бензин из россии - bensaa venäjältä, osa 2

Viime jaksossa alettiin valmistautua paikallisen bensarallin saloihin. Kokoon saatiin kaikki perusdokumentit ja siinä paperiviidakkoseikkailun ohessa selailin puhtaasta mielenkiinnosta läpi verkkosivustoja ja Facebook-ryhmiä, joissa rajanylityksestä keskusteltiin. Rajanylittäjien joukko muodostaa oman kaikenkarvaisen jenginsä, jolla on oma kieli ja omat pelisäännöt. Ulkopuolisesta vaikutti, että tankkaajat ovat omanlaisensa pro-sakki, jolla on hallussa tullikaavakkeiden täyttöproseduurit selkäytimessä ja jotka seikkailevat rajaviidakossa kuin kotonaan. No toki näin onkin, mutta joukkoon mahtuu ja rajalla kaverit kyllä opettaa.

Ja sitten pieni muistutuksen sana! Nämä tässä tarinassa kerrotut vaiheet ovat pätevät tällä hetkellä ja Imatra-Svetogorsk-asemalla. Kun kyseessä on Venäjä, niin säännökset vaihtuvat - joskus jopa nopeastikin. Toisinaan tarvitaan eri määrä lappuja ja käytännöt myös vaihtelevat asemittain. Se, mikä pätee Svetossa, ei välttämättä toimikaan Niiralassa.

Käytännöt myös voivat muuttua päivässä. Jos tänään tarvittiin nastarengastarra, niin huomenna se voi olla vaikka antenniin kiinnitettävä ketunhäntä - kukapa näistä tietää. Paikalliset käytännöt selviävät parhaiten ortodoksisella "Kysy osaajilta"-metodilla. Samoin seuraamalla rajanylittäjien Facebook-ryhmiä pääsee äkkiä jyvälle, millaiset laput pitää kullakin asemalla olla sekä muut "kenttämestarin erikoiset". (Niin sitä nastarengastarraa ei enää tarvita - itsekin moista ehdin jo pienen hetken etsiskellä....)

Matkaa taitettu 0 kilometriä ja tankattu 0 litraa

Svetossa matkaan tarvitaan siis Passi+viisumi-yhdistelmä, paperinen rekisteriote, sekä tulliselvityskaavake, joka tunnetaan myös nimellä "autolappu". Tulliselvityskaavakkeella ilmoitat, mitä tavaraa viet Venäjälle ja sieltä pois eli kun liikut autolla, niin kerrot vieväsi maasta auton ja paluumatkalla myös tuovasi sen takaisin.

Tulliselvityskaavakkeesta löytyy verkosta sekä täyttöohje että tyhjä kaavake. Rajanylityksen nopeuttamiseksi ja oman mielenrauhan säilyttämiseksi suosittelen tekemään tulliselvityskaavakkeen etukäteen valmiiksi. Malli kaavakkeelle (HUOM! Katso, että kaavakkeesta on voimassaoleva versio, tällä hetkellä vuoden 2019 alusta voimaan astunut malli) löytyy täältä. Ja malli siitä, miten kaavake täytetään löytyy vaikkapa täältä. Mallit ovat yleensä pdf-muotoisia, joten nykykoneilla niitä pystyy muokkaamaan ja täyttämään. Fiksu tekee mallista itselleen valmiin pohjan, johon täyttää koneella tiedot. Silloin kaavakkeen luku tullissa on notkeampaa ja läpimenoaika (toivottavasti) kevenee.

Noita tulliselvityskaavakkeita tarvitaan kaksi kappaletta - yksi kumpaankin suuntaan. Ja ne on tulostettava kaksipuoleisina. Vähän se vaatii askartelua, mutta kun homman oppii ja tekee itselleen valmiit pohjat, niin byrokratia helpottaa ensimmäisen kerran jälkeen.

Kun ollaan menossa tankkaamaan, ei sinne täydellä tankilla kannata mennä. Mutta en kyllä suosittele ihan hajuillakaan ajelemaan, koska tullin jonossa voi kulua aikaa ja syö se auto ruokaa siinä tyhjäkäynnilläkin. Jonon kestoa on vaikea arvioida etukäteen. Kuulemani mukaan parhaita aikoja ylitykselle ovat joko myöhäinen ilta tai todella aikainen aamu. Ja fiksut ylittäjät huomioivat myös venäläisten loma-ajat, jotka hieman poikkeavat meikäläisistä lomista. Käytännössä mitä enemmän sakkia sitä pidempään prosessi kestää. Hieman infoa rajajonoista saa esim rajakameroista tai seuraamalla rajanylittäjien facebook-ryhmiä.

