Kesäloma - mitä jäi käteen?

Aivot kaipaavat tasaisin väliajoin nollausta, jossa ne vedetään pois arkirytmistä ja niille annetaan hyvin lepoa, ruokitaan grillimakkaralla ja pakotetaan miettimään muitakin asioita kuin työtä.

 

Kesän neljän viikon määräaikainen koevapaus on tältä kesältä nautittu ja matalalento on laskeutunut arkeen. Loman jälkeen olen jo ensimmäisen viikon tehnyt töitäkin ja totutellut uuteen rytmiin. Kuten aiemminkin olen kirjoittanut, niin kesäloma on todellinen vuodenvaihde, jossa käännetään katseet sekä taakse- että eteenpäin. Kun on aikaa miettiä elämäänsä, niin siinä saa aikaan hyviä visioita. Aivot kaipaavat tasaisin väliajoin nollausta, jossa ne vedetään pois arkirytmistä ja niille annetaan hyvin lepoa, ruokitaan grillimakkaralla ja pakotetaan miettimään muitakin asioita kuin työtä.

Plussat ja miinukset

Melkoinen siunaus, että tuo nahkavekkarikin oppi juuri loman aikaan nukkumaan niin, että hänen unensa ylitti kuuden maagisen rajan.

 

Tälle lomalle ominaisinta oli vallitseva säätila, joka oli lomailuun mitä mainioin. Vaikka yleinen mielipide on sateista, märkää ja viileää kesää vastaan, niin katsotaanpa asian hyviä puolia. Kehossani ei ole niskaa lukuunottamatta yhtään palanutta ihoa eli melanoomaa ei tällä lomalla ruokittu yhtään. Lisäksi säätila "vahvasti suositteli" pysymään sisällä, joten tavallista enemmän tuli tehtyä sisäaktiviteetteja, kuten lukemista.

Ja kävimmehän me paikoissa. Perheen kesken sirkuksessa (iso peukku taas!), vaimon kanssa Puruvesi-Popissa (kesän positiivisin yllätys ja Happoradion näkeminen on aina paikallaan) ja sitten tutustuimme pienen kanssa kiipeilyyn (siis kiipeilyhallissa).

Eikä viileässä kesässä pihatyöt juuri mieltä rasita. Koska sateen näkeminen kyllästyttää, niin parempi on pitää kaihtimet kiinni ja sulkea koko ulkomaailma pois silmistä. Ja kun ulkomaailma on poissa silmistä, on se samalla poissa mielestä. Suurin pihatyöurakka taisi olla orapihlaja-aidan leikkuu. Eikä siinä tuuri pettänyt tälläkään kertaa - kesän kahdesta hellepäivästä se toinen osui juuri leikkuupäivään eli tiesi illalla työtä tehneensä.

Todellisuudessa tällä lomalla tuli liikuttua tavallista enemmän. Sattuman oikusta löysin itseni muutaman kerran kuntosalilta ihan treenimielessä. Tuntui oudolta taas pidemmän ajan jälkeen hypistellä rautaa ja ottaa vähän tuntumaa, mutta niin helpolla siihen taas saisi itsensä jäämään koukkuun. Siitä siis tulevan syksyn ensimmäinen tavoite - "Ala treenaamaan säännöllisesti ja kunnolla"

Lisäksi tuo lapsen pyöräily pakotti ottamaan hieman juoksuaskelia ja jopa pusertamaan hikeä juoksemalla. En edelleenkään ymmärrä, miksi pitäisi juosta, jos voi kävellä, mutta kieltämättä sain hieman fiilistä juoksemisen hauskuudesta. Ei yllä kuitenkaan tavoitelistalle.

Yhtenä plussana myös lepo. Tällä lomalle en nukkunut pitkiä "viikonloppu-unia", mutta lepo oli tasaisempaa ja sisällöltään normaalia parempaa. Tuon sain aikaan säännöllisellä rytmillä, jossa nukkumaan kiipesin yhdentoista aikaan ja ylös taas puoli seitsemän maissa. Melkoinen siunaus, että tuo nahkavekkarikin oppi juuri loman aikaan nukkumaan niin, että hänen unensa ylitti kuuden maagisen rajan. Muutaman kerran pikkuihminen nukkui jopa puoli kahdeksaan saakka. Maailmassa on siis toivoa...

