Kuinka vietän arkivapaan fiksusti?

Tätä kirjoittaessani vietetään Suomessa helatorstaita, joka on yksi yhdeksästä arkivapaasta, jotka antavat päivän tauon normaaliin arkirytmiin. Varmoja lisävapaita helatorstain lisäksi ovat pääsiäisen pitkäperjantai ja toinen pääsiäispäivä. Lisäksi vapaata työvuoden aikana voi saada uudenvuodenpäivästä, loppiaisesta, vapunpäivästä, itsenäisyyspäivästä, joulupäivästä sekä tapaninpäivästä - mikäli nämä sattuvat arkipäiväksi. Ja ettei arpominen loppuisi kesken, niin eri työehtosopimukset vapauttavat ihmiset eri määrin vapaille esimerkiksi juhlapyhien aattoina tai pyhien jälkeisinä päivinä. Kaikkina vuosina saamme kuitenkin jotain extravapaata. Tämä kirjoitus tuskin lämmittää esim. kaupan tai terveydenhoidonalalla työskenteleviä, joilla arkivapaat näkyvät työvuorolistassa eikä kalenterissa - sori!

Hauskinta tässä on se, että suurin osa vapaista on kristillisestä kirkosta johtuvia tai ammattiyhdistysliikkeen neuvottelemia vapaita. Tänä päivänä iso osa työntekijöistäkään tuskin tietääkään, miksi vietetään helatorstaita (Kristuksen taivaaseenastumisen muistoksi, 40 päivää pääsiäisestä). Eli miettikääpä te kirkonvastustajat tai ay-rikkurit, että jos kirkko instituutiona kaatuu käyttäjien puutteessa, niin samalla ne huuhtoutuvat nuo pyhäpäivätkin pois kalenterista tai jos ay-liike ei puolusta lisävapaiden olemassaoloa, niin työtä pukkaa äkkiä muutamia lisäpäiviä vuodessa.

Tuollaisen yksittäisen vapaapäivän vietto voi olla melko kinkkistä. Käytettävissä on yksi päivä, jota ei tarvitse tuhrata työntekoon ja jonka saat käyttää siten kuin parhaaksi näet. Nykyisin hommaa on helpotettu vielä sillä, että lähes kaikki kaupat ja harrastuspaikat ovat normisti auki myös pyhinä. Itse olisin sitä mieltä, että juhlapyhinä kaupat saisivat olla ovet säpissä ja vapaata saisi olla lähes kaikilla ammattialoilla. Tiedän olevani mielipiteeni kanssa vanhakantainen, mutta siksi varmaan kirjoitankin keski-ikäisten elämästä....

Ykkösjuttu on se, että vapaata ei pidä käyttää työntekoon. Siis ehdoton EI työsähköpostin selaamiselle tai rästitöiden tekemiselle. Tiedän omasta kokemuksesta, että on houkuttelevaa (vai sittenkin sairasta?) tehdä töissä kaikessa rauhassa niitä hommia, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet roikkumaan tekemistä odottaen. Vapaa on kuitenkin vapaa.

Ja sama juttu pätee myös kotitöihin. On suoranaista typeryyttä järjestää arkivapaan aikana perheelle yhteistä suursiivousta tai ikkunanpesu-nakkia. Totta kai puhdas jälki ilostuttaa sitten illalla, kun vapaa on heitetty hukkaan mopin tai kärcherin varressa, mutta vapaita on kuitenkin niin vähän, että jättäisin väliin. Yleensä siivousidean äiti tai isä saakin vastineeksi pitkiä katseita sekä sen, että perheen kaikki pakenemaan kykenevät lähtevät omille teilleen ja siivoamassa on hyvin harva.

Joskus ajattelin, että arkivapaa on paras paikka nukkua pitkään ja lojua sängyssä puolillepäivin. Nyt olen viime vuosinä kääntänyt takkini tuon suhteen. Herään mielelläni ajoissa jo sen vuoksi, että silloin käytettävissä on koko päivä. Jos nukkuisin puoleenpäivään ja sen jälkeen tekisin normaalit aamurutiinit, niin kello olisikin äkkiä pitkällä iltapäivässä ja tuntuisi, että vapaapäivä hukkui "johonkin". Seuraavana aamuna tuskin olisi sen levänneempi olo, vaikka pitkään nukuinkin. Enemmän mieltä korpeaisi ne hukkaan nukutut tunnit.