Kun paperit olivat läjässä ja valmiina, me löimme karavaanin kuutoselle ja sataa kohti Imatraa. Teimme reissun loppiaisen jälkeisenä keskiviikkona. Venäjällä joulun lomakausi päättyy 8.1. (ja alkaa siis 31.12.), joten oletimme pahimman paluuruuhkan olevan jo takana. Tänä vuonna ei venäläisiä turisteja näkynyt katukuvassa edellisvuosien tapaan. Eu-pakotteet, ruplan arvon heilahtelu ja ennen kaikkea tuontirajoitusten muuttuminen karsivat turistien määrää. Vuoden 2019 alusta voimaan tulleiden sääntöjen mukaan tavaraa saa viedä enintään 25kg ja tullauksen alaraja on enää 500€. Muutos entiseen (50kg / 1500€) on niin raju, että se karkoittaa osan matkaajista ainakin hetkeksi.

Kaksi asiaa, jotka eivät poistu muodista - takatukka ja käteinen raha

Venäjällä pärjää kansainvälisillä luottokorteilla ja yleensä ne toki bensa-asemilla toimivat. Mutta koska asemilla ei yleensä ole automaatteja ja polttoaineet maksetaan kassalle, niin käteinen käy hyvin. Venäjällä on jaksoja, jolloin kortit eivät toimi tai bensa-asemien hoitajat vaihtuvat ja uusilla ei ole korttiautomaatteja. Kukaan meistä tuskin haluaa joutua tilanteeseen, jossa olet venäläisen - tai suomalaisenkaan - bensiksen kassalla ja rahaa ei ole, eikä kortti toimi.

Ruplia saa Lappeenrannasta pankeista tai Forexilta tai sitten Imatralta rajalle mennessä on Hrexin rahanvaihtokioski täällä. Me päädyimme tuonne Hrexille. Ero vaihtopisteiden välillä tulee vaihtokurssissa ja välityspalkkiossa. Viisas säästää siis tässäkin vähän. Valuutanvaihtopisteessä käy kortti, joten siellä pärjää ilman käteiseuroja.

Kioskin pihalla vielä varmistus, että kaikki paperit ovat matkassa ja sitten kohti rajaa!

Matkaa taitettu 38 kilometriä ja tankatu 0 litraa

Luonnollisesti ensimäisenä vastaan tulee Suomen tulli. Suomen puolella liikennettä ohjataan kolmea eri reittiä myöten. Bussit kulkevat omaa kaistaansa, EU-kansalaiset kulkevat omaa railoaan ja sitten EU:n ulkopuolisille on kolmas kaista. Me seurasimme kiltisti EU-kansalaisten henkilöautokaistaa. Opasteita ainakin Suomen puolella riittää ja niitä on helppo seurata.

Bussit, EU-kansalaiset ja muut erotellaan tässä suppilossa.

 

Suomen puolella meno on sujuvaa, koska porukkaa suodatetaan läpi useammalla luukulla. Luukulle mennään passin ja auton rekisteriotteen kanssa. Virkailija tsekkaa, että homma on kunnossa ja sen jälkeen matkaa jatketaan kohti Venäjän puolta. Aika meni ruhtinaalliset viisi minuuttia.

Seuraavana ajellaan kohti Svetogorskia ja Venäjän tullia. Liikenneympyrän ja muutaman mutkan jälkeen tullaan Venäjän puolen jonoihin. Myös naapurin puolella logiikka on suhteellisen selkeä. Oikeanpuoleiseen jonoon menevät ei-venäläiset ja venäläiset ottavat keskikaistan puolen. Busseille on myös oma kaistansa vasemmalla. Raskas liikenne soljuu vieressä täysin omassa kanaalissaan.

Varsinaiselle tullialueelle otetaan puolenkymmentä autoa kerrallaan. Hommaa ohjataan liikennevaloilla. Eli seuraamalla vihreää valoa löytää yleensä oikean paikkansa. Meininki on kuin karja-aitauksessa. Eli kun toisesta päästä tullialue tyhjennetään, niin toisesta päästä otetaan seuraava setti sisään. Yksittäisiä autoja ei siis lasketa menemään, vaan tullialueen ryhmä toimii yhtenä yksikkönä, joka näyttää paperit ja jonka autot tarkistetaan ja sen jälkeen setti päästetään "vapauteen".

