sentin marginaalilla. 

Vaatekaappien sisällöstä vastaa pääsääntöisesti Antti. Tänne kaappeihin mahtuu hänen matkalaukut, töissä tarvittavat puvut sekä kauluspaidat ja muu vastaava tavara. Samalla meidän makuuhuoneen vaatekaapeista vapautuu minulle enemmän tilaa, joten saamme tulevasta Vauvaveljen huoneen kaapista tyhjennettyä aikuisten juhlavaatteet... kunnon ketjureaktio, kuten aiemmin jo sanoin. 

Silmää miellyttävin näkymä työhuoneessa on tämä Isoveljen huoneen vastainen seinä. Tämä seinä on korkein tässä vinokattoisessa huoneessa ja siinä on tehosteena ja liian kliinistä ilmettä torjumassa kuviotapetti. Avattava Ikean vuodesohva siirrettiin tänne Isoveljen vanhasta huoneesta. Liukuoven ansiosta se mahtuu tänne oikein hyvin. 

Toki jonkun mielestä on vähintään huvittavaa, että kotitoimistossa on vuodesohva. Olkoon vain hupaisaa, sillä tämäkin ratkaisu on jo osoittanut erinomaisuutensa. Olen itse ärsyttävän herkkäuninen ja arvata saattaa, että jos Vauvaveli antaisi minun nukkua, vedän melkoiset herneet nenään, jos joku minut silloin herättää.

Antti työnsä takia lentää enemmän kuin joka toinen viikko ja lentojen aikataulut ovat sellaisia, että joko hän lähtee aamuyöllä tai vastaavasti tulee kotiin puolenyön jälkeen. Eihän se yksi tai kaksi lentoa silloin tällöin, mutta tämä on työn luonne jatkuvasti, joten siksi turhat ja toistuvat heräilyt alkoivat kypsyttää. Tänne sohvalle voi hiipiä hiljaa herättämättä muuta porukkaa ja fiksujen patjojen ansiosta sohvalla on oikeasti hyvä nukkua. Ja ulkomaanpätkien aikana ajoittain apuana meillä oleville Mummille ja Ukille on myös mukavaa nykyään pystyä tarjoamaan rauhallisemmat puitteet yöunille. 

Hauskana kuriositeettina kerrottakoot, että Isoveljen kavereihin suurimman vaikutuksen laajennuksessa on tehnyt nimenomaan Iskän sähköpöytä. Iso telkkari tai puolapuut seinällä eivät näköjään yllitä ekaluokkalaisten uutiskynnystä, mutta nappia painamalla ylös ja alas liikkuva pöytä on jotain aivan maagista. Sitä ne jätkät käyvät sitten ajeluttamassa silloin kun Iskä ei ole näkemässä...