Tontilla tänään - Kohti lattiavalua

Eihän kolme tuntia poutaa ole liikaa vaadittu...?

Nyt tuntuu, että homma etenee rivakasti! Muutamassa päivässä laajennusprojekti on muuttanut ulkonäköään amatöörin silmään paljonkin ja siitä tulee lapsellisen innostunut mieli. On tähän jokunen miestyötunti käytettykin, on saanut Anttikin pukea piharytkyt päälle siistien sisätyövaatteiden sijaan. Itse en ole pihalle juuri nokkaani työntänyt, toimenkuvani on nyt jokseenkin päätöimisesti Vauvaveljen ruokkiminen. Jotenkin nurinkurista, että olen aivan tohkeissani siitä, että talon ulkoseinästä on revitty vähän lautaa pois ja huomenna tehdään läpireikä seinään korkojen tarkistusta varten.

Ensimmäinen valu valmiina, piha täynnä jätelautaa...

Salaojaputket valmiina ja eristyslevyt niiden päällä. Lapiolla tehtiin tämän verran, ettei tuuli tempaise levyjä matkaan.

Avuksi saatiin konevoimaa, oi tätä pikkupoikien unelmaa!

Kaksi kasetillista tarvittiin soraa lisää tontille, että pinta saatiin tarvittavalle korkeudelle. Sora-auton kuljettajakin totesi, että hyvinhän tämä meni, kun ei kummankaan puolen räystäät lähteneet mukaan. Autotallin ja talon väli on todellakin ahdas, kun siitä peruutellaan erinäisiä autoja.

Onneksi tässä vaiheessa sateet eivät olleet muuttaneet pihaamme aivan löllöksi, tällä hetkellä kaivinkoneella ilman ketjuja ei olisi tänne mitään asiaa. Syksy se on vallan jännittävää aikaa rakentaa, ollaan jokseenkin kelien armoilla monessakin jutussa. 

Kaivurin vierailun jälkeen on askarreltu eristeitä ja tehty muita valmisteluja lattiavalua varten. Myös sään haltijat voisivat tehdä valmisteluja valua varten, betoni tarvitsee vähintään kolme tuntia poutaa toimiakseen. Pitäkääpä peukkuja meille, että homma onnistuisi torstaina tai viimeistään perjantaina! 

Huomaattehan, kuinka jätelautavuori on pienentynyt selvästi: osa on kaadella, osa siellä kaverilla polttopuina ja osa matkalla mökille laiturin valun aitausta varten. Osan ovat varmasti lapset pöllineet, en jaksa uskoa, että olisivat antaneet kasan olla rauhassa, kun kuuntelen, miten kadun päässä asuvan pojan pihalta pation jämälaudat ovat muuttuneet mitä erikoisimmiksi aseiksi heidän taitavissa käsissään. Ekaluokkalaisten mielikuvitus on kadehdittava. Onneksi tolkkua on sen verran, että minulle sentään soitetaan, että "äiti, saadaanko me ottaa toi keltainen tosi iso vasara, onks toi leka siis" ja hillitön pettymys, kun tyhmä äiti kieltää... Apua!

Paalujen ympärillä on eristeissä aukot valua varten, näin rakenne saadaan vielä vähän tukevammaksi. Raudoituksetkin näyttävät ainakin minun silmääni jo valmiilta. Huomenna Sähkäripete tulee käymään lattialämmityksien merkeissä. Ylihuomenna toivottavasti onnistuu lattiavalun tekeminen ja ensi viikolla nousee runko, jippii! Lautatavara tuli jo eilen pihalle, nyt toivotaan vain sitä poutaa riittävä määrä, niin ensi viikolla saan toivottavasti laittaa blogiin kuvia rungon rakentamisesta!