Jonottamisvaihe vaatii kärsivällisyyttä. Minulle jäi mielikuva, että venäläisten puoli veti muunmaalaisten kaistaa paremmin, mutta finskien jonoakin purettiin tasaiseen tahtiin kahdelle kaistalle. Jonossa meillä meni aikaa sellaisen tunnin verran, mikä pikaisen tullikoppigallupin mukaan on aika "njarmal".

Suomalainen on suomalaiselle veli - ulkomailla

Ensikertalaisena tämä tullivaihe on se jännittävin. Olin kuullut tarinoita kadonneista pikkulapuista ja revityistä autolapuista sekä muusta tullimielivallasta. Mitään tuollaista en itse kohdannut.

Paikallisoppaani oli edellä ja minä jonotin kiltisti hänen perässään. Ja totta kai - siis tietenkin totta kai - me jouduimme tullissa eri settiin. Kaverini meni minun edeltä tullin puolelle, kun itse jäin vielä jonoon. Pientä kylmää hikeä pääsi pukkaamaan, kun mietin, että eihän minulla ole aavistustakaan, mihin kopille ollaan menossa ja mitä papereita näytetään.Eikä se opaskaan voi jäädä siihen tullialueelle käkäilemään - kun venäläinen tullimies käskee mennä, niin silloin liikkuu.

Kun vihreä valo sitten omalla kohdalla paloi, niin ajelin vielä ensimmäisenä kaistan päähän ja nousin autosta. Päätin mennä jonon mukana yhtenä harmaana varpusena ja tehdä asiat samalla tavalla kuin muutkin (watch-and-learn-metodi). Hieman siinä sitten jännäkakkaa pukkasi, kun perässäni tulleet muut herrasmiehet kysyivät, että kukas se oli ensimmäinen. Tunnustin olevani paalulla ja herrat ohjasivat minut kylmiltään kopille.

Epäsuomalaiseen ja epämiehekkääseen tapaan tunnustin olevani ensimmäistä kertaa ja varauduin jo pitkiin huokauksiin, mutta huoleni oli turha. Koko joukkio alkoi neuvomaan, millä papereilla aloitetaan ja mitä sen jälkeen tapahtuu. Ilmeisesti näissä jonoissa on noviiseja nähty ennenkin.

Kuten tiedätte vanhan sanonnan, jonka mukaan suomalainen on sellainen, että se mielellään maksaa satasen siitä, ettei naapuri saa viisikymppistä. Tuo sanonta ei pidä ulkomailla paikkaansa. Kun astutaan kotimaan kamaralta ulos, niin suomalainen on suomalaiselle veli. Oikeasti ilman tuon miesjoukkion jeesiä olisin vieläkin autoineni siellä tullissa. Kaverit neuvoivat kädestä pitäen, miten homma etenee.

Minua lämmitti eniten porukan solidaarisuus. Koska ryhmä toimii ryhmänä tullialueella, niin myös se jono tehtiin tulojärjestyksen mukaan. Eli vanhemmat konkarit laittoivat minut ensimmäiseksi ja itse järjestyivät myös tulojärjestykseen. Homma vie joka tapauksessa saman ajan, koska alueella oleva ryhmä pääsee Venäjän puolelle vasta, kun kaikki ovat valmiita.

Ja se etenee näin:

1) Passiluukku

Passiluukulla näytetään passi sekä auton rekisteriote. Virkailija katsoo passin tiedot ja rekkarin ja laittaa passin väliin valmiiksi täytetyn maahantulortin (tunnetaan nimellä "pikkulappu"). Maahantulokortti on kaksiosainen pieni lappu, jossa ovat matkustajan tiedot. Kortin toisen puolen virkailija jättää itselleen ja toisen hän sujauttaa passin väliin.

Sitten ne niksit!

- Varmista, että passissa on leima - sitä kysytään vielä kaksi eri kertaa, ennen kuin olet turvallisesti raja-alueen ulkopuolella.

- Kun poistut passiluukulta, ota pikkulappu pois passin välistä ja tallenna se visusti taskuun. Tämä siksi, että passi näytetään myös seuraavalla luukulla (autoluukulla) ja jos jätät lapun passin väliin, on vaara, että se putoaa tai katoaa.

