Mies rakentaa - grilllin kokoamisen ABC

Mies rakentaa, koska miehen kuuluu rakentaa. Se on meihin miehiin sisäänrakennettu ominaisuus. Ja tuo ominaisuus ei ole mitenkään tahdosta tai taidosta riippuvainen. Se ei katso fyysisiä tai taidollisia ominaisuuksia, vaan vasara tarttuu magneetin lailla niin langanlaihan insinöörin kuin tukkiniskaisen duunarinkin kouraan. Emme voi väistää työkalujen kutsua ja hillitöntä vimmaa luoda käsillämme esiin lautakasasta taidetta.

Miehelle rautakauppa on sama kuin naiselle vaate- tai kenkäkauppa. Hypistelemme jokaista työkalua ja sovitamme kouraamme niin pyörösahaa kuin sähköviilaakin. Emme välttämättä osaa käyttää yhtään noista vehkeistä tai emme edes tiedä, mihin osaa niistä käytetään, mutta näemme työkalujen sisältävän potentiaalin. Jokaiseen työkaluun on sijoitettu sisään taidetta, jota tuolla "makitalla" voi luoda. Uskomme myös vakaasti, että taito rakentaa on suljettu tuon työkalun sisään. Jokainen, joka ostaa kuviosahan, osaa myös automaattisesti tehdä sillä sahalla tarvittavat kuviot. Tuosta syystä meillä miehillä on yleensä autotallien hyllyt väärällään erilaisia, osin jopa täysin käyttämättömiä, työkaluja. Koska eihän koskaan tiedä, milloin....

Itse olen sukupolveni tyypillinen edustaja. Suurimmat avuni rakentamisessa liittyvät työkalujen hankintaan. Erotan kyllä muurauskauhan ja kakkulapion toisistaan, mutta osaan käyttää hyvin vain toista. Kasasta lautaa en todennäköisesti saisi aikaan juuri muuta kuin tikkuja sormiin ja pari haavaa kämmeniin. Jos haluaisin aiheuttaa pomminvarman avioeron itselleni, niin tekisin sen todennäköisesti siten, että lupautuisin rakentamaan vaimolleni hänen unelmiensa talon - siis omin käsin ja pitkästä tavarasta. Silti minunkin sieluani jäytää toisinaan luomisen tuska, joka pakottaa ottamaan työkalut kouraan ja luomaan jotain näkyvää.

Tällä kertaa rakentamisen kohteeksi ilmestyi kuin luojan lahjana kaasugrilli. Entinen grillimme oli muuttunut seitsemän lihavan vuoden jälkeen hyödyllisestä hengenvaaralliseksi, kun polttimet ja kaasukanavat olivat syöpyneet suolan ja ajan ansiosta puhki ja ensimmäinen poltin oli jo keskeltä halki. Grilli oli nähnyt jo riittävän määrän porsaan ulkofilettä ja oli aika päästää se päiviltään.

Uuden mieleisen grillin etsiminen alkoi muistuttaa jo auton etsimistä. Mieleisen mallin ja sopivan hinta-laatu-suhteen esiin kaivaminen kesti yli yhden kesän ja grillejä käytiin katselemassa kaikki lähikaupat läpi. Kansia auottiin ja tutkittiin parilavaihtoehdot. Tarkistettiin sivukeittimet ja alakaappien ovet, mutta mikään ei ollut "se oikea". Kunnes koitti päivä, jolloin rakastuin. Pahaksi onneksi rakkauteni kohde oli kaupan viimeinen ja vastaavaa piti lähteä etsimään Imatralta saakka. Onneksi löytyi edes sieltä.

Alku, kun kaikki oli vielä hyvin paketissa. Kaivoin esiin työkalujakin yli todellisen tarpeen.

Ja siitä se ajatus sitten lähti

Olo oli kuin jouluna, kun availin paketteja ja vertasin kokoelmaa kokoamisohjeen räjäytyskuvaan.

 

Meille uusavuttomille on siunaus, että nykyisin kaikki rakennettava on tehty valmiiksi pureskeltuun muotoon. Grillikin oli pakattu yhteen isoon laatikkoon, jonka sisällä kaikki osaset oli pakattu vielä pienempiin laatikoihin. Olo oli kuin jouluna, kun availin paketteja ja vertasin kokoelmaa kokoamisohjeen räjäytyskuvaan. Tässä mallissa kokoamisohje oli kaiken lisäksi selkeä ja osat oli piirretty tunnistettaviksi.

Suurin elkein kaivoin varastosta vielä työkalupakin esille, koska pidin urakkaa sen verran suurena, että siihen taatusti tarvitsee kaikki mahdolliset vääntimet ja puristimet. Todellisuudessa kaikki työkalut, löytyvät tuosta alta.

Tämän enempää ei työkaluja tähän projektiin tarvinnut.

Paras keksintö oli kuitenkin ns. miljoonalaatikko, joka siis pitää sisällään kaikki ruuvit ja muut pikkutarvikkeet, jotka pystyy pudottamaan terassin lautojen alle. Nuo osat olivat kätevässä pahvipakkauksessa, jossa oli merkattuna kukin ruuvityyppi omaan pikkulokeroonsa ja nuo lokerot sai avattua yksi kerrallaan. Eli tyypillinen yhden pussin ruuvisekoitus oli hylätty ja tehty uusavuttomille asia sata kertaa helpommaksi. Ja kruununa vielä se, että jokaista ruuvityyppiä oli ekstrakappaleet lokerossa "Spare parts". Ilmeisesti grillin valmistaja tiesi, että me tumpelot pudottelemme vähintään ruuvin tai kaksi jonnekin sellaisiin paikkoihin, josta niitä ei ennen seuraavaa jääkautta kaiva kukaan esille.

