Aikuinen on terve, kun se leikkii

Kun reilut kolme vuotta sitten aloin elää yhteistä loppuelämää tuon perheen nuorimman kanssa, niin yksi suurimpia pelkojani oli, etten osaisi leikkiä enää. Siis minua, joka olin lapsena ritarilegojen valtias ja pikkusotilaiden kenraali.


 Jossain vaiheessa elämää jopa minulle paljastui, että uusin perheenjäsen on tyttö-merkkinen, mikä siis tiesi, että luvassa olisi nukkeleikkejä ja kahvittelutuokioita leikkimökissä. Koko ajatus tuntui keski-ikäisen mieleen hieman...no karhealta. Nyt kolmen vuoden jälkeen mieli on muuttunut.


Leikkimisen kolme vaihetta


Perheen pysyvään ruokakuntaan kuuluu siis myös teini-ikäisiä, joten jotain historiaa lasten maailmasta minulla on ennestään.


Lasten leikeissä on vanhempien näkökulmasta kolme vaihetta


1) kato, tää on pupu


Silloin, kun pieni ihminen oli vauva, sai lapselle opettaa kaikki perusjutut. Oli mahtavaa, kun perheessä oli todellinen tabula rasa, jolle pystyi näyttämään uudet lelut ja joka oli vielä jokaisesta pupusta ja hauvasta aivan innoissaan. Mietin, että tämähän sujuu - meillä on side!


Olen koettanut alusta alkaen ruokkia lapsen omaa mielikuvitusta. Nyt huomaan homman sujuneen - joskus jopa liian hyvin. Minut tuntevat tietävät, että omakin mielikuvitukseni on ikäisekseen hyvin säilynyt. Joskus parhaina päivinä pääsen jopa nelivuotiaan tasolle.


2) Isi, tuu leikkimään


Me olemme nyt tässä vaiheessa. Yleensä kello kuusi aamulla korvanjuuresta kuuluu vieno kuiskaus"isi, noustaanko leikkimään?". Ja leikit alkavat yleensä lähes lennosta. Meillä ykkösjuttu ovat nuket ja, minun onnekseni, pikkuautot.


Olen kateellinen lapsen kyvylle muuntaa maailmansa erilaiseksi ja kehittää leikkejä aivan tyhjästä. Olen iloinen siitä, että huolimatta satojen tuntien "padittamisestä", lapsella on vilkas ja hyvin, hyvin vilkas mielikuvitus.


Nyt kuitenkin jo huomaan, että tuollainen reilu kolmevuotias osaa leikkiä pitkiä aikoja yksinään. Välillä istun sohvalla kirjan ääressä ja kuuntelen korvanjuuressa kuuluvaa puhetulvaa, kun nuket käyvät vuorollaan lääkärissä tai kaupassa.


Lasten leikeistä myös näkee, millaisena lapsi näkee kodin arjen. Meilläkin käydään kaupassa ja välillä riidellään ja sitten sovitaan. Ja tuo kaikki siirtyy lyhentämättömänä leikkeihin.


3) Isi mee pois


Kohta sitten tulee se aika, jolloin nyt paras leikkikaveri käy auttamattomasti vanhanaikaiseksi ja isi heitetään leikeistä pois. Minunkin on hyväksyttävä, että isi ei ikuisesti mahdu samaan pöytään lapsen ja lelujen kanssa. Minutkin tullaan vaihtamaan kavereiden seuraan. Onneksi tästä minulla on jo kokemusta, niin isku ei osu niin syvälle sieluun.


Leikin kautta aikuinen pysyy mukana lapsen elämässä ja maailmassa. Sen takia itse pidän lapsen kanssa leikkimisestä ja yritän järjestää sille myös aikaa. Toisinaan harmittaa, kun työpäivän jälkeen on niin väsynyt, ettei yksinkertaisesti jaksa enää asettua lattialle ja ottaa osaa lapsen leikkiin. Ne ovat niitä hetkiä, jolloin toivon, että olisin tehnyt lapset kymmenen vuotta aikaisemmin.


+1 legoikä


Jokainen vanhempi tietää, millainen ääni tulee, kun pienet kädet hämmentävät legolaatikkoa etsiessään"juuri sitä yhtä puuttuvaa palaa maailman hienoimmasta legoautosta". Samoin tuttu on se tunne, kun se pienen pieni legopalikka jää keskellä yötä jalan alle ja tekisi mieli karjua täyttä huutoa, muttei voi.


Legoilla leikkiminen on vanhemmuuden parasta A-luokkaa. Meillä on mahdottoman suuri määrä erilaisia legopalikkakokoelmia ja nyt joulun alla veimme osan kirpparille myytäväksi. Mutta sitä ennen ne oli koottava (Luojalle kiitos internetistä ja kokoamisohjeista!).


Siinä sitten pari iltaa kasailin yhtä isoa lentokonetta ja mieleen tulivat muistot, kun nykyisten teinien kanssa vietettiin illat legolaatikoiden ääressä. Omia suosikkejani ovat Lego City-rakennelmat. Ne ruokkivat mielikuvitusta niin helposti, että jopa tällainen keski-ikäinen pääsee juonesta kiinni.


Siis loppujen lopuksi minulle kävi hyvin. Vanhat leikkitaidot olivat tallessa ja pääsivät vielä kerran käyttöön. Minä suosittelen kaikille vanhemmille,että etenkin nyt joulun vapailla otatte aikaa, jonka käytätte ihan vaan siihen, että istutte lattialle ja otatte osaa lapsenne leikkeihin ja annatte myös oman mielikuvituksenne lentää vapaana.


Hyvää joulunaikaa kaikille lukijoille!