Omakotitalon laajennus - Uusi olohuone

Näinhän se on aina ollutkin? Laajennusosa on liittynyt sulavasti osaksi taloamme ja enää vain Pikkuveli kysyy lupaa, että "saanko mennä laajennukseen" (tuli ilmeisesti rakennusaikana ilmaistua itseäni riittävän selkeästi työmaa-alueella oleskelusta). 

Aulatila, rymyolkkari, telkkarihuone - rakkalla lapsella on monta nimeä. Tämä huone on juuri niin hyvä kuin kuvitella saattaa ja käytössä lähes koko ajan. Tämäkin kuva oli mahdollista ottaa, kun Vauvaveli oli unilla, Pikkuveli päiväkodissa, Isoveli koulussa ja Antti Kiinassa. Syitä ei tarvitse kai kaukaa hakea. Iso telkkari ja pleikkari, puolapuut ja sohva, jossa ei ole toista käsinojaa (en tajunnut ensin, miksi tämä oli kuulemma niin loistavaa, mutta vähänpä tiesin...)

 Isoveli käy satunnaisesti parkour-salilla ja toteuttaa sydämensä kyllyydestä itseään tässä huoneessa. Vajaan viikon olin seurannut hänen toimintaansa ja kertaakaan hän ei ollut kävellyt huoneeseensa. Reitti kulkee niin, että juosten kohti sohvaa, siitä kuperkeikka, hyppy sohvan käsinojan yli ja ehkä pari leuanvetoa puolapuissa ennen huoneeseen vilahtamista. Poika. What else can I say.

...Joten on vallan ensiarvoisen ihanaa, että nämä taitto-ovet ovat olemassa ja että niissä on isot ikkunat, että vähän pysyy kartalla, millaista parkouria nuoriso tuolla puolella harrastaa.

Etenkin vanhan puolen pinnoista voi nopeasti päätellä, että tässä perheessä harrastetaan muutakin liikuntaa sisällä. Sählypallot, sisäkiekot ja futikset viuhuvat päivittäin. Aikuisetkin yrittävät joskus ehtiä jumiutuneita selkiään jumppaamaan kahvakuulalla jne. Nyt näillekin on joku fiksu paikka, missä ovat saatavilla mutta sopivasti piilossa. 

Pohjaratkaisuun emme keksineet muuta vaihtoehtoa, kuin tämän pienen käytävän, jotta kaksi makuuhuonetta ja vessa toteutuisivat siten, että makuuhuoneiden läpi ei tarvitse kulkea mihinkään. Muutama neliö tässä hukataan, mutta minkäs teet.

Vessasta puuttuu vielä peili ja seinään kiinnitettävä lamppu. Saas nähdä, jääkö nämä sellaisiksi, mitkä kiinnitetään vasta ennen seuraavia isoja juhlia, jos silloinkaan. Lavuaaria ja allaskalustetta on sitten Ikeassa tarjolla kahta eri kokoa ihan saman näköisinä. Kannattaa mitata sen kalusteen syvyys ennen sen tilaamista ja kokoamista. Sikäli kun ei halua ajaa huvikseen 250 km vaihtamaan kalustetta.

Vessan maalatut seinät ovat samaa sävyä kuin olohuoneen ja rymyolkkarin telkkarin takaiset harmaat seinät. Pikkuveljen mielestä tämä vessa on jännittävä, koska pönttö ei olekaan aivan samanlainen kuin mihin hän on tottunut. Tämä malli valikoitui siksi, että takaseinässä on upotettuna ilmanvaihtokone ja näin säästettiin tilaa ja saatiin seinä siistin näköiseksi. Ilmanvaihtokoneelle on luukku ylempänä seinässä. Minun kameroillani näin pienen tilan kuvaaminen ei vain tahtonut onnistua tämän paremmin. 

Vielä törröttää muutamia johtoja vapaana ja jotain on koteloimatta ja kiinnittämättä. On myös liput ja laput täyttämättä, jotta asianmukaisen lopputarkastuksen voisi tehdä. On soittamatta ovitoimittajalle, että missä on ovien vetimet ja on siistimättä ylimääräiset ruuvinjäljet puolapuiden kiinnittämisestä. Pihalta suurin osa romuista on viety kierrätykseen, peräkärry on vielä varmuuden vuoksi tuossa, koska varmaa on, että lumien sulaessa pihastamme paljastuu yhtä sun toista. 

Edelleen siis possakka jatkuu, mutta aika paljon rennommalla otteella ja väljemmällä aikataululla. Tehdään sitä mukaan, kun joku asia tai jonkun asian puuttuminen rupeaa tarpeeksi ärsyttämään. Eikä tänään ärsytä mikään :)