Ja viimeisenä plussana lukeminen. Luin muutamia huipputeoksia loman aikana. Elämykset hain tuolta faktan puolelta ahmimalla elämänkertoja. Kokeilin kyllä napakkaa fiktiota dekkareiden muodossa, mutta jotenkin ne eivät saaneet mielikuvitustani lentoon. Luen mielelläni kirjoja aina vähän sykleissä. Välillä lukemistoon kuuluu toisen maailmansodan historiaa ja väillä taas henkilökuvia politiikan, musiikin tai näyttelijöiden maailmasta. Tämän kesän suurimmat vaikutukset tekijät Phil Knightin tarina Nikestä "Shoe Dog" ja sitten Arnold Schwarzeneggerin omalla äänellä kirjoitettu tarina "Total recall". Molemmille niin monta peukkua, että riittää. Voisin noista kirjoista kirjoittaa vaikka oman tarinan, koska kumpikin herättivät aivolihakset melkoiseen juoksuun.

Miinuksena ehkä ainoastaan se, että matkailupuoli jäi vähän köyhäksi. Edelleenkään en päässyt paikkaan, johon tarvitsisi passin. Mutta minussa elää vahva toivo, että tuokin toive vielä toteutuu... Pääsin sentään käymään Korkeasaaressa. Kyseessä oli varmaan viides tai kuudes kerta aikuisiällä, mutta edelleen pidän eläintarhaa ehdottomasti yhtenä parhaista lomakohteista lasten kanssa.

Kesämuisto aamuiselta skootteriajelulta Uimaharjusta. Tehdas, jonka tehtävä on antaa kylälle sen ominaishaju - rahan tuoksu.

Vuodenvaihde

Nyt siis kamppaillaan sen kanssa, kun on oikeassa ja kuka on tyhmä. Noin 90% tapauksista isi on tyhmä ja lapsi tietää - oliko ylläri?!

 

Ja tuo "elämää lonkerolasissa"-keli pakotti myös tekemään paljon ajatustyötä. Syksylle virisi muutamia ideoita, joita haluaisin toteuttaa ja tällä hetkellä kamppailenkin oman ujouteni/saamattomuuteni kanssa tasaväkistä painia, että toteutuvatko nuo ajatukseni vaiko eivät. Uskoisin, että saan revittyä itseni tekemään jotain uutta ja erikoista. Vielä en kuitenkaan paljasta, mitä hauskaa olen itselleni suunnitellut, mutta tuonne harrastuspuolelle se liittyy.

Lomalla, kun tuon pienen kanssa oli aikaa olla enemmän, niin tavallaan heräsi siihen, että pieni tyttöhän alkaa olla jo aika iso. Huomenna vietämme lapsen nelivuotis-syntymäpäiviä ja tällä viikolla olenkin aika monta kertaa kuullut lauseen "Mitä?! Onko se pieni vauva jo neljä - vastahan....". Noista lauseista tulee aina mieleen muistoja, kun opettelin elämään huutavan käärön kanssa ja tuumailin, että mitenköhän tuosta vielä ihminen rakennetaan. Nyt se sama käärö huutaa kyllä edelleen, mutta puheeseen on tullut sisältöä ja paljon - valtavan paljon - omaa tahtoa. Nyt siis kamppaillaan sen kanssa, kuka on oikeassa ja kuka on tyhmä. Noin 90% tapauksista isi on tyhmä ja lapsi tietää - oliko ylläri?!

Olen edelleen aika tyytyväinen siihen, että keski-ikä ei ole taittanut minusta taitoa haaveilla tulevasta ja nähdä tulevassa maailmassa jotain, jota tavoitella. Minusta ihminen tuntee elävänsä silloin, kun hän suuntaa katseen johonkin ja on menossa tuota kiinnepistettä kohti. Unelmoiva ihminen on ainoa elävä ihminen. Jos antaa itselleen luvan pysähtyä niin, ettei maisema vaihdu, niin siinä saa varmasti olla kenenkään häiritsemättä. Siis unelmoikaa ihmiset - se vie eteenpäin!