- Hävitä vaikka hampaasi, munuaisesi tai muistisi, mutta älä kadota pikkulappua. Palautat sen tulliin paluumatkalla ja jos sinulta ei sitä lappua löydy, niin mörökölli sinut perii!

Passiluukun jälkeen marssit sitten autoluukulle

2) Autokoppi

Autokoppiin mennään niin, että mukana ovat passi, rekisteriote sekä molemmat tulliselvityskaavakkeet allekirjoitettuna ja päivämäärällä varustettuna. Minua neuvottiin taittelemaan paperit nättiin nippuun järjestyksessä passi, rekkari, tulliselvityskaavakkeet ja paperit oikein päin. Silloin virkailijan on nopeampi käsitellä laput.

Kopissa virkailija katsoo paperit, käy tulliselvityskaavakkeen läpi ja skannaa sen. Mikäli kyseessä on uusi auto (joka ei siis ole aiemmin käynyt Venäjällä), niin homma kestää hieman. Tulliselvitysten toinen kappale jää tuonne koppiin ja toinen tulee leimattuna sinulle takaisin.

Lopuksi virkailija liimaa tulliselvityskaavakkeeseen tarran ja lyö leimat. Muista tsekata, että paperissa on se leima, koska sitä kysytään seuraavassa kohdassa. Ja muista myös katsoa, että saat passisi takaisin virkailijalta. Minulle meinasi käydä niin, että passi unohtui skanneriin ja virkailija toivotti jo hyvää matkaa. Onneksi älysin pyytää myös punakantisen takaisin.

Minun tuurillani kopissa oli vielä tuore tullimies, jolle uuden auton rekisteröinti tuotti muutaman keskivertoa pidemmän huokauksen. Lisäksi porukan nokkamies päjähti kesken toimituksen koppiin ja vähän aikaa jepet karjuivat toisilleen jotain venäjäksi. Oma oloni oli kuin olisin seurannut 90-luvun Pulttiboissien kuvauksia. Onneksi en sentään nauranut ääneen!

Ja sitten vaiheeseen kolme - autosyyni

3) Auton tarkistus

Kun palaat papereiden kanssa autokopilta, menet seuraavaksi auton luo. Avaa valmiiksi ovet ja takakontti. Kun koko tullialueella olevan setin jäsenet ovat valmiita, tulee jostain takavasemmalta tarkastaja, joka tarkistaa auton sisäosat, takakontin ja myös takakontin varapyöräkotelon.

Tämä ensimmäinen herrasmies tarkisti myös sen, että tulliselvityskaavakkeessa on leima. Hänen perässään tulee sitten jäsen kaksi, joka tarkistaa uudelleen auton ja lisäksi passin leiman. Jos olet oikaissut aiemmissa vaiheissa jotain, niin tässä vaiheessa homma alkaisi alusta - ja koko ryhmä odottaisi.

Sitten, kun kaikkien autot on tarkistettu, puomi avataan ja porukka pääsee tullialueelta ulos.

4) Leiman tarkistus

Ja sitten vielä ennen Svetogorskiin ajoa on yksi puomi, jossa vartioi sotilasasuinen nuorempi herrasmies. Hän tarkistaa vielä yhden kerran, että passissa on leima ja päästää lopulta Sveton puolelle.

Matkaa taitettu 42 kilometriä ja tankattu 0 litraa

Svetogorskissa ensimmäinen bensa-asema on melkein tullialueen perässä. Kuten Suomessakin, bensanhinta muuttuu, mitä pidemmälle rajasta ajat. Lähimmällä asemalla bensa on kalleinta, mutta ei se nyt murhahintaista siinäkään ole. Joten jos kiirettä pukkaa tai et jaksa ajaa kauemmas, niin ensimmäinen asema on Хорошо .

Homma kulkee samalla tavalla kuin ennen vanhaan nuorena. Auto tankataan (katso, että otat ysivitosta, etkä ysikakkosta) ja maksetaan kassalle. Huom! Älä aja autoa pois pumpulta ennen kuin olet käynyt maksamassa. En testannuit, mitä tapahtuu, mutta epäilen, että kyltit ovat siinä asemalla jostain hyvästä syystä.

Ja keski-ikäisille miehille tiedoksi. Tuossa huoltiksella on hyvä ja siisti vessa, joten se tullijonossa kuplaksi äitynyt hätä helpottuu heti siinä!