Valmistuu, valmistuu

Hanslankariksi projektiin otin perheen lähes nelivuotiaan elosalaman. Ja hauskaahan meillä oli. Kuunneltiin radio Nostalgiaa ja ruuvailtiin osat paikalleen. Nelivuotiaan pinna on muuten noissa hommissa vielä lyhyempi kuin keski-ikäisen. Ehkä noin kolmetuhatta kertaa kuului korvanjuuresta kysymys "Isi, milloin tämä on valmis?". Eikä haslankari edes innostunut Radio Nostalgiasta...

Osat levällään ja tästä pitäisi grilli saada aikaan

Kuten asiaan kuuluu, niin saatuani koko alatason valmiiksi, huomasin, että alin osa on väärinpäin. Eli purkuun meni ja uusiksi. Mutta tässäkään vaiheessa umpiteräksestä olevat hermoni eivät levähtäneet. Hanslankari hieman ihmetteli, että voiko tuossa muka tehdä virheen. En vaivautunut oikaisemaan, että kyseessä ei oikeastaan ollut virhe, vaan näkemysero valmistajan kanssa. Pohjalevyn olisi toki voinut jättää, kuten olin sen koonnut (tosin ovia ei olisi saanut asennettua).

Suurin pelkoni näissä projekteissa on se, että jokin osa puuttuu ja koko homma jää kesken. Sitä osan puuttumista odottaa aina viimeiseen saakka ja monta kertaa se on kyllä toteutunutkin. Mutta tällä kertaa kaikki osat, ruuvinreiät ja ruuvit sekä muut lärpyttimet olivat osuneet oikeaan pakettiin. En myöskään onnistunut pudottamaan yhtään ruuvia kateisiin eli minulle jäi koko "varapatruunalaatikko" käyttämättä.

Tavallaan miehistä itsetuntoa harmitti homman helppous. Vaikka kätensä jäljen kyllä tunsi koko ajan, niin homma tuntui menevän reilaan vähän liian helposti. Onko nämä nykyiset koottavat sarjat pureskeltu jo liiankin valmiiksi? Mutta toisaalta sitä mukaa, kun ihmisten kyvyttömyys itse tekemiseen heikkenee, niin koottavien sarjojen rakentamisen on pysyttävä mukana. Seuraavalle sukupolvelle voi haasteeksi riittä se, että saavat edes pahvilaatikon auki ilman ulkopuolista apua.

Puolivälin krouvi, oluen paikka

Puolessavälissä kokoamista olin jo varma, että tämä homma valmistuu. Päätin siis antaa itselleni vapauden ottaa yhden talkoo-oluen. Siinä Kukkoa siemaillessani katselin kätteni jälkiä ja ihailin taitojani. Työnjälki oli tähän saakka priimaa ja sellaisena päätin sen pitää loppuun saakka.

Tässä vaiheessa hanslankarini oli jo saanut tarpeekseen ja makasi olohuoneen lattialla padi käsissään katselemassa lastenohjelmia. Kohautin olkapäitäni ja mielessäni totesin, että siinäpähän opettelee itse joskus oman grillinsä kokoamisen. Ja kierossa mielessä toivoin, että saisi miehekseen spagettivartaloisen insinöörin, joka ei jaksa edes vasaraa kädessä pidellä. Tulisivat sitten kumpainenkin polvillaan pyytämään, että opettaisin grillin kokoamisen salat. Hah!

Lopputulos hivelee silmiä - ja miehistä itsetuntoa

Viimein koitti hetki, että istutin parilat paikalleen ja homma oli valmis. Tarkistin, että kaikki osat oli käytetty ja pahvilaatikot olivat tyhjiä. Lisäksi vertasin kuvaa vielä kokoamisohjeen kuvaan ja totesin kuvan vastaavan taideteostani. Pienen hiljaisen hetken seisoin uudenuutukaisen grillin edessä, kytkin kaasupullon kiinni ja napsautin kevyellä ranneliikkeellä tulevan lihankäristäjän eloon. Kaunis sininen liekki lehahti eloon parilan alle ja kesäkaverini henkäili ympäristöönsä nestekaasun luomaa lämpöä.

Olin onnistunut työssäni ja miehinen itsetuntoni oli saanut jälleen yhden taputuksen selkäänsä. Kiitin mielessäni sekä nyt jo nukkuvaa hanslankaria, talkoo-oluen tehnyttä Laitilan virvoitusjuomatehdasta ja ruuvimeisseliä, joka oli mahdollistanut työni tuloksen. Aloin jännityksellä odottaa tulevaa päivää, jolloin ritilälle lyötäisiin ensimmäiset makkarat ja teräksinen ruokatehdas pääsisi näyttämään piilevät kykynsä.

Lopputulos hivelee silmää

Grillaaminen on kesäpuuhien suosikkini ja ainoa keino, jolla pääsen meidän perheessä loistamaan ruuanlaitossa. Siksi työkalut on mukava olla mieleiset. Tähän uuteen grilliin hommasin vielä savustuslaatikon, joten meinaan laajentaa osaamistani pihvien- ja makkaranpaistosta eteenpäin. Saa nähdä, opettaako appiukko minulle kalojen savustamisen salat, sillä siinä hommassa hän on mestari.