Omakotitalon laajennus - Viimeinen teksti

Noin vuosi sitten aloitimme valmistelemaan omakotitalomme laajennusurakkaa. Siihen asti laajennus oli ollut yksi ajatus muiden joukossa, mutta ultrassa näkynyt virkeä vauvan alku sai meidät vahvistumaan tästä päätöksestä. Alku meni paperiasioiden setvimisessä ja keskikesällä tontilla alkoi konkreettisesti tapahtua.

Varsinainen rakentaminen kesti viisi kuukautta. Uudet tilat ovat olleet nyt meillä käytössä kuukauden päivät ja arjessa ei muista aikaa ennen laajennusta. Lasten puheesta välillä bongaa hauskoja ja luovia sanoja uusille ja vanhoille tiloille. Uusi olohuone (se telkkariaula, rymyolkkari, pelihuone jne..) on talon ehdottomasti eniten käytetty huone ja siksi kai lapset siitä olkkarina puhuvatkin. Talon oikea olohuone on heidän puheessaan saannut alennuksen, se on "vanha olkkari". 

Vaikka siivottavia (vai siivottomia) neliöitä on aiempaa enemmän, on imurin kanssa heiluminen vaivattomampaa. Tavaroille on nyt oikeasti omat paikkansa ja täällä on ihmeellisen selkeää ollakseen kolmen pojan ja heidän vanhempiensa koti.

Nukkumisien kannalta on myös arjen luksusta, että kaikilla lapsilla on omat huoneensa. Varmaan taika murtuu, kun tämän julkiseksi kirjoitan, mutta Vauvaveli, 6 kk, nukkuu tällä hetkellä 12 tunnin yöunia omassa huoneessaan. Myös Antin työpäivät kotitoimistolla ovat aika toista, kuin työpöydän ollessa meidän makkarissamme. Eikä se minullekaan huonoa tee, että voi oikeasti lasten ollessa päiväunilla mennä itsekin omaan sänkyyn nukkumaan, kun makkari on oikesti makkari, eikä työ- ja lastenhuoneen kombo.

Kannattiko?

Pennilleen en ole vielä laskenut laajennuksen kustannuksia, enkä taida halutakaan. Se alkuperäinen 60-70 tuhatta euroa ei aivan tule riittämään, jos meinaa olla rehellinen kaikkien kustannusten kanssa. Vastaavaa projektia miettiville sanoisin, että 100 tuhatta ei ole ollenkaan huonompi summa varata touhuun kaikkinensa, silloin ei tarvitse ainakaan stressata. Kaikilla kustannuksilla tarkoitan tässä sitä, että paljonko rahaa palaa, kun uudet neliöt on sisustettu loppuun asti ja piha on rakennettu patioineen, istutuksineen kuntoon. Aika paljon tulee kaikenmaailman kustannuksia päälle, mitkä eivät näy neliöhinnassa. Mutta kannattiko, niin kyllä kannatti.

Entä bloggaaminen?

Uteliaisuus, motivaatio dokumentoida remontti ja mahdollisuus kirjoittaa jotakin oikeaa olivat syitäni ryhtyä pitämään tätä blogia. Useinmiten tätä oli mukava kirjoittaa, jotkut tekstit ovat kylläkin syntyneet aika väkisin väännettyinä kiireen keskellä ja vailla pakottavaa intohimoa ilmaista itseäni. Yllättävän moni tätä blogia on lukenutkin, olin ja olen häkeltynyt remontin aikaisista lukijamääristä, iso kiitos siitä teille!

Jotkut ovat kierrellen ja toiset suoraankin kysyneet bloggaamisen rahallisia etuja remontin suhteen. Toiset bloggaajat näkevät nimittäin kovasti vaivaa ja käyttävät aikaa eri yhteistyökumppaneiden ja tarjousten hankkimiseen, jolloin talon rakentamisessakin voi säästää pitkän pennin. Itselläni ajatus oli alunperinkin vähän toinen, palkkaa olen saanut blogin kirjoittamisesta lukijamäärien perusteella sen verran, että olen ostanut sillä tosi kivan mekon eräästä Ruotsalaisesta vaateketjun liikkeestä vaikkapa laajennuksen tupareihin.

Vaikka mekko hyvältä näyttääkin, annan enemmän arvoa sille, että blogin ansiosta pysyin ja pysyimme paremmin kärryillä siitä, mitä tontilla tapahtuu. Tämän kirjoittaminen oli myös sopivan kokoinen oma "aikuisten juttuni" äitiyslomalla. En tiedä kirjoitusvirheiden määrän keskiarvoa per kirjoitus, mutta julkaistavaa tekstiä tuottaessa saa haastaa aivojaan vähän eri tavalla, kuin keskustellessaan vauvan tai leikki-ikäisen kanssa (vaikkain varsinkin jälkimmäinen pistää keskustelukumppaninsa omalla tavallaan myös koville!)

Vielä kerran kiitokset lukijoille, kiitos Pontin taustajoukoille ja kaikille rakennuspuuhissa mukana olleille. Kuten jossain aiemmassa tekstissäni jo vihjailin, niin possakka tässä talossa jatkuu, mutta blogi vaikenee nyt!