Venäjältä saa siis tuoda mukana tankin täynnä ja sen päälle vielä kymmenen litraa polttoainetta. Mikäli sinulla ei syystä tai toisesta ole kympin astiaa, niin sitä ei huoli ostaa myöskään Suomesta. Tuossa huoltiksella on astioita myynnissä ja hinta tuskin on sama kuin meillä (ihan empiiristä tutkimusta en tajunnut tehdä).

Koska minulla ei kokemusta ole tätä yhtä kertaa enempää, niin parempia ostosvinkkejä, ruokapaikkoja tai muita viihdykkeitä en osaa Svetosta tai Viipurista kertoa. Mutta jos tämä matkailukipinä pääsee äitymään pahaksi ja löydän esim. Viipurin reissulle hyvän oppaan, niin voisin kirjoittaa noista kokemuksista lisää.

Tulliselvityskaavakkeeseen eli autolappuun tulee leima poikineen. Ja jokaista kysytään jossain vaiheessa.

Matkaa taitettu 44 kilometriä ja tankattu 60 litraa.

Takaisinpäin tullessa homma menee päinvastaisessa järjestyksessä kuin tullessa. Eli ensin tulee rajapuomi, jossa sotilaspukuinen herrasmies tarkistaa passin leiman. Sen jälkeen noudatetaan liikennevaloja ja mennään tullialueelle. Homma toimii ruuhka-aikaan myös täällä ryhmänä, mutta meidän tapauksessa paluualue oli tyhjä, joten siihen otettiin meidät kaksi erikseen.

Autokopissa käydään näyttämässä passi, rekisteriote sekä se tulliselvityskaavake, jonka sait Venäjälle tultaessa. Virkailija tsekkaa paperit ja palauttaa ne sinulle.

Niksi: Saat takaisin täyttämäsi leimatun tulliselvityskaavakkeen. Pidä se mukana myös seuraavalla kerralla. Voi kuulemma käydä niin, että virkailijan masiina näyttää autosi olevan jo Venäjällä. Tällöin voit sillä edellisen reissun tulliselvityskaavakkeella todistaa tulleesi edelliseltä reissulta pois.

Ja autokopin jälkeen mennään passikopille, missä virkailijalle annetaan passi, auton rekisteriote sekä maahantulokortti (eli se legendaarinen pikkulappu). Pikkulapun toinen puoli jää virkailijalle ja sinulla pitäisi olla passissa paluuleima.

Kun olet saanut paperit, on jälleen vuorossa auton tarkistus. Avaa ovet, takakontti ja hanskalokero ja näytä virkailijalle passin leima. Auto tsekataan sisältä ja takakontista sekä varapyöräkotelosta. Jos näytät potentiaaliselta salakuljettajalta tai muuten epäilyttävältä, niin tässä vaiheessa se käry sitten käy. Henkilökohtaisesti keksin monta fiksumpaa ajanvietettä kuin salakuljettajan viran Venäjältä päin. Enkä suosittele lukijoitakaan testaamaan.

Autokopin jälkeen on toki vielä yksi puomi, jossa varmistetaan, ettei passiisi lyöty leima ole pudonnut tai kulunut siinä muutaman sadan metrin matkalla. Joskus nuorempana luulin, että venäläisten rakkaus papereiden leimaamiseen ja leimojen tarkistamiseen olisi puhdasta legendaa, mutta on siinä joku totuus olemassa.

Suomen puolella taas meno on yhtä joutuisaa ja sujuvaa kuin mennessäkin. Porukkaa otetaan neljällä luukulla ja papereineen kaikkineen aikaa meni pari minuuttia. Ruuhka-aikaan homma toki kestää, mutta tällä kertaa näin.

Virallinen todistus, että on sitä tankattu ruplillakin.

 

Matkaa taitettu 88 kilometriä ja tankattu 60 litraa

Koska tein ensimmäisen reissuni, en todellakaan väitä olevani minkään sortin osaaja tässä rallissa. Tämän kahden tekstin setin halusin kirjoittaa siksi, että hommasta jää testattu, toimiva ja rehellinen kuva. Ja toki haluan myös rohkaista sellaista tyyppiä kuin minä, joka ei ehkä ole ensimmäisenä säntäämässä uuteen, mutta on kiinnostunut elämässään tekemään muutakin kuin istumaan kiikkutuolissa.

