Remonttihommia - Saarekkeesta ruokapöydäksi 2/2

Loppu hyvin, kaikki hyvin:

Ruokapöydän sijoittaminen meinasi remontin alussa olla haaste, mutta lopputulos miellyttää meitä tosi paljon! 

Tähän kohtaan jäätiin edellisessä ruokapöytää koskevassa kirjoituksessani. Silloin lupailin, että seuraavana aamuna saapuu 85 kiloa koivua ovesta sisälle...

Päätellen kantomiesten ilmeistä sekä muista silmin että korvin havaituista reaktioista, pöytälevy painoi vähintään riittämiin. Vaan on se hieno! Ensin se oli tarkoitus kantaa matolle ylösalaisin, että ruuvataan pöydänjalat kiinni, mutta...

...Kävi kuitenkin niin, että kun levy oli laskettu hetkeksi saarekkeen rungon päälle, ketään ei huvittanut siirtää sitä enää yhtään mihinkään, saati käännellä sitä ympäri ja ämpäri. Hoitui jalkojen kiinnittäminen tässäkin.

Tämä vaihe oli lasten mielestä aivan huippua. Katsokaa nyt itse: mitä mahtavin leikkipaikka valmiina! Siihen vain äidin torkkupeitot päälle, niin maja on heti valmis. Pöydänalunen ehti toimia myös Legoalusten tukikohtana ja vaikka minä, ennen kuin tilatut tuolit saapuivat.

Vaiherikas pöytälevyn tilaus

Kuten olen marmattanut täällä blogissani, ei pöytälevyn löytäminen ollut aivan yksinkertainen asia. Etsimme niin Ikeat, Bauhaussit ja monet muut läpi löytämättä ratkaisua. Tein kyselykierrosta lähietäisyydellä toimivilta puusepiltä. Valitettavasti en todellakaan voi suositella jokaista heistä. 

Ensin risuja:

Herne meni eniten nenään yrityksen kanssa, jossa pinkkiin pipoon sonnustautunutta, kolmikymppistä äiti-ihmistä lapsineen ei kuunneltu laisinkaan. Kerrottiin vain, että ilman mittoja ja tarkkaa väriä tässä ei päästä puusta pitkälle, että pelkän ruskean pöytälevyn tilaaminen on kuin pimeään metsään ampumista. Huoh. Olin toki etukäteen lähettänyt niin levyn mitat kuin kuvat toivomastani väristä.

Tunteisiin meni erityisesti sen takia, että päivää ennen tätä episodia isäni oli soittanut ja pyytänyt tarjouspyynnön vastaavasta levystä (oli siis auttanut meitä kyselemällä puolestamme). Kuusikymppiselle miehelle palvelu oli ollut kuin toiselta planeetalta.  Voitte vain uskoa, että ei ollut ensimmäinen (eikä viimeinen) kerta, kun koen vähättelyä ja tytöttelyä, kun yritän hoitaa jotain remonttiasiaamme. Tulipa avauduttua, mutta kyllä tämä ärsyttikin!

Juuri toiveidemme mukainen pöytälevy!

Sitten ruusuja:

Sen sijaan esimerkiksi Poju Weckman jaksoi vastata useisiin kysymyksiini ja tarkennuksiini ystävällisesti, eikä nauranut ideoilleni päin naamaa. Vaikkemme päätyneet hankkimaan pöytälevyä hänen kauttaan, voin tämän kokemuksen perusteella kuitenkin suositella. 

Pasi Kallojärvi otti myös haasteen vastaan ja mietiskeli kanssani puhelimessa, miten levy kannattaisi toteuttaa. Materiaaliksi valikoitui koivu ja Kallojärvi ehdotti, että jos löytäisin jostain sopivat levyt, hän kyllä liittäisi ne yhteen ja käsittelisi levyn halutunlaiseksi.

Vanhan saarekkeen laatikot jäivät paikoilleen

Googletin mahdollisia mestoja, mistä koivulevyä voisi saada tähän tarkoitukseen sellaiseen hintaan, että valmiin pöydän hinta ei karkaisi aivan käsistä. Sattumalta löysin Träimportin sivut ja jo alkoi tapahtua! Kello oli univelkaiselle ehdottomasti liian paljon illalla, kun vielä lähetin sähköpostia heidän myyntiinsä Esa Eskeliselle. Alle vuorokausi siitä levy oli jo matkalla Pasi Kallojärvelle jatkokäsiteltäväksi. Ei voi kuin kehua ja suositella! Itse levyn hinta oli 170 euroa, toki siihen päälle tuli rahti ja puun käsittely. Vertailun vuoksi, että yksi saamani tarjous oli 950 euroa niin ikään käsittelemättömästä levystä...

Kodin sydän <3

Ympärille vielä Ikean Henriksdal-tuolit ja koko porukka mahtuu taas saman ruokapöydän ääreen. Kävi jälleen tuuri, kun tämän korkuiset tuolit löytyivät valmiina. Pöytälevyn korkeus on 91 cm ja Henriksdaleja on saatavilla niin 63 kuin 74 cm korkeina.

Tilasin yhden 74 senttisen version syöttötuolin ja tavallisen tuolin välivaiheeksi. Keskimmäinen poikamme on vallan innoissan tästä "tähystystuolistaan", kaikki, missä voi voittaa isoveljen, on aina mahtavaa ("kato, mä oonki korkeemmalla"!). 63 Senttisiä ostin yhteensä 6 kpl. Niistä yksi on jemmassa niin kauan kuin vauvaveli käyttää syöttötuolia. 

Ps...

Jos joku lukija miettii, että miksi kirjoitan minun tilanneen ja minun soittaneen ja minun käyneen, niin ruokapöydän hankkimisen ajankohta ajoittui Antin pitkälle Aasian työmatkalle. Mannerten välinen tekstiviestiliikenteemme on omalla tavallaan melko romanttista laajennusprojektin aikana, vai kuinka:

"Pitäis nyt sopii pöytälevy... Akaasiaa 775€ vai koivua ehkä 500€ vai laminaatti, jolloin kahdesta palasta, hintaa en tiiä"
"Valitsinkin jo koivun ku löyty tekijä jne"

"Hyvä Hani!! Sä oon queen ni saat päättää"
 

Ja kiihkeämmäksi vain käy: tänään on vaihdettu tekstiviestejä iv-koneen suodattimista, television ostamisesta ja kenties edelliseen liittyen myös luottokortin rajan nostamisesta... No, ehkä myös onneksi joistain muistakin asioista ;)