Jos herää ajoissa, niin päivässäkin ehtii paljon. Ehkä olisi mukavaa kerätä koko perhe samaan autoon ja tehdä retki johonkin lähikuntaan. Käydä tututumassa johonkin vähän pienempään matkailunähtävyyteen, joita löytyy yllättävän läheltä, kun osaa etsiä. Minulle tulee heti mieleen viime kesän retki Kotkan Maretariumiin, josta kaksivuotias puhui vielä puoli vuotta reissun jälkeen (muistatko isi paikan, jossa oli niitä pusukaloja?). Ja mikä parasta, niin pienellä matkalla lähikuntiin, voit jättää vähän matkailutuloja paikallisille yrittäjille ja sitä kautta piristää nyt hieman alamaissa olevaa matkailualaa. Vinkkejä lähikuntien matkailupaikoista ja nähtävyyksistä kaivelen itse muiden kirjoittajien blogeista. Ja vaikken mainosta, niin vähän voi vinkata, että vastikään avattu www.starbox.fi sisältää muun muassa matkailublogeja.

Toinen hyvä keino käyttää vapaapäivä voisi olla tehdä vanha kunnon kyläreissu. Jokaisella varmaan on tuttavaperheitä tai kavereita, joita ei ole ehtinyt tapaamaan aikoihin. Tai yhtä antoisaa voisi olla käydä visiitillä kummin tai vanhemman sukulaisen luona. Itse olen toisia kummejani tainnut nähdä noin kymmenen vuotta sitten ja joidenkin serkkujen tapaamisväli saattaa olla vielä pidempi. Ja jos sukulaiset tai kaverit asuvat kauempana, niin hätäisenä kyläilynkorvikkeena voisi toimia vaikka skype-puhelu tai ihan pelkkä puhelinsoitto. Ei vaadi paljoa, mutta jää kyllä useimmiten tekemättä.

Lapsenahan kyläily vanhojen sukulaisten luona oli yhtä piinaa - sitä mietti, kuka jaksaa kuunnella kyläläisten kuulumiset puolen vuoden takaa tai miettiä, että onko siitä kesästä tulossa yhtä kuuma kuin viime kesästä vai olisiko sittenkin hieman sateisempaa. Aikuisena olen päätynyt siihen lopputulokseen, että kyseessä on enemmän se yhdessäolo ja yhteisöllisyys. Tunne siitä, että kuuluu johonkin sukuun tai perheeseen.

Ja jos noista ei kumpikaan nappaa tai onnnistu, niin perheen yhteinen ajanvietto se vasta hyvää tekisikin. Ainakin lapsiperheiden kaapeista löytyy massoittain käyttämättömiä lautapelejä ja yleensä pari pelikonsolia, joilla voi kevyesti rakentaa peli-illan. Vaarana tietenkin on, että puolen tunnin pelin jälkeen puolet pelanneista on suuttunut uusista sääntötulkinnoita tai sitten vaan siitä, etteivät pärjänneet ja toinen puoli riitelee siitä, miten ne monopolin rahat jaetaan. Mutta potentiaalia tuossa on.

Minä olen elänyt kerrostalolapsuuden, missä talo oli pullollaan noin samanikäisiä kavereita ja kesät-talvet pelattiin ulkona jotain - jalkapalloa, lätkää, purkkista tai kirkkistä. Porukkaa riitti ja aina pääsi pienemmätkin peliin mukaan. Mitähän ne meidän vanhemmat teki samaan aikaan? Televisiosta näkyi juuri ja juuri kaksi kanavaa ja niihinkin saatiin värit vasta aika myöhään. Kaikki paikat olivat pyhäisin kiinni eli sisään pääsi baariin tai kirkkoon ja tietääkseni vanhempani eivät käyneet kummassakaan. Mutta kumpikaan vanhemmistani ei tainnut tylsyyteen kuolla.

Hyvään vapaapäivään liittyy minusta yhdessäolo ja tunne siitä, että aika on omissa käsissä. Arjessa meitä velvoitetaan tekemään kolmannes vuorokaudesta työnantajan tai asiakkaiden määräämiä töitä, joten vapaapäivänä sen tahdin voisi määrittää ihan itse. Asioiden ei tarvitse olla isoja eikä kalliita, vaan pääasia on siinä, että otetaan vapaa todella vapaana.