Mitään rakettitiedettä Venäjällä matkailu ei siis ole. Siellä pärjää ilman venäjän kieltäkin auttavasti ja jos jotain osaa puhua, niin hommat toki helpottuvat. Minulla on ajatuksena opiskella venäjän perussanasto ja oppia pärjäämään maassa myös maan tavalla ja kielellä. Tarvitsen Venäjää yhtä toistakin projektia varten.

Luulin koko prosessia paljon vaikeammaksi. Meille suomalaisille on venäjästä rakennettu sellainen byrokraattinen ja ehkä osin mielivaltainen mörkö. Totuus on se, että homma pelaa omalla tavallaan - mutta se pelaa. Virkailijat eivät juuri hymyä väläytä, eivätkä sanoja vaihda, mutta hommansa he hoitavat. Slaavilainen palvelukulttuuri on perinteisesti vähän valjumpaa kuin vaikka etelä-Euroopassa.

Paljon hommassa on kiinni myös omasta itsestä. Jos osaat käyttäytyä ja hoidat hommasi sujuvasti ja oikein, pääset myös eteenpäin. Mutta mikäli venkuloit, soitat suutasi ja koetat vielä kiertää sääntöjä, niin kyyti on luultavasti kylmää. Pätee muuten Venäjän lisäksi aika moneen asiaan elämässä.

Ensikertalaisen viisi kovaa vinkkiä

1) Täytä laput etukäteen ja huolehdi, että kaikki on matkassa

- Passi + viisumi, paperinen rekisteriote, tulliselvityskaavakkeet 2 kpl, green card, matkavakuutus, käteistä rahaa.

- Vamista säännöllisin väliajoin, että matkassa ovat oikeat laput.

- Seuraa keskusteluja, jotta tiedät, mitkä käytännöt muuttuvat ja miten.

2) Ole zen

- Jonottaminen vie aikaa ja vaatii kärsivällisyyttä. Muista, että on ihmisiä, jotka jonottavat vaikkapa ilmaisia ämpäreitä.

- Älä näytä hermostuneisuutta jonossa, äläkä varsinkaan luukuilla. Käyttäydy asiallisesti.

- Älä etuile tullijonoissa tai kiilaa autojonoissa. Kenenkään asia ei edisty sillä,että päätät olla mulkku muita kohtaan.

- Meillä meni tuollaisessa normaalissa ruuhkassa Lappeenrannasta Lappeenrantaan kolme ja puoli tuntia, pitäen sisällään myös valuutanvaihdon. Tuollainen aika kuluu hukkaan joskus muutenkin.

3) Pidä huoli tavaroista

- Pidä aina passi taskussa. Amatöörin virhe on jättää esim. passi auton etupenkille ja auton ovet auki, kun lähdet maksamaan tankkausta. Passin ja viisumin hävittäminen ei ole Venäjälläkään kaikkein fiksuinta. Se aiheuttaa monta harmaata hiusta itsesi lisäksi monille muille.

- Älä kadota pikkulappua. Pidä huoli, että se on tallessa kaikkina hetkinä.

- Varmista, että saat leimat sekä passiin että autolappuun. Niille leimoille on kummasti kysyntää.

4) Pidä aina mukana käteistä

- Vaikka omistaisit platinavisan tai timantti-masterin, pidä silti aina käteistä mukana. Joskus käy niin, että kortit eivät pelaa tai kortti voi hävitä. Silloin pelastaa se aina ja ikuisesti muodissa oleva käteinen.

5) Kysy apua

- Ulkomailla suomalainen on suomalaiselle veli. Jos et jotain tiedä tai ymmärrä, niin nosta käsi rohkeasti pystyyn virheen merkiksi ja kysy kanssamatkailijoilta apua. Joukossa on aina joku, joka tietää ja joukossa on aina joku, joka haluaa auttaa. Varsinkin tullissa ryhmä toimii ryhmänä, joten on ryhmän tehtävä auttaa tyhmää.

- Rajanylittäjät ovat tottuneet näkemään noviiseja ja he ovat tottuneet myös selviämään ja selvittämään asiat. Kun rohkeasti kysyy, niin vastauksen saa.

Summa summarum!

Hauskaa oli ja reissusta selvittiin hengissä ja ilman linnareissua. Monta myyttiä karisi jo ensimmäisellä kerralla ja loppuja myyttejä lähden kaatamaan sitten, kun tämä matkailu edistyy rajan bensistä pidemmälle. Hetkeäkään en epäile, etteikö tälle tarinalle tulisi vielä jatkoa.