Hyvästi 2016

Vuodenvaihteessa tehdään lupauksia, joilla luvataan tehdä elämästä parempi tulevana vuonna. Osa tekee lupaukset enemmän huumorimielessä, mutta toisille lupaukset ja vuodenvaihde ovat hetkiä, jolloin elämässä käännetään uusi sivu.

Kun joulukuussa katsoo tulevan vuoden kalenteria, niin siinä voi nähdä, kuinka suuri potentiaali uudella, käyttämättömällä, vuodella oikeasti on. Viisikymmentäkaksi viikkoa aikaa toteuttaa unelmiaan ja saada aikaan jotain mullistavaa. Jokaisen kalenterin tyhjän sivun voi täyttää hyvillä asioilla. Jos kulunut vuosi on ollut alavireinen, niin kalenterin aloitus saattaa antaa mahdollisuuden jättää paska vuosi taakse ja aloittaa hommat taas alusta. Vanhaan vuoteen ei kannata jäädä rypemään tai harmittelemaan mönkään mennyttä aikaa, vaan sulkea vanha kalenteri lopullisesti joulukuun viimeinen päivä ja seuraavana vuonna ottaa elämään uusi ote.

Minulle vuodenvaihde ei ole se aika, jolloin teen muutoksia elämääni. Kuten olen jo aiemmin todennut, niin teen eniten ajatustyötä elämänmuutosten kanssa kesällä, kun on lomalla aikaa istua alas ja miettiä, mikä elämässä todella kaipaa muutosta.

Mutta uudenvuodenlupauksia minä teen kuitenkin!

Vuosi 2016 - sellaista semiä... 

Katsoin viime vuonna tekemiäni lupauksia, jotka olin poikkeuksellisesti kirjannut ylös. Osa niistä oli toteutunut ja osa taas ei. Luulen, että lupausten kirjoittaminen paperille johti siihen, että nuo vuodenvaihteen rakettien roiskeessa tehdyt pyhät valat pysyivät mielessä ja niitä alitajuntaisesti jopa koetti toteuttaa. Viisasta ehkä onkin tehdä uudenvuodenlupauksista jonkinlainen huoneentaulu, joka olemassaolollaan ikävästi muistuttaa siitä, että olet luvannut itse itsellesi elää viisaammin ja paremmin.

Viime vuonna lupasin, että tänä kuluvana vuonna katson vähemmän televisiota, enkä seuraa yhtään sarjaa orjallisesti. Tämä lupaus piti siihen saakka, kunnes näin "vahingossa" Blindspotin ensimmäisen mainoksen - siihen sarjaan jäin kerrasta koukkuun. Ja porttiteorian mukaisesti, kun pää oli auki, niin katsoin myös Sorjosen kaikki jaksot. Kokonaisuutena kuitenkin viihdyin taikalaatikon edessä edellisvuosia vähemmän. Osasyynä se, että keksin illoille muuta tekemistä.

Lupasin myös itselleni, että luen tänä vuonna enemmän kuin aikaisempina parina vuonna - olin jopa kirjoittanut, että luen kirjan kuukaudessa ja ostan kirjahyllyyni vähintään kolme kirjaa. Nuo molemmat menivät läpi että heilahti. Kirjoja olen lukenut läpi vuoden ja luettuna lienee tuplastikin tuo lupaamani määrä. Lukeminen johti jopa siihen, että perustin vuoden puolessavälissä oman kirjablogin, jota olen tässä sivussa koettanut pitää (http://sivujensisalta.blogspot.fi/).

Paras lupaus, joka myös piti, oli se, kun kirjoitin "en kuole vuonna 2016". Minun mielestäni tuo on kaikkien lupausten lähtökohta. Olen siis hengissä edelleen ja aion muuten startata tulevan vuoden samalla lupauksella. Siis ensimmäinen ääneen lausuttu lupaus on "En kuole vuonna 2017"

Koen myös, että suhde lapsiin on parempi kuin edellisvuonna. Etenkin tuon pienimmän kanssa on tullut vietettyä aikaa ja oltua entistä enemmän "läsnä". Johtuu pitkälti siitäkin, että neidistä on kasvanut vuodessa ajatteleva ja toimiva tyttö, joka on jättänyt taakseen vauva-ajan opettelut ja siirtynyt leikeissä, teoissa sekä puheissa kohti isompaa vaihetta. Hänestä on entistä enemmän seuraa ja kolmevuotiaan maailmasta on keski-ikäiselle ammennettavissa loputon määrä opetuksia. Uhmaikäisen kanssa olo on myös kasvattanut hermojen pituutta kilometritolkulla. Aikuiselle on arvokas opetus nähdä, kuinka huutokilpailu pienen kanssa ei todellakaan auta päämäärien saavuttamisessa, vaan käyttöön on otettava fiksummat kasvatusmetodit. Kasvattajana olen edelleen näiden vuosien jälkeen tien alkupäässä.

Pettymyksiä ovat tuottaneet liikunnalliset ja kotigastronomiset tavoitteet. Lupasin kaaosvuoden 2015 jälkeen, että pidän itsestäni parempaa huolta, liikun enemmän ja koetan pitää fyysikan tikissä. Äsken kun kävin peilin edessä, niin valitettavasti huomasin, että ainoa positiivinen asia itsestäni on se, että minussa todella on enemmän mitä rakastaa - noin fyysisesti.

