Lonkeroa kansalle!

Voi kuinka pettynyt olen tällä viikolla Suomeen ja suomalaisiin. Niin juuri, tuohon samaan maahan, jota olen nuoruudenhuumassa luvannut puolustaa viimeiseen veripisaraan saakka tuolla itärajan suo-ojissa, jos sieltä joku päättäisi rynniä ryöstöretkelle. Tällä kertaa kyseessä ei ole ylikorkea verotus tai heikko taloudenpito, vaan se, että edelleen meillä vatkataan sen kanssa, saako ruokakaupoissa myydä A-olutta ja lonkeroa.

Case Lonkero

Tällä viikolla ylipitkiltä kesälomilta raahatut kansanedustajat alkoivat käsitellä jälleen sitä, voidaanko ruokakaupoissa myydä astetta vahvempaa olutta ja lonkeroa. Kyseessä on käytännössä se, voidaanko 4,7% oluen sijaan myydä 5,5% lonkeroa (sitä aitoa originaalia vm-52 siniraitaa) ja A-olutta, joka voi oll jopa 5,8% vahvuista. Eli meidän vaaleilla valitsemat kansanedustajat hukkaavat aikaansa miettimällä "ihan oikeesti" tuota prosentin nostoa ruokakauppavalikoimassa.

Saattaisin ymmärtää, jos kyseessä olisi ensimmäinen kerta, kun asiaa pohditaan, mutta tämä ei ole ensimmäinen kerta, eikä edes ensimmäinen eduskunta, joka asiaa sorttaa. Onko tosiaan niin, ettei eduskunnalla ole tämän tärkeämpää tekemistä? Minusta tämän kokoinen asia olisi jonkun kumileimasinvirkamiehen päätettävissä. Toivottavasti eurooppalaiset naapurimme eivät kuule siitä, minkä kokoisia ongelmia meillä on ja kuinka niitä ratkotaan.

Parasta oli, että jostain oli löydetty (tai ostettu) asiantuntija, joka totesi päätöksen vahvempien oluiden tuomisesta ruokakauppaan aiheuttavan vuodessa noin 150 alkoholikuolemaa lisää. Siis kolme kalmaa viikossa ja pelkästään tällä yhdellä päätöksellä! Kyseessä on pakko olla joku tilastollinen, laskennallinen tai puhtaasti arvauksellinen mielipide, jos sitäkään. Mutta toisaalta se kuvastaa hyvin sitä, kuinka heikosti ylin päättävä taho ymmärtää alkoholismia, alkoholisteja ja heidän hoitoaan.

Mikä tässä menee pieleen?

Koska olen sosiologi ja bloggaaja, niin voin melko huoletta heitellä näitä kansanviisauksiani lonkeronjanoiselle kansalle tutkittavaksi. Jokainen tehköön omat johtopäätöksensä, mikä on faktaa ja mikä tilastollista harhaa. Jos ette minua usko, niin voitte käydä jututtamassa kaikkien suomalaisten torien liepeillä notkuvia alkoholin todellisia kestokuluttajia ja asiantuntijoita. Heistä suurin osa luultavasti allekirjoittaa faktani.

1) Kaikki suomalaiset eivät ole, eikä heistä tule, alkoholisteja

Alkoholi on Suomessa laillistettu huume, jota on jossain muodossa mahdollista saada kaikista ruokakaupoista ja kioskeista. Ja tälläkin hetkellä kaupoista saatavilla alkoholituotteilla on mahdollista aiheuttaa itselleen vakava alkoholiongelma tai niin halutessaan juoda itsensä hengiltä.

Ja vaikka alkoholia on saatavilla K-, S-, T- ja kaikkien muiden kirjainten koristamista kaupoista, meistä kaikki eivät päätä juoda itseään tärviölle ja lopulta hengiltä. Tämä fakta ei tule muuttumaan, vaikka siniraita-lonkero ilmestyy bonusten ja plussien piiriin. Mutta vaikka alkoholisteja on noin 7% (400 000) kansasta, niin tuo 7% sääntelee myös meidän 93% juomista. Kun kyseessä on kuitenkin sallittu nautintoaine, niin tällaiseen demokratiaan kuuluisi, että ongelmaa tarkasteltaisiin Gaussin käyrän keskiosan, eikä toisen laidan mukaan.

Väitän, että nelosoluen päästäminen ruokakauppaan, ei aiheuta sitä, että meistä 93% kohtuukäyttäjistä, monikaan heittäytyisi tärviölle. En tunne ketään, joka sanoisi, että "se alkaa muuten juopottelu saman tien, kun K-kaupasta saa lonkeroa" - tunnetko sinä? A-oluiden nostamisesta käsikauppavalikoimaan seuraa se, että kauppojen on mahdollista palvella entistä paremmin Gaussin käyrän keskiosaa, eli oluesta maun takia nauttivia olutfanaatikkoja.

2) Juoppo juo

Tunnen sen verran alkoholisteja, että ymmärrän vähän heidän ongelmastaan. Juoppo juo, koska juoppo on sairas. Sairauden kuvaan kuuluu se, että elämä pyörii päihteiden ympärillä. Kun ihminen on riittävän syvällä ongelmassaan, niin häntä ei kiinnosta, meneekö kurkusta alas kolmosolut, nelosolut, partavesi tai vaikka tuulilasinpesuneste. Ainoa, millä on merkitystä on se, että pönttö menee sekaisin.

