Tontilla tänään - Patio-gate

Possakka jatkuu lomien jälkeen! 

Tähän laajennusosan ja vanhan osan väliin jäävään katettuun tilaan olimme suunnitelleet pation. Ilokseni sovimme, että rakentajat tekevät sen puolestamme tässä samoilla vauhdeilla. Win-win-tilanne. Meidän kannaltamme homma tulee todella tehtyä ja rakentamisen kannalta tasaiselle alustalle kiipeäminen on mukavampaa, kun kattojuttuja viimeistellään.

Takapihan vanha patio on uritetusta ruskeasta laudasta, samoin kuin etupihan kuisti (koska minä pidän siitä...). Muut puulla päällystetyt alueet, eli kulkusillat varastolle ja autotallille on vedetty sileällä laudalla (koska sitä oli sopivaan hintaan sopivaan aikaan tarjolla...). Edelleen pidän enemmän uritetusta, mutta myönnän, että sen pinta auringonpaahteen kuivattamalla takapatiolla on mennyt käsittelyistä huolimatta paikoin huonoksi ja siitä irtoaa säännöllisesti tikkuja paljaisiin jalkapohjiin. Ja nyt piti osata Janille sanoa, että millaista kansilautaa uudelle takapatiolle laitettaisi.

On omat etunsa, että rakentajat ja muut ovat tulleet tutuksi perheemme kanssa projektin aikana. Ilmalämpöpumpun asentaja osasi huomaavaisesti koputtaa ovikellon sijaan, kun arvasi, että vauva on unilla. Ja rakentajakaan ei turhia hätkähdä, vaikka urakan tilaajien toiveet ja ohjeet olisivat keskenään vähän ristiriidassa.

Keskustelu eteni (minun mielestäni) jotakuinkin näin:

Antti ovenraosta kiireellä lähtiessään: Salla, käy sanomassa Janille, että miten se patio nyt tulee!

Meikäläinen käppäilee pihalle

Minä: Hei Jani, Antti pyysi että tuun sanoo patiosta, että tehdään se sillä uritetulla laudalla, siis uritettu puoli näkyviin.

Jani (huvittunut ilme kasvoillaan): Aha, just kävi Ade sanomassa, että se tulee sileällä, että mitens nyt tehdään?

Minä: No ei oo totta, sille on kuulemma ihan sama kummalla laitetaan ja mä haluun sen uritetun. Kun kerran toi toinenkin patio on sillä uritetulla! Ja se patiohan jää siihen.

Jani (nauraen): No kun se patio kuulemma puretaan ja laudat vaihdetaan, että koittakaa nyt päättää! Mut ei oo kiire, tehdään runko ensin.

Minä: Ei kettu (v-kirjaimella), ei sitä mihinkään pureta, uritetulla tehdään niin kauan kunnes toisin todistetaan.

Kaikki: naurua (onneksi, itkukaan ei välttämättä olisi aina kaukana)

Lopputulos kuvina.

...Että Anttina minua ehkä hiukan jännittäisi lähteä tulevalle Aasian työmatkalle. Mitä kaikkea ehdinkään reissun ainaka päättää laajennukseen liittyen ;)

ps, sopivan pieni paikka tämä Kotka, kuulin vielä illalla jumpalla siitä, miten Dufvan perhe hoitaa päätöksentekoa...