Lupasin myös, että opettelen tekemään uusia ruokalajeja ja osallistuisin enemmän myös kodin ruokatalouteen. Tuokin jäi enemmän ajatuksen tasolle. Nuo lupaukset siirtyvät lyhtentämättöminä myös vuodelle 2017 - korkojen kera.

Kaiken kaikkiaan 2016 oli ihan semisti ookoo vuosi. Tosin on todettava, että 2015 antoi sellaiset pohjat, että sitä huonompaa tuskin ja toivottavasti tulee vastaan lähivuosikymmeninä. Siis kun pohjalta lähtee, niin suuntahan on vain ylöspäin. Annan vuodella arvosanaksi kokonaisuudessaan 8+ tai 8,5.

Kaxnollayxseiska

Koska eniten viime vuodesta jäi hampaankoloon juuri tuo liikunnan ja ulkoilun puute, niin siinä on ensimmäinen huomioitava asia elämässä. Fyysisen kunnon rapistumisen näkee pyöreiden vartalonmuotojen lisäksi siinä, että on käytännössä koko ajan väsynyt sekä henkisesti että fyysisesti. Liikunnan puutteesta johtuva väsymys on sellaista, joka ei nukkumalla lähde karkuun, vaan se vaatisi aivojen tuulettamista ulkoilmassa oikein kunnon ristivedolla.  En ehkä liikunnassakaan lähde keulimaan liittymällä crossfit-seuraan ja spinning-rinkiin, vaan aloitetaan sillä, että käyn kävelemässä säännöllisesti paikassa, johon ei sohvalta näy.

Toinen harmittava seikka on se, että elämä tuntuu jotenkin seisahtuneelta ja siltä, että hommat eivät mene eteenpäin. Tuolle voi olla vaikea tehdä mitään konkreettista, koska kyse on enemmän asennepuolen asioista. Luvassa onkin asenneilmaston muutos kohti enemmän tulevaisuuteen suuntautuvaa ajattelua ja liikettä ruumiin lisäksi myös korvien väliin. Tavoite on, että tämän vuoden lopussa olen hengästynyt pelkästä ajatuksesta, että "jokos se vuosi 2017 meni!".

Viime vuodelta harmittamaan jäi myös se, että ehdin olla kesäpaikassamme harmillisen vähän. Nyt tulevana vuonna haluaisinkin viettää enemmän aikaa postinumerolla 81280 ja oikeasti löytää sen paikan hyvät puolet ja olla muutakin kuin siivooja-kodinhoitaja-ylläpitäjä. Paikka on kaunis ja mieleinen, mutta harmillisen vähällä käytöllä.

Kolmas parannettava seikka on se, että ystäviin tulee pidettyä aivan liian vähän yhteyttä. Meillä keski-ikäisilllä elämänpiiri pienenee koko ajan ja huomaa päivä päivältä enemmän pyörivänsä omien neljän seinän sisällä tuijottaen omaa napaansa (ne, joilla se enää näkyy). Ystävien kanssa hengailu on jäänyt viime vuosina rikollisen vähiin ja ehkä tuokin on parannettavissa vähän aktiivisemmalla otteella.

Ja näin oman perheen sisällä toivoisin tulevana vuonna viettäväni enemmän aikaa noiden teiniroikaleiden kanssa. He alkavat olla siinä iässä, ettei kotona käydä muuta kuin syömässä ja seuraava vaihe onkin se, kun avaimet jäävät pöydälle ja postissa tulee osoitteenmuutoskortti. Nyt on siis viimeinen aika nauttia teiniangstien tuomasta raikkaasta äänestä ja ahdistuksesta.

Kaiken kaikkiaan odotukset tulevalle vuodelle ovat erittäin positiiviset. Toivon, että luvassa on meille kaikille entistäkin parempi vuosi, joka toisi mukanaan onnistumisia, hienoja kokemuksia ja uusia muistoja, joihin voi palata silloin, kun asiat eivät mene ihan tuubiin.


PS. Viime vuodesta olen kaikkein ylpein tästä blogista. Olen onnellinen siitä, että olen voittanut itseni ja uskaltanut alkaa kirjoittamaan. Lukijoista päätellen olen pystynyt tuottamaan tekstiä, jota lukee joku muukin kuin vaimo ja äiti (ja äidinkään lukemisesta en ole ihan varma). Itselleni tämä on avannut täysin uuden maailman ja jotenkin tuntuu, että oma itsetunto ja itsetuntemus on kirjoittamisen kautta lisääntynyt. Tulevan vuoden viimeiset lupaukset liittyvätkin siihen, että aion jatkaa blogin kirjoittamista ja parantaa kirjoittamisen tasoa. Aion tehdä muutoksia blogin ulkonäköön ja lisätä joukkoon ainakin kuvia ja kuka ties uskaltaudun tulevan vuoden aikana tuonne elävämmän kuvankin puolelle. Lisäksi aion opetella kirjoittamaan myös muita tekstejä ja kirjoittaa blogien ulkopuolellakin. Siis lisää luovuutta vuoteen 2017!


Kaikille lukijoille hyvää uutta vuotta 2017!