Juopolle ei ole mitään merkitystä sillä, saako kaupasta miedompaa vai vahvempaa olutta. Juopolle merkitystä on sillä, että jossain on olemassa juomaa tai muuta, jolla pää saadaan pois raiteiltaan. Ja yhtä merkityksellistä on se, että tuolle tuotteelle löytyy hinta. Tunnen aika vähän juoppoja, jotka pystyvät pitämään juomisensa ainoastaan korkealuokkaisemmissa  ulkomaisissa vahvoissa oluissa.

Ja nämä alkoholin suurkuluttajat ovat muuten niitä, jotka siihen viinaan myös kuolevat. Viina tappaa, mutta se tappaa silloin, kun sitä käyttää liikaa, liian usein ja kohtuuttomasti kerralla.

3) Viinaa saa aina

Olen narautellut, poksautellut ja sihautellut erilaisia alkoholijuomien korkkeja noin 27 vuoden ajan ja aloittanut oman urani siis reilusti alaikäisenä. Ja siitäkin huolimatta, että nuoruudessani kaljaa ei myyty kioskeissa, sunnuntaisin tai edes joka kunnassa, sitä juomaa on löytynyt aina. Sitä löytyi kuusitoistavuotiaana ja sitä löytyi viikonloppuisin. Janoon en ole kuollut koskaan, rahanpuutteeseen on jano sammunut joskus.

Ja sama pätee myös tähän nelosolueen. Vaikka se edelleen suljettaisiin Alkon monopoliseinien sisään, sitä olisi saatavilla. Ruokakauppaan tuominen poistaisi ainoastaan hakemisen vaivan ja siten siis pudottaisi Alkon tuloja. Valtio saisi verotulot edelleen vanhaan tyyliin, mutta alkoholin vähittäismyyntiin keskittynyt ketju jäisi tuloitta. Tässäkö se hannaamisen perimmäinen syy siis edelleen on?

Ja nuo 150 vuosittaista sielua, joille asiantuntija povaa kuolemaa nelosoluen vapautumisen myötä löytävät sitä viinaa myös. Juomisenhimoinen ihminen, jolla on vakaa aikomus kuolla viinaan, saa himonsa tyydytettyä, vaikka viina pitäisi etsiä sieltä kuuluisasta kirveensilmästä.

4) Ei limuviinaa nuorisolle

Viimeisenä argumenttina on ainoa edes vähän järkevänoloinen kommentti. Joku minua paljon viisaampi on väittänyt, että kauppoihin tuotava lonkero voisi houkutella nuorisoa juomaan, kun hyllyille tulisi vahvempia "limuviinoja".

Ensinnäkin nuoriso saa alkon tavaraa nykyisinkin, niin kuin on saanut aina. Alkosta valuu jotain kautta nuorisolle aina juomaa ja jos nuoriso haluaa saada vaikka Bacardi Breezeriä, niin sitä varmasti jostain löytyy. On hienoa, että alkoholin välittämiseen on puututtu kovemmalla kädellä valistuksen ja rangaistusten kautta, mutta sammutettua tuota virtaa ei saada milloinkaan.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että limuviinojen myynti on jossain määrin väärin, koska se voi houkutella nuorisoa juomaan enemmän ja tietämättään liikaa. Mutta - se legendaarinen ISO mutta - niitä limuviinoja on jo nyt myynnissä ruokakaupassa. Käypääpä vaikka tutkimassa miltä näyttää ja tuntuu Kopparbergin jääsiideri. Tai maistakaa, miltä maistuu kenen tahansa valmistajan tekemä Mojito-lonkero.

Nuorison suojelua alkoholilta on lisättävä, mutta se on tehtävä oikein keinoin. Paras tapa suojella nuoria, on lisätä tietoisuutta alkoholin vaaroista ja opettaa kädestä pitäen, miksi alkoholin juominen voi olla vaarallista. Opettaminen ja valistaminen on vielä syytä aloittaa nykyisin vuosia aikaisemmin kuin ennen, sillä nuoriso löytää myös väärää tietoa netin kautta heti, kun oppivat kirjoittamaan googleen hakusanoja tai selaamaan kantasuomalaisia keskustelupalstoja. Ja kokemukseni mukaan tieto leviää Whatsappissa nopeammin kuin osaamme aavistaakaan.

Miksi tämä keskustelu nyt kävi minun sieluni päälle? No siksi, että asian käsittely eduskunnassa moneen kertaan on puhdasta ajan ja rahan haaskausta ja eduskunta toimii minun rahoillani. Ajan sekä energian hukkaaminen tällaisiin joutavuuksiin, on rahojeni väärinkäyttöä. Ja samalla se aika on pois myös jostain oikeasti tärkeän asian käsittelystä.

 

PS. Kuvistuskuvaan jouduin pihistämään vaimolta yhden siiderin, kun muuta passelia juomaa ei lasiin löytynyt.Lupaan korvata tuon